”Sun huules synnin huuliltani vei.”
Romeo näkee ensimmäistä kertaa Juliansa, suutelee ja rakastuu silmittömästi. Vega Adsten ja Selina Ukkonen harjoittelevat herkkää kohtausta Åbo Svenska Teaterissa.
Shakespearen klassikko saa Turussa uuden tulkinnan: Vega Adsten on transnainen, ja hän näyttelee Romeota, joka on tulkittu mieheksi.
Esitys haastaa perinteistä kaksijakoista käsitystä sukupuolesta ja identiteetistä. Ilmiö näkyy tänä syksynä myös muilla näyttämöillä.
Tampereella saa lokakuussa ensi-iltansa sama klassikko. Siellä haettiin näyttelijää muunsukupuolisen Romeon rooliin. Helsingissä puolestaan esitetään queer-tulkintaa Ruotsin kuningatar Kristiinasta.
Tässä jutussa haastatellaan kahta ensi-iltaansa valmistautuvaa transnaista – näyttelijää ja oopperalaulajaa – jotka molemmat tulkitsevat miesten rooleja.
Transnainen tarkoittaa ihmistä, joka on syntymässä määritelty pojaksi, mutta kokee sukupuoli-identiteettinsä naiseksi.
Katso videolta, miltä Romeon ja Julian kohtaaminen näyttää ja mitä näyttelijä Vega Adsten ajattelee tulevaisuudestaan teatterissa.”On tärkeää olla avoin”
Vega Adsten on kotoisin Ruotsista ja opiskellut Taideyliopiston teatterikorkeakoulussa Helsingissä neljä vuotta. Hän valmistuu näyttelijäksi ensi keväänä.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän tekee transnaisena miehen roolin. Se on ajoittain tuntunut odotettua vaikeammalta, mutta Adsten ei ota ekstrapaineita.
– Koska olen transnainen ja syntynyt mieheksi, elin pitkään esittäen miestä. Minulla on siis paljon, mistä ammentaa rooliin, ja se on hyödyllistä.
Tulkintaan siitä, että Romeo on mies, päädyttiin keskusteluissa ohjaajan ja teatterinjohtajan kanssa.
Avaa kuvien katselu
– Romeo on niin rakastunut, että tekisi mitä vain rakkauden vuoksi. Olen itse samanlainen. Siksi rooli tuntui luontevalta ja houkuttelevalta, Vega Adsten kuvailee esittämäänsä hahmoa. Kuva: Tiina Jutila / Yle
Teatteri heijastaa yhteiskuntaa, jossa sukupuolen moninaisuus näkyy aiempaa enemmän.
Parin vuoden takaisessa THL:n kouluterveyskyselystä selviää, että 14–15-vuotiaista oppilaista 5,5 prosenttia koki vuonna 2023 kuuluvansa sukupuolivähemmistöön. Määrä on kasvanut vuodesta 2019, jolloin luku oli 3,5 prosenttia.
Translakiakin uudistettiin vuonna 2023 niin, että uuden sukupuolen vahvistamiseen riittää kirjallinen hakemus täysi-ikäisenä.
Avaa kuvien katselu
Vega Adsten haki suoraan Romeoksi, ei Juliaksi. – Romeon rooli kiehtoi minua enemmän ja tuntui isolta haasteelta tehdä transnaisena miehen rooli, hän sanoo. Kuva: Tiina Jutila / Yle
Samaan aikaan transihmisten oikeudet ovat kuitenkin ottaneet takapakkia. Siksi kysymys sukupuolesta on Adstenin mielestä tärkeä näyttelijän ammatissa.
– Kuulun sukupuolivähemmistöön yhteiskunnassa, jossa erityisesti transnaisten oikeudet ovat uhattuina. Kun näemme mitä tapahtuu Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja monissa muissa maissa, on todella tärkeätä olla avoin siitä, että olen transnainen.
Sukupuoli nousi otsikoihin
Viisi vuotta sitten Kansallisteatteri päätyi otsikoihin, kun se valitsi Kaikki äidistäni -esitykseen miesnäyttelijän esittämään transnaiselta vaikuttavaa roolia.
Myöhemmin teatteri korjasi tulkintaansa: hahmosta tehtiin transvestiitti, ei transnainen. Näin teatteri ei tahtomattaan tullut väittäneeksi, että transnaiset olisivat miehiä.
