TAMPERE.
Susijengissä on totuttu siihen viimeiset 15 vuotta, että joukkueesta löytyy yksi roskisdyykkari.
Nykyinen kapteeni Sasu Salin keksi itselleen lempinimeksi Malmin roskisdyykkari.
Nyt Tampereen EM-kotikisoissa ilmoittautuu joukkueeseen myös toinen roskamies.
– Olen tällainen roskamies, hyvällä ja kaikkien parhaimmalla tavalla. Tulen kentälle ja minun pitää tuoda jollain tavalla vaikutusta kentälle, joko sitten puolustuksessa tai hyökkäyksessä. Roolini on sellainen, että aloitusviisikko aloittaa ja minä tuon kentälle sen jälkeen, mitä sieltä puuttuu, Nkamhoua kuvailee Yle Urheilulle.
Isoa-Britanniaa vastaan Nkamhoua pääsi herkuttelemaan komealla donkilla.
Nkamhoua kertoo tuovansa kentälle siis sen, mitä milloinkin Suomi tarvitsee.
– Jos aloitusviisikko tekee koreja hyvin, tuon sitten puolustuksen. Jos niillä on ongelmia korinteossa, tuon sitten sitä, Nkamhoua jatkaa.
Avaa kuvien katselu
Olivier Nkamhoua on näyttänyt kykynsä korintekijänä, kun suurin tähti Lauri Markkanen on vaihdossa. Kuva: Tomi HänninenEhti jo lopettaa koripallon poikkeuksellisella reitillään
Vuonna 2000 syntyneen Nkamhouan reitti Susijengiin on poikkeuksellinen. 25-vuotias Nkamhoua lähti jo lukioiässä Pohjois-Amerikkaan isänsä luo. Hän ei saanut pelipaikkaa suomalaisten koripallolupausten hautomosta HBA-Märskystä, helsinkiläisen Mäkelänrinteen urheilulukion akatemiajoukkueesta.
Nkamhouan isä on Suomessa 2000-luvun alussa pelannut, kamerunilaissyntyinen Christian Nkamhoua.
Helsingissä Kumpulassa ja Käpylässä varttunut nuori koripalloilija vietti Yhdysvalloissa yhteensä seitsemän vuotta. Kahden lukiovuoden jälkeen Nkamhoua pelasi vielä Yhdysvalloissa yliopistokoripalloakin täydet viisi vuotta.
Vuodet Pohjois-Amerikassa eivät olleet helppoja. Nkamhoualta meni vuosien varrella rikki niin nilkka kuin rannekin.
Avaa kuvien katselu
Olivier Nkamhoua kertoo oppineensa paljon itsestään, kun lähti lukioiässä Pohjois-Amerikkaan. Kuva: Tomi Hänninen
Loukkaantumiset kasvattivat kärsivällisyyttä. Hän oppi huolehtimaan kropastaan ja olemaan tarkempi harjoittelurutiineissaan.
Koripalloon Nkamhoua ei syttynyt heti täysillä nuorena poikana, vaan lopettikin toviksi nahkakuulan jahtaamisen teinivuosina.
Nkamhoua avaa mielenkiintoisella tavalla lopettamisen syitä. Hän pääsee pohdinnassaan syvälle suomalaisen urheilukulttuurin rakenteisiin.
– Suomessa urheilu on ihan junioritasolla koulun jälkeistä hauskanpitoa. Siellä tavataan kavereita. Se on harrastus, eikä lähdetä miettimään uraa 8–12-vuotiaina. Minulla ei ollut ehkä koripallossa niin paljon kavereita ja niin hauskaa kuin muilla oli. Astuin pois tekemään omia juttujani, Nkamhoua selvittää.
Avaa kuvien katselu
Olivier Nkamhoua ryyditti filosofisia näkemyksiän käsillään. Kuva: Tomi Hänninen
Hän rupesi pelaamaan enemmän jalkapalloa. Käännekohdaksi Nkamhoua kertoo kuitenkin sen, kun hän tapasi vanhan joukkuekaverinsa. He pelasivat 1 vastaan 1 -pelin.
Nkamhoua oli itsevarmasti luullut voittavansa kyseisen väännön, mutta hänelle tulikin takkiin. Siitä hetkestä kilpailuhenkiselle nuorelle miehelle syttyi kipinä palata koripallon pariin.
Kovia vääntöjä ”kultapoika-Mickeä” vastaan
17-vuotiaaksi asti ja Pohjois-Amerikkaan lähtöön saakka Nkamhoua pelasi helsinkiläisessä suurseurassa HNMKY:ssä.
Nkamhoua kuuluu lahjakkaisiin 1999- ja 2000-syntyneisiin koripalloikäluokkiin.
Susijengin EM-joukkueesta kyseisinä vuosina ovat syntyneet Eurassa koripallo-oppinsa saanut Elias Valtonen sekä itähelsinkiläisen Wartti Basketin kasvatit Mikael Jantunen ja Andre Gustavson.
Nkamhouaa lukuun ottamatta nämä muut Susijengin EM-joukkueen pelaajat tekivät historiaa jo vuonna 2016, kun heidän alle 17-vuotiaiden maajoukkueesta tuli ensimmäinen suomalainen koripallomaajoukkue MM-kisoissa.
Nkamhoua muistelee lämmöllä kovia vääntöjään Jantusta vastaan teinivuosina, sen jälkeen, kun hän aloitti koripallon uudelleen 12-vuotiaana.
– Micke oli Suomen kultapoika silloin back in the day. Ärsytin aina häntä ja hän yhtä paljon minua. Kamppailimme aina levypalloista. Micke osasi työntää, käyttää käsiä ja halata. Micke osasi tehdä virheitä minua vastaan niin, että tuomari ei näe. Minun piti oppia keksimään keinot siihen, Nkamhoua kertoo.
Avaa kuvien katselu
Olivier Nkamhouan fyysinen etu näkyy tässä. Ruotsin Tobias Borgilla on hankalaa syöttää pallo joukkuekaverille tai mennä itse ohi näin ulottuvasta ja urheilullisesta pelaajasta. Nkamhouan takana on vielä odotamassa hänen juniorivuosien kilpakumppani Mikael Jantunen. Kuva: Tomi Hänninen
Mikael Jantunen on tullut tunnetuksi siitä, että hän on tehnyt kentällä ja sen ulkopuolella jatkuvasti oikeita valintoja. Se on johdattanut hänet Susijengin kovimmaksi pelaajaksi Lauri Markkasen jälkeen ja tulevaksi kaudeksi Euroopan ykkössarjan Euroliigan hallitsevaan mestariin Fenerbacheen.
Nkamhoua tuli takaisin Eurooppaan viime kaudeksi. Hän pelasi Chemnitzissä Saksan Bundesliigaa ja Euroopan tasolla Mestarien liigaa. Hän oli joukkueensa tehokkain pelaaja Mestarien liigassa. Tulevalle kaudella hän ottaa askeleen eteenpäin ja siirtyy Italian pääsarjaan Vareseen.
Nkamhoua kertoo seisovansa poikkeuksellisten uraratkaisujen taustalla. Yksi pikkuasia on silti jäänyt häntä harmittamaan.
Nkamhoua edusti Susijengiä ensimmäisen kerran arvokisoissa vuoden 2023 MM-kisoissa ja suuntasi niiden jälkeen vielä yhdeksi kaudeksi Michiganin yliopistoon neljän Tennesseen vuoden jälkeen. Jo tuolloin puhuttiin paljon niin sanotuista NIL-rahoista eli