Tuuli puhaltaa lunta porovainaan pään yli kohti vieressä avautuvaa paljakkaa Käsivarren erämaa-alueella Enontekiöllä.
Eläimen kylkiluut törröttävät paljaana. Lumessa näkyy läikkiä jäätynyttä verta. Paistipalat ovat kadonneet, mutta pää on paikallaan.
Turpa ja kieli ovat poissa.
Niskassa näkyy tappavan iskun jälkiä.
Syyllistä ei paikalla enää näy. Vain tassun jäljet tunturilaakson toisella puolen kertovat tekijästä.
- Petojen tappamien porojen määrä on kasvanut ennätyslukemiin koko poronhoitoalueella.
- Valtio maksaa vahingoista vuosittain miljoonien eurojen korvaukset poronomistajille.
- Vain pieni osa vahingoista tarkastetaan maastossa. Osa ilmoituksista on osoittautunut perättömiksi.
- Paliskunnista eniten korvauksia on maksettu Käsivarren alueella, jossa erityisesti suojeltu ahma tappaa poroja.
Tuhansia petojen syömiä poroja
Tunturin kupeessa makaava puoliksi syöty vaadin ei ole ainoa laatuaan.
Petovahinkojen määrä on ollut kasvussa viime vuosina koko poronhoitoalueella.
Viime vuonna petojen tappamia poroja ilmoitettiin enemmän kuin koskaan, liki 7 000. Kuluvasta vuodesta voi tulla sitäkin pahempi. Vahinkoilmoituksia on kirjattu jo nyt satoja.
Tunturi-Lapissa tänä vuonna ilmoitettujen petovahinkojen joukossa on pelkästään poromies Aslak N.T. Juuson poroja 50. Luku on hurja. Koko viime vuonna Juuso kirjasi porokarjastaan vain 30 petovahinkoilmoitusta. Video: Juuso Stoor / Yle
Petojen ateriointi porokarjalla ei ole ilmaista myöskään valtiolle.
Suomen valtio maksaa suurpetojen tappamista porovahingoista joka vuosi miljoonia euroja. Esimerkiksi viime vuonna korvauksia maksettiin yhteensä noin 10 miljoonaa euroa. Tämän vuoden korvauksiin on varattu valtion budjetista vielä enemmän, noin 12 miljoonaa euroa.
Eniten petokorvauksia on viime vuosina maksettu juuri täällä, Käsivarren paliskunnan alueella.
Tälle vuodelle petovahinkoilmoituksia on Tunturi-Lapissa tehty jo 350. Määrä on huomattavasti suurempi kuin samaan aikaan viime vuonna.
Paikallisten poromiesten mukaan syyllinen porovahinkoihin juuri täällä on selvä: ahma.
– Se tappaa vaikka ihan huvikseen, poromies Aslak N.T. Juuso sanoo.
Matkalla poronraadolle vastaan tulevat tuoreet ahman jäljet. Enontekiön Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jouko Ala-Poikela pitää niistä kirjaa mittaamalla etujalan tassun jäljen. Nyt kyseessä on keskikoinen ahma, jonka etujalan jälki on 12 senttimetriä pitkä.
Ahman suojelu oli yksi Käsivarren erämaa-alueen Natura-alueen perustamisen syistä. Vaikka petovahinkoja syntyy, poikkeuslupia ahmojen pyytämiseen suojelualueelle on käytännössä liki mahdotonta saada.
Pitkä matka poronraadolle
Ahma ei tosin ole ainoa syyllinen.
Vaikka suurin osa petovahingoista on todellisia, myös vilunkia mahtuu joukkoon.
Yleensä petokorvaukset maksetaan poronomistajan hakemuksen ja valokuvien perusteella. Laissa ei ole määritelty, kuinka iso osa petovahinkoilmoituksista tulisi tarkistaa maastossa.
Avaa kuvien katselu
Riistavahinkolain mukaan porovahinkojen maastotarkastus tulisi järjestää, kun kuolleena tai vahingoittuneena löydettyjen porojen määrä on merkittävä tai vahingot kohdistuvat useasti samalle hakijalle tai samalle alueelle. Kuva: Juuso Stoor / Yle
Käytännössä vain harva vahinko tarkistetaan paikan päällä.
Raadot sijaitsevat yleensä syvällä erämaassa.
Ilmoitusten todenperäisyyden arviointi kuuluu alueen valvovalle maaseutuviranomaiselle. Käsivarren tapauksessa se tarkoittaa Muonion maaseutupäällikköä Annika Leinosta ja hänen kollegaansa maaseutusihteeri Mirka Nivunkijärveä.
Avaa kuvien katselu
Annika Leinosella ja Mirka Nivunkijärvellä työalueena on koko Tunturi-Lappi eli Muonion, Enontekiön ja Kittilän kunnan alueet. Poroja alueella on kymmeniä tuhansia. Kuva: Juuso Stoor / Yle
Molempien virallinen työpaikka sijaitsee Muonion kunnanvirastolla.
Sieltä olemme taittaneet matkaa tälle raadolle jo ensin autolla kaksi tuntia ja sen jälkeen moottorikelkalla toiset kaksi tuntia keskelle Käsivarren erämaa-aluetta.
Olemme liikkeellä juuri nyt, koska petovahinkoja on ilmoitettu samalle alueelle lyhyelle aikaa useampia, edellisen viikon aikana yhteensä kuusi.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Juuso Stoor / Yle, Mapcreator, Openstreetmap
Sää selkenee. Maaliskuun aurinko lämmittää, vaikka lunta on ympärillä vielä liki metri.
Leinonen nostelee karvalakkiaan ylöspäin. Hän ojentaa lapiota Enontekiön riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle Jouko Ala-Poikelalle.
– Olisiko sinun vuoro? Leinonen kysyy.
Avaa kuvien katselu
Päivän toisen poronraadon esiin kaivaminen syvältä hangen keskeltä on hikistä puuhaa. Kuva: Juuso Stoor / Yle
Usein tarkastajan täytyy osata olla myös jonkinlainen salapoliisi.
Kun lumi peittää mahdollisen syyllisen jalanjäljet, uhrin verijäljet ovat tärkein todiste siitä, onko poro joutunut pedon tappamaksi vai ei.
Kun ahma, susi, karhu tai vaikka ilves tappaa poron, jossain vaiheessa sen isku osuu isoon verisuoneen. Tällöin veri suihkuaa paineella ulos niin lujaa, että se jättää lumihankeen punaisen veritolpan, joka ulottuu hangen läpi maahan asti.
Jos sitä ei löydy, tapaus voi jäädä epäselväksi.
Maastotarkastajien tehtäviin kuuluu muun muassa yrittää selvittää, mikä peto poron kimppuun on käynyt. Lain mukaan tarkastuksissa kuuluu olla mukana myös riistanhoitoyhdistyksen edustaja. Video: Juuso Stoor / Yle
Vartin kaivamisen jälkeen selvä verijälki löytyy. Raatelujäljet ja puoliksi syöty ruho vahvistavat, että myös tarkastusmatkan toinen poro on pedon tappama.
Kierroksen kolmas on sitten jotain aivan muuta.
Hylätty ja epäselvä tapaus
Kolmas tarkastettava poro makaa rinteessä muutaman kilometrin päässä kylältä. Poro näyttää ehjältä, eikä sen ympäristöstä löydy verijälkiä. Ruho ei ole kelvannut edes raadonsyöjille.
Nivunkijärvi sahaa poron kontti- eli sääriluun poikki ja kaivaa esille rasvaa. Sitä saa etsimällä etsiä.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Kun rasvaa ei löydy, se tarkoittaa, että poro on hyvin todennäköisesti kuollut nälkään. Mikään peto ei sitä ole tappanut.
Leinonen kirjaa vahinkohakemukseen sanan ”hylätty”.
Myös seuraava poro on epäselvä tapaus.
Päällisin puolin poro näyttää maistuneen useammalle syöjälle. Sen turpa ja kieli ovat kadonneet samoin kuin paremmat kylkipalat. Sen kaulassa on puremajälkiä, samoin kuin niskassa.
Poron kaulasta löytyy kuitenkin myös luodinreikä. Asia jää vielä selvittelyyn.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Vain harva päätyy oikeuteen
Joka vuosi osa korvaushakemuksista osoittautuu perusteettomiksi ja ne hylätään. Viime vuonna hakemuksista hylättiin alle joka kymmenes.
Rikostutkintaan asti jutut päätyvät vain harvoin.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana käräjäoikeuksista löytyy vain neljä tapausta, jossa epäselvyydet petovahingoista olisivat päätyneet oikeuteen saakka.
Tuorein tapaus on viime tammikuulta.
Maaseutupäällikkö Annika Leinonen on omalla urallaan tehnyt petovahinkoilmoituksista vain yhden ilmoituksen poliisille. Vilunkia yrittävät yleensä samat ihmiset. Video: Juuso Stoor / Yle
Tulkinnanvarainen laki ja raadot
Leinosen mukaan ongelmia tuottaa myös tulkinnanvarainen riistavahinkolaki. Se ei määrittele esimerkiksi, mikä raadoksi hyväksytään, vaan jättää asian määrittelyn ja vallan maaseutuviranomaiselle.
Joskus poronraadoista on jäljellä vain hyvin vähän. Varsinkin kesällä raadot tuhoutuvat äkkiä.
Tarkastusmatkan viides poro löytyy vaivoin. Jäljellä on käytännössä enää selkäranka ja pää. Vahvat verijäljet rikkoontuneesta valtimosta ovat kuitenkin selvät. Ilmoitus hyväksytään.
Myös raato numero kuusi on hukassa. Ilmoitetulla paikalla, tunturin päällä, hanki näyttää koskemattomalta.
Avaa kuvien katselu
Kun poronhoitaja löytää raadon, hän dokumentoi sen valokuvilla sekä mahdollisimman tarkoilla GPS-koordinaateilla. Aina nekään eivät aivan täysin täsmää tai haaskalla käynyt peto on saattanut liikuttaa raatoa. Kuva: Juuso Stoor / Yle
Ruokavirasto korvaa jokaisesta dokumentoidusta ja hyväksytystä petovahingosta poron käyvän arvon noin 1,5 -kertaisena, koska kaikkia pedon syömiä poroja ei ikinä löydetä.
Talvella lumi saattaa peittää nopeasti jo kerran löydetyn poron.
109 kilometriä kelkalla, kuusi raatoa
Kuin sattumalta lumen pinnalla näkyy hieman hangen alta pilkottavaa poronkarvaa.
Lapiolle riittää taas töitä.
Kun uhri paljastuu, sekin on tarkastajien mukaan selvä tapaus. 12 sentin kokoisilla tassuilla liikkuvalla ahmalla on ollut taas nälkä.
Työpäivä on täynnä. Kelkat kääntyvät takaisin kohti kymmenien kilometrien päässä sijaitsevaa pikitietä.
Maastotarkastuspäivät saattavat venyä pitkiksi. Nyt päivä venyy ajomatkat mukaan lukien 15-tuntiseksi. Moottorikelkan mittariin kilometrejä kertyy 109 kilometriä, auton mittariin puolestaan 324 kilometriä. Video: Juuso Stoor / Yle