Asiasta Ylelle haastateltu näyttelijä Miiko Toiviainen ei tuolloin uskonut, että rooliin olisi Suomesta löytynyt sopivaa transnaista.
Toiviainen on itse transmies. Hän kertoo omista kokemuksistaan Keskusteluja ihmisyydestä -podcastissa.
Avaa kuvien katselu
Vega Adsten ajattelee, että hänen Romeostaan tulee moniulotteisempi, koska hän on elänyt sekä miehenä että naisena. Kuva: Tiina Jutila / Yle”Riittävän vai liian naisellinen?”
Omien tietojensa mukaan Adsten on ensimmäinen transnainen, joka valmistuu Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjalta.
– Itseäni hieman huolestuttaa. Saanko tehdä naisrooleja. Olenko riittävän naisellinen niihin? Saanko näytellä miesrooleja vai olenko niihin liian naisellinen? Teatteri on sukupuolen suhteen aika binäärinen. Sen pitäisi muuttua.
Jos Adsten saisi valita, hän näyttelisi mieluiten nykynäytelmiä ja poliittista teatteria, joka huomioi hänelle tärkeät aiheet kuten transihmisten oikeudet.
Parasta olisi, jos hän pääsisi kertomaan oman tarinansa ja samalla rohkaisemaan muita.
Yhtä asiaa hän pelkää: sitä että hänet lokeroidaan transnäyttelijäksi, jolle soitetaan aina, kun esitykseen tarvitaan transnainen.
Avaa kuvien katselu
– Minusta esitys on radikaali ja poliittinen. Sen sanoma on, että rakkaus on tärkeintä. Uskokaamme rakkauteen, Vega Adsten sanoo Romeo och Juliasta. Kuva: Tiina Jutila / Yle”Rakkaus on sukupuoleton”
Sukupuolella leikittiin teatterissa jo Shakespearen aikaan. Miehet näyttelivät 1500-luvun Englannissa myös naisroolit. Syynä oli moraalikäsitys: Näyttelemistä ei pidetty soveliaana naisille.
Shakespearenkin on täytynyt kirjoittaa Julian roolin tietäen, että sen esittää mies.
– Näytelmä kertoo nuoruuden rakkaudesta ja se on sukupuoleton. Sitä ei määritä miehen ja naisen välinen suhde, Adsten sanoo.
Se, että Adsten nyt näyttelee Romeota ei hänen mielestään vaikuta klassikon tulkintaan. Hänen taustansa vain auttaa roolityössä.
Avaa kuvien katselu
Bassobaritoni Sam Taskinen asuu Saksassa ja tekee töitä freelancerina Euroopassa. Kuva: Antti Haanpää / Yle”Toivon, että huomio on ammattitaidossani”
Samaan aikaan Suomen Kansallisoopperassa Sam Taskinen harjoittelee tulevaan rooliinsa Straussin Elektra-oopperassa. Taskinen on bassobaritoni ja transnainen.
Taskisen tuleva rooli on mies: Elektran veli Orestes.
– Näyttelen mieluiten miestä klassikkoteoksissa, joissa rooli on kirjoitettu miehelle. Läpisävelletyn tekstin muuttaminen on vaikeaa, eikä usein sallittua. On hankalaa, jos teksti ja se, mitä teen näyttämöllä, ovat kovasti ristiriidassa.
Avaa kuvien katselu
Sam Taskinen nähdään Elektra-oopperassa Helsingissä. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Taskinen ajattelee, että klassikoiden sukupuolien muuttaminen toisiksi voi viedä myös metsään. Huomio voi silloin kiinnittyä laulajan habitukseen, eikä ääneen tai näyttelijäntyöhön.
Yleisö keskittyy miettimään, miksi tuo nainen laulaa noin matalalta.
– Jos sitä ei ole suunniteltu hyvin, siitä voi tulla omituinen shokkikeino. Itse toivon, että huomio olisi minun ammattitaidossani, eikä siinä, mitä satun olemaan omassa elämässäni.
Konserteissa sen sijaan Taskinen on aina lavalla omana itsenään, eli naisena.
