Jukka Poika pitää Hampus-poikaansa kitaristina jo aikamoisena epelinä. Hampus on viime vuosina oivaltanut, että isähän on musiikinsaralla oikeinkin kova tekijä.Sampo Korhonen
Muusikko Jukka Pojan kuudesta lapsesta Hampus on aina ollut rauhallisin. Samanlainen on isäkin. Rentoja miehiä yhdistää musiikinteko ja skeittaaminen.
Hampus Rousu, 19, ei muista aikaa, jolloin hänen vanhempansa asuivat yhdessä. Varhaisimmissa muistikuvissa isä Jukka Stormi-Rousu, 46, saapuu Hampuksen ja tämän äidin kodin pihalle ja kantaa kainalossaan skeittilautaa. Pihalla pyörii viisivuotiaan Hampuksen kavereita, jotka miettivät, osaisiko jonkun isä muka skeitata.
”Siinä pihalla oli junnuja, jotka halusivat, että näytän heille jotain, ja minulla meni flippi ekalla päälle”, isä muistelee nyt.
Se tarkoittaa, että skeittilauta pyörähti sivusuunnassa onnistuneesti ympäri.
”Se oli minulle tietynlainen tähtihetki. Mutta on aika miellyttävää, että se on myös Hampuksen ensimmäinen muistikuva minusta. Olen ihan tyytyväinen, että se on sisääntuloni muistamaasi elämään”, isä sanoo ja katsoo lempeästi poikaansa.
Suuri yleisö tuntee skeittaavan isän paremmin nimellä Jukka Poika. Tässä jutussa reggaemuusikko on kuitenkin ensisijaisesti Jukka tai isi, kuten Hampus häntä kutsuu.
Hampus on Jukan kuudesta lapsesta keskimmäisiä, syksyllä ylioppilaaksi valmistunut yhdeksäntoistavuotias.
Skeittilauta yhdistää isää ja poikaa edelleen. Joulun tienoilla Hampus vietti pidemmän aikaa Jukan ja tämän puolison Teija Stormi-Rousun luona Turun Kakskerrassa, ja kodin sisätiloista löytyvä skeittiramppi pääsi kovaan käyttöön. Mukana viuhtoi kolmantena myös lajista innostunut kuusivuotias Esko, Jukan ja Teijan poika.
”Vedettiin kolmisin siellä. Oli kyllä hauskinta”, Jukka summaa.
Hän on rakentanut skeittirampin kakkoskotinsa studiotilaan.
”Vaihdoin studion funktiota hieman, heitin siihenastiset kyhäelmät pois ja rakensin rampin. Nyt tilassa voi tehdä sekä musiikkia että skeitata.”
Hieman yllättäen isää ja poikaa yhdistää skeittauksen ohella muun muassa molemmille tapahtuneet suunnanmuutokset lukion toisen luokan aikoihin.
Yllättäen siksi, etteivät Hampus ja Jukka ole juurikaan keskustelleet Jukan lapsuudesta tai nuoruudesta. Hampus kertoo saaneensa uutta tietoa isänsä musiikkiuran alkuvaiheista vasta äskettäin kuuntelemastaan podcastista.
Isän jalanjäljissä
Viime syksynä Hampus valmistui ylioppilaaksi vantaalaisesta, taideaineisiin painottuvasta Vaskivuoren lukiosta, jossa keskitytään erityisesti musiikkiin, tanssiin ja teatteriin. Alakouluikäisestä kitaraa soittanut poika joutui taidelukiossa huomaamaan, että koulussa oli myös paljon häntä parempia kitaristeja.
Lukion toisella luokalla kaveri tutustutti Hampuksen tanssiin, erityisesti katutanssilaji lockingiin. Isän mukaan koskaan aiemmin ei ollut nähtävissä, että tämä lapsi alkaisi harrastaa tanssia.
”Mutta innostuin lajista enemmän kuin mistään ikinä. Tein vain sitä, pitkän aikaa vain sitä”, Hampus kertaa toissavuotista hurahdustaan.
