Kuvittele hetki: olet seminaarissa ja päädyt kahvitauolla kiinnostavaan keskusteluun uuden tuttavuuden kanssa. ”Voisitko lähettää linkin kirjoittamaasi raporttiin?” Vaihdatte yhteystietoja, ja harva huomaa, että syötti on asetettu.
Näin ulkomainen tiedustelupalvelu usein aloittaa henkilölähteen värväyksen, kertoo everstiluutnantti Marko Uotinen, joka on tutkinut tuoreessa väitöskirjassaan tiedustelupalvelujen rekrytointiprosesseja.
– Aluksi pyydetään pientä, harmitonta asiaa, jotain, mikä tuntuu viattomalta, hän sanoo.
Pyyntö voi koskea pelkkää raportin tarkistamista tai asiakirjan lukemista. Yhteydenotto on yleensä ystävällinen ja viaton: kahvila- tai seminaarikeskustelu, viesti sosiaalisessa mediassa tai kutsu verkostoitumistapahtumaan.
– Seuraavaksi kysytään toista raporttia, ja vähitellen pyyntöjen luonne muuttuu, Uotinen kuvaa.
Henkilötiedustelu ei ole vain elokuvien James Bond -tyyppistä glamouria. Uotisen mukaan se on pitkäjänteistä, tarkkaa ja arkista työtä, jossa ihmisen motivaatiot, elämäntilanne ja luonne ratkaisevat.
Avaa kuvien katselu
Everstiluutnantti Marko Uotinen palvelee sektorinjohtajana Pääesikunnassa. Kuva: Jari Kovalainen / YleVenäjä on aktiivisin toimija Suomessa
Läntisen tiedusteluviranomaisen mukaan Venäjän vakoilu on yhtä laajaa tai jopa laajempaa kuin kylmän sodan aikana, kertoo The Financial Times.
Myös Suomessa on tullut ilmi useita vakoiluepäilyjä vuoden 2022 jälkeen.
Yle on aiemmin kertonut, että vuosina 2022–2023 poliisi aloitti ainakin neljä tutkintaa vakoiluepäilyistä. Se on enemmän kuin aiemmin koko 2000-luvulla yhteensä. Kolme neljästä tapauksesta osoittautui kuitenkin pian muuksi kuin vakoiluksi.
Puolustusvoimien sotilastiedustelun katsauksen mukaan Venäjä on aktiivisin toimija Suomessa. Sen toiminta ei rajoitu vain tiedonhankintaan, vaan Venäjä käyttää samoja verkostoja myös sabotaasiin ja esimerkiksi tietojärjestelmiin kohdistuviin hyökkäyksiin.
Nato-jäsenyys on tehnyt Suomesta aiempaa kiinnostavamman kohteen.
Myös Kiina vakoilee aktiivisesti Suomea. Sen kohteena ovat erityisesti teknologiateollisuus sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, Venäjä puolestaan vakoilee valtiosalaisuuksia, puolustusvoimia ja asekehitystä.
Värvääjät hyödyntävät usein sosiaalista mediaa hankkiessaan tietoa mahdollisista kohteista. Supon mukaan esimerkiksi Kiinan tiedustelupalvelut käyttävät värväämiseen usein sosiaalisen median alustoja kuten Linkediniä.
Värvääjä toimii kuin taitava myyntimies
Uotisen mukaan taitava rekrytoija ei uhkaa, vaan kuuntelee ja osoittaa ymmärtävänsä. Tällöin pieniin palveluksiin on helpompi suostua. Luottamuksen rakentaminen on avain.
– Hän tietää milloin kuunnella, milloin kehua ja milloin tarjota houkutusta kohteelle. Hän on tarkka siitä, ettei mene liian nopeasti niin sanotulle henkilökohtaiselle alueelle.
Uotisen mukaan värvääjä toimii kuin taitava myyntimies, joka saa kaupattua tuotteen, jota ihminen ei ajatellut tarvitsevansa.
Rekrytoija käyttää arkisia psykologisia keinoja: ystävyyttä, lahjoja, vastapalveluksia ja yhteisiä harrastuksia.
– Joskus jopa sitä, että on samoilta seuduilta kotoisin. Kaikki, mikä yhdistää ihmisiä, helpottaa suhteen luomista, sanoo Uotinen.
Avaa kuvien katselu
Värvääjät ottavat yhteyttä myös sosiaalisessa mediassa. Marko Uotinen kuvattiin Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa. Kuva: Jari Kovalainen / Yle
Tietolähteen rekrytointi on usein pitkä prosessi, jossa luottamus rakentuu vähitellen.