Katso videolta, miltä Elektran harjoitukset näyttävät ja mitä Sam Taskinen ajattelee matalasta bassobaritonin äänestään. Sukupuolirooleja on haastettu ennenkin
Taskinen muistuttaa, että hänen äänialalleen on usein kirjoitettu pahisten rooleja. Jos sellaisia aletaan tulkita uudelleen transnaisina, voi syntyä outoja mielleyhtymiä, jotka vahvistavat ennakkoluuloja.
Modernit oopperat, tarkoin harkitut klassikoiden uudelleentulkinnat ja varta vasten transnaisille kirjoitetut roolit ovat erikseen.
Niitäkin Taskinen on tehnyt, vaikka ohjelmassa on ollut etupäässä miesrooleja. Oopperassa roolitetaan äänityypin mukaan: matalat äänet ovat perinteisesti miesten ja korkeat naisten rooleja.
Poikkeuksiakin on. On barokkioopperoita, joissa matalalle äänelle on kirjoitettu naisrooleja: äitipuolia ja keittäjättäriä – usein koomisia hahmoja.
Sama toisinpäin. Klassikoissa on myös ”housurooleja” eli travesteja, joissa naislaulajat esittävät poikia tai nuoria miehiä.
Avaa kuvien katselu
Elektra-ooppera on klassinen Antiikin tragedia. Ohjaaja Peter McClintock ohjeistaa Sam Taskista, joka laulaa Orestesin roolin. Kuva: Antti Haanpää / Yle”Ääneni ei ole maskuliinen tai feminiininen”
Ääni on Taskisen instrumentti, eikä hänellä ole ollut tarvetta muuttaa sitä.
– En ole koskaan kokenut, että ääneni olisi maskuliininen tai feminiininen. Se on vain minun ääneni, hän sanoo.
Laulaja ymmärtää hyvin, että monilla transsukupuolisilla on äänidysforiaa. Dysforia tarkoittaa ahdistusta tai vierauden tunnetta, joka syntyy siitä, että sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta.
– Minuakin on tympinyt puhelimessa selittää, että kyllä minä olen nainen, mutta minulla nyt on tällainen ääni. Välillä se on väsyttävää ja ymmärrän, että se voi olla joillekin todella vaikeaa.
”Minun pitää olla älyttömän paljon parempi”
Taskinen asuu nykyisin Saksassa ja laulaa freelancerina Euroopan oopperataloissa.
Niissä suhtaudutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vaihtelevasti.
– On paikkoja, joissa on todella hyvin sisäistetty asiat. On myös vääränlaista kuvan kiillottamista, on eksotisointia ja sitten on vanhoillisuuden linnakkeita.
Avaa kuvien katselu
Sam Taskisen rooli on lyhyt, mutta vaativa. Orestesin äiti on murhannut Orestestesin isän ja poika (Sam Taskinen) vannoo kostoa. Orestesin siskon, eli Elektran roolin laulaa Ricarda Merbeth. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Taskinen on huomannut konkreettisesti, että sukupuolella on merkitystä ooppera-alalla. Mieheksi oletettuna oli helpompaa.
Transnaisena Taskinen joutuu kohtaamaan paitsi naiseuteen myös transidentiteettinsä liittyvät ennakkoluulot ja todistelemaan taitojaan.
– Kun haen minun äänelleni kirjoitettuihin rooleihin, minun pitää olla älyttömän paljon parempi kuin muut hakijat, jotta minut otetaan huomioon.
Orestesin rooli on ollut Taskiselle pitkäaikainen unelma. Hän ajattelee, että hänen taustansa transnaisena ei vaikuta roolityöhön mitenkään, koska sukupuolella ei ole väliä.
– Mutta jokainen tuo rooliin omat kokemuksensa. Olen toiseutettu ihminen, ja Orestesilla on vahva toiseuden kokemus, tuntemus, että hänet on revitty juuriltaan pois. Silloin roolityöhön ei vaikuta transsukupuolisuus, vaan siitä seuranneet lieveilmiöt.
Avaa kuvien katselu
Transnaisena Sam Taskinen on joutunut kohtaamaan ennakkoluuloja ja todistelemaan taitojaan muita enemmän. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Elektran ensi-ilta 17.9. Suomen kansallisoopperassa ja Romeo och Julian ensi-ilta 18.9. Åbo Svenska Teaterissa.