”Kuulostaa tutulta”, toteaa Jukka, ja kertoo, miten hänellä oli lukioikäisenä ollut bändi, jossa oli soitettu lähinnä itse kirjoitettua, folkahtavaa musiikkia. Sitten kaveri esitteli reggaemusiikin. Kaverin isän vinyyliltä äänitetty kasetti herätti ensimmäisen todellisen musiikillisen intohimon.
”Lukion toisella luokalla innostuin reggaemusiikista, sen tekemisestä ja soittamisesta enemmän kuin mistään muusta, ja ilmoitin bändin kavereille, ettei aiempi enää toimi.”
Hampusta tanssi auttoi myös kamppailussa soitannallisen itsetunnon kanssa.
”Tanssin avulla pystyin parantamaan monia asioita. Löysin jutun, joka ilmentää omaa olemustani niin vahvasti, ettei minua enää haitannut se, etten ollut koulun paras kitaristi. Lockingissa kyse ei ollut omasta vapaasta tahdostani, vaan laji vei mukanaan.”
Vieressä lippiksen alta poikaansa tarkkaileva Jukka tietää, mistä toinen puhuu.
”Noin juuri intohimo toimii. Sitten kun löytää sellaisen asian, joka lähtee viemään. Ei tuossa iässä pitele mikään, kun kroppa alkaa viedä.”
Melkoinen epeli
Tanssilta on jäänyt tilaa myös kitaransoitolle Hampuksen elämässä. Nuoren muusikon soitantaa on kuultavissa muun muassa Jukka Pojan viime vuonna julkaisemilla Londinu– ja Acapulco-singleillä.
”Hampus on kitaristina aika epeli, erityisesti blues-improvisaatiossa”, Jukka kertoo.
”Tiesin, minkälaista juttua hän soittaa, ja ajattelin, että hänen soitantansa voisi sopia tiettyihin kappaleisiin.”
Isä kehuu erityisesti poikaansa lickien luomisessa, mikä tarkoittaa kykyä synnyttää lyhyitä, toistuvia kuvioita sooloissa tai improvisaatiossa.
Kysymykseen miten teette töitä yhdessä isä ja poika vastaavat kuin yhdestä suusta, samantahtisesti nauraen: ”Vähän!”
Hampus soitti ja nauhoitti kitaraosuudetkin isän kappaleille etänä, isosiskonsa Onervan luona.
”Hampus vain lähetti minulle ääniraidat, jotka sitten editoin kasaan.”
Isosiskon luona nauhoittaminen oli Hampuksesta miellyttävää.
”Koin, etten ollut koko ajan tarkkailun alla”, hän muistelee ja viittaa vähäiseen äänittämiskokemukseensa.
Isä ymmärtää poikaansa.
”Tuo on yksi hinta, jota muusikkoudessa pitää maksaa. Pitää pystyä toimittamaan ja suorittamaan paineen alla.”
Nyt kun yhteiset biisit on julkaistu jo tovi sitten, Hampus on toisinaan palannut kuuntelemaan kappaleita.
”Olen ollut yllättynyt. En edes muistanut kaikkia juttuja, joita olin keksinyt.”
Toki Hampus on kuunnellut myös isänsä varhaisempaa tuotantoa. Jukan mukaan jokaisen lapsen kanssa on käynyt jossain vaiheessa ilmi, että isän tuotantoon on tutustuttu.
”Ihailen esimerkiksi Potentiaali-kappaleen kertosäettä, se on hieno. Laulat siinä, ’Jos sä vaalit sun pelkoo, niin kuin farmari peltoo, ja varot astumasta sinne missä se versoo’”, Hampus siteeraa ja heittää lentosuukon ilmaan osoittaakseen, miten täydellinen säe hänen mielestään on.
”Varsinkin viime aikoina olen kuunnellut isin biisejä”, hän jatkaa ja kääntyy isänsä puoleen. ”Olen tajunnut, että hitto, sähän olet oikeasti kova tekijä.”
Sitten hän yllättää Jukan.
”Jotenkin sun biisit ovat oikeasti auttaneet minua käsittelemään asioita ja tsempanneet viime vuosina.”
Jukka toteaa, miten kiva tämä on kuulla, ja isä ja poika halaavat toisiaan.