Tiedustelupalvelut etsivät erityisesti ihmisiä, joilla on pääsy esimerkiksi armeijan, yritysten tai valtion salaisiin tietoihin. Kohteeksi voi joutua virkamies tai yrityksen edustaja, joka käsittelee kiinnostavaa aineistoa.
Rekrytointi voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä:
– Taitava tiedustelupalvelu tunnistaa henkilöt, joilla on mahdollisuus edetä poliittisesti merkittäviin asemiin. Valmistelu voi kestää viisitoista tai jopa kaksikymmentä vuotta, Uotinen sanoo.
Uotinen kuvaa väitöskirjassaan tosielämän tapauksen Lontoosta: akateemisen taustan omaava henkilö muutti kaupunkiin työn perässä, mutta työtä ei löytynyt. Hän turhautui ja erakoitui.
Erään valtion tiedustelupalvelun virkailija lähestyi henkilöä ravintolassa ja alkoi pikkuhiljaa ystävystyä.
– Lopulta henkilö päätyi tiedonhankintatehtäviin, kirjoittaa Uotinen.
Uotinen antaa videolla kuvitteellisen esimerkin, kuinka mahdollinen värväys jatkuisi tästä haastattelutilanteesta.
Pettymys voi ajaa vakoojaksi
Uotinen on tutkinut erityisesti sitä, miksi jotkut ihmiset ryhtyvät vieraan vallan tietolähteiksi.
Hänen mukaansa moni kiinni jäänyt vakooja kertoo toimineensa rahan vuoksi, mutta todellisuudessa taustalla on ollut myös pettymys instituutioihin, tarve tulla hyväksytyksi tai ideologinen palo.
– Päätös on harvoin vain pelkkä harkittu ratkaisu. Siihen liittyy tunteita, hetkellistä huumaa ja tiedostamattomia tarpeita.
Uotinen kuvaa, että vakoojaksi ryhtymistä selittää useimmiten neljä seikkaa: raha, ideologia, hyväksyntä ja kiristys. Jokaisella lähteellä on kuitenkin omat motiivinsa.
– Joku haluaa miellyttää, joku suojella itseään, joku saada palkkion.
Uotisen mukaan salaiseksi tietolähteeksi ryhtyminen ei aina tunnu petturuudelta henkilön omasta näkökulmasta. Päätös voi tuntua jopa oikeutetulta, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi, hän toteaa.
Ihminen voi myös oma-aloitteisesti tarjoutua tietolähteeksi esimerkiksi ideologisista syistä.
Kenestä tulee tietolähde?
Uotisen mukaan tietolähteiksi päätyy hyvin erilaisia ihmisiä, mutta heitä yhdistävät rohkeus, paineensietokyky ja ennakkoluulottomuus. Näitä ominaisuuksia tiedustelupalvelut kartoittavat hyvinkin pitkään ja tarkkaan.
– Ei kauhean riskejä välttävä henkilö. Avoin, sitkeä ja peloton, jotta olosuhteista huolimatta jatkaa toimintaa, Uotinen sanoo.
Avaa kuvien katselu
Marko Uotisen mukaan raha on harvoin ainoa syy ryhtyä tietolähteeksi. Motiivit ovat moninaisia. Kuva: Jari Kovalainen / Yle
Myös ihmisen elämäntilanne vaikuttaa. Pettymykset tai muut elämän mullistukset voivat sysätä ihmisen tilanteisiin, joissa hän alkaa pohtia vaihtoehtoja ja tietolähteeksi ryhtymistä.
– Usein elämässä on tapahtunut jokin käännekohta, joka sysää moraalisen kompassin rikollisen toiminnan puolelle, Uotinen kertoo.
Kyse on Uotisen mukaan harvoin kuitenkaan vain hetkellisestä hairahduksesta, vaan asteittaisesta liukumisesta toimintaan.
Milloin hälytyskellojen pitää soida?
Värväysyrityksen kohteeksi joutunut huomaa yleensä jossain vaiheessa, että jokin ei täsmää. Pieniin epäilyihin kannattaa reagoida ajoissa.
– Hälytyskellojen pitää soida, jos uusi tuttavuus alkaa kysellä salassa pidettävistä asioista tai sellaisista aiheista, jotka eivät kuulu normaaliin keskusteluun, Uotinen varoittaa.
Uotinen muistuttaa lopuksi, ettei jokaista uutta tuttavuutta tarvitse epäillä.
– Ihminen voi ystävystyä aikuisenakin, hän naurahtaa. Mutta jos sosiaalinen kanssakäyminen saa oudon käänteen tai sävyn, on parempi olla varovainen kuin katua.