Albumi täynnä neronleimauksia
Artisti Jukka Poika ei ole julkaissut vuosiin kokonaista albumia. Säännöllisen keikkailutahdin ohella on syntynyt yksittäisiä singlejä ja yhteistöitä, kuten Rastat-yhteistyö Sexmanen kanssa.
Huhtikuun alussa ilmestyy Comeback-albumi, jonka syntyprosessia artisti kuvaa vaivattomaksi. Levyn nimi on osin vitsi, sillä aktivoiduttuaan viime aikoina sosiaalisessa mediassa on Jukka Poika saanut usein kuulla kysymyksen: ”Ai, jätkä on tullut takas?”
”Koska en ole julkaissut albumia, monet luulevat, etten ole kolmeentoista vuoteen tehnyt mitään. Olen kuitenkin tehnyt keskimäärin 80 keikkaa vuodessa ja maksellut Suomi-reggaella lainat pois.”
Uudella levyllä kuuluu Jukan mukaan kaikki se, mitä hän on tähän mennessä luonut, mutta se on saanut tämänhetkisen, modernin ilmeen. Levyssä on potentiaalia uusien yleisöjen tavoittamiseen.
”Comeback on iskevä ja leikkisä samaan aikaan”, artisti kuvailee.
Myös Hampuksesta uusi levy on sopivan leikkisä ja hauska.
”Isillä on välillä neronleimauksia noissa sanoituksissa”, hän toteaa ja nostaa esimerkiksi nyt jo julkaistun Stand Back -kappaleen.
Isän ja pojan yhteistyö kiikarissa?
Albumilla ei kuitenkaan Hampuksen soittoa kuulla. Perhe ei selvästikään syty nepotistisesta ajattelusta. Uusi levy syntyi Jukan ja tuottaja-Vikin, Victor Nordiksen kahdenkeskisenä projektina, jossa Viki käytännössä soitti liki kaikki raidat.
”Olisi tuntunut aika epäorgaaniselta, että kitarat levyllä soittaisikin Hampus, vain siksi, että hän soittaa kitaraa hyvin ja on minun poikani.”
Se ei silti tarkoita, etteikö pojan ja isän musiikillinen yhteistyö jatkuisi.
Ja miksipä ei, sillä Hampus soittaa kitaraa parhaillaankin kahdessa eri bändissä. Hänellä on bilebändi sekä omaa musiikkia tekevä Tupluuri. Sen kanssa esiinnytään toukokuussa Louhela Jameissa Vantaalla ja julkaistaan kesän korvilla ensimmäinen single.
Jukan mielestä Hampuksessa on
Parasta: Hampuksen pyrkimykset muita ihmisiä kohtaan ovat aina kunnioittavia, eikä hän halua satuttaa missään tilanteessa ketään.
Ärsyttävintä: Hän on omista rajoistaan todella tarkka ja osaa niitä aika hyvin hallinnoida. Huomaan heti, jos astun kriittisen rajan yli. Välillä se on minulle vähän triggeröivää, mutta vain vähän, ei pahasti.
Jotain yllättävää: Kuudesta lapsestani Hampus on rauhallisin. Hän ei ole koskaan ottanut osaa dramaattisiin tilanteisiin, vaan on aina vetäytynyt omiin oloihinsa.
Hampuksen mielestä Jukassa on
Parasta: Hänen filosofisuutensa. Arvostan hänen käytännöllisiä viisauksiaan. Olen saanut hyviä näkökulmia esimerkiksi rakkauselämään.
Ärsyttävintä: Toisinaan ärsyttää, etten ole edes varma, kumman kanssa viestittelen, Jukan vai Teijan. He käyttävät toistensa puhelimia.
Jotain yllättävää: Isi ei ole koskaan puhunut paljoa lapsuudestaan tai nuoruudestaan. Sain tietää vasta podcastia kuunnellessani, että musan tekeminenkin alkoi aikoinaan siitä, ettei mitään muuta ollut meneillään ja isi tarvitsi rahaa.
Korkeakoulu kutsuu
Aikanaan nuorta Jukkaa reggaemusiikki vei niin vahvasti, että lukio jäi kesken viime metreillä.
”Se jäi kesken kuulemma yhden matikan kurssin tähden”, Hampus kertoo lämpöä äänessään.
Hän puolestaan tähtää Helsingin yliopistoon. Aloina erityisesti sosiaalitieteet ja kirjallisuus kiinnostavat.
Poikansa korkeakouluhaaveista isä ei osaa lausua juuri mitään.
”Ei minulla ole mitään kokemusta tuollaisesta, mihin olet hyppäämässä. Ainakaan minun geeneistä ei ole tullut tämä korkeakouluhomma.”
Jukka oli vain 22-vuotias tullessaan ensimmäistä kertaa isäksi. Hampuksen syntyessä hän oli 26-vuotias. Perheen perustaminen nuorena oli suunniteltua.
”Tai niin suunniteltua kuin se voi siinä iässä olla.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Anna Puu myy haikeana 400-neliöistä taloaan: ”Tämä on ensimmäinen koti, josta luopuminen tuntuu vaikealle”
Sisarten välit lämmittävät sydäntä
Hampuksen syntyessä perhe asui Bromarvissa, Raaseporissa. Sieltä muutettiin pois vanhempien eron seurauksena. Hampus oli silloin kolmi–nelivuotias eikä muista tuosta ajasta juuri mitään.
Jukka puolestaan muistaa, miten hyvä meininki Hampuksella ja tämän isommilla sisaruksilla oli keskenään.
”Minua on aina lämmittänyt, miten läheisiä he ovat. Aikanaan kuitenkin oli ero ja muut hommat, jotka olivat kuormittavia itse kullekin. On tärkeää, että sisaruksilla on keskenään vahvat siteet”, Jukka toteaa.
”Olen puhunut monen ihmisen kanssa siitä, että oma tilanteeni oli oikeastaan aika onnellinen. Saatoin säästyä vanhempien eron aiheuttamalta suurimmalta traumalta, koska olin niin pieni”, Hampus täydentää.
Välit isompiin sisaruksiin ovat säilyneet tiiviinä – nämä vierailevat usein Hampuksen ja äidin kotona. Sisarukset myös harrastavat yhdessä, pulahtavat avantoon ja käyvät kiipeilemässä. Sitä vastoin yhteydenpito kahden nuoremman sisaruksen kanssa on ikäerosta johtuen toistaiseksi lähinnä leikkimistä.
Mutta kerro nyt, Hampus, minkälainen reggaemuusikko on isänä?
Hymyilevä nuori mies pysähtyy pohtimaan. Ennen kuin hän ehtii vastata, Jukka uumoilee olevansa isänä aika rauhallinen ja hömelö.
”Pienestä pitäen olen kokenut sinut hyvin lempeänä. En muista, että olisit koskaan varsinaisesti kiivastunut minulle”, Hampus lopulta tuumaa.
Toinen asia sitten on isän julkinen ura muusikkona. Se on tuonut usein hauskan lisän keskusteluihin uusien ihmisten kanssa. Kavereidenkin kanssa siitä on toisinaan tullut puhuttua.
”Isin artistius on seurannut aina mukana. Vaikka en minä siitä jaksa huudella. Mutta kyllä isi on aina ollut minulle esikuva.”
Jukka Poika, 46
Työ: Reggaemuusikko
Koti: Kaupunkikoti Helsingin Ullanlinnassa, kakkoskoti Turun Kakskerrassa.
Perhe: Lapset Ella, Onerva, Elia, Hampus, Esko ja Veikko, avioliitossa Teija Stormi-Rousun kanssa.
Ajankohtaista: Comeback-levy ilmestyy pian. Mukana Tähdet, tähdet -kilpailussa Nelosella.
Hampus Rousu, 19
Työ: Viime syksyn ylioppilas, keskittyy tanssimiseen ja soittamiseen.
Koti: Asuu äitinsä kanssa Vantaalla.
Perhe: Viisi sisarusta
Ajankohtaista: Soittaa kitaraa kevät-kesällä ensisinglensä julkaisevassa Tupluuri-bändissä.
Juttu on julkaistu Annassa 14-15 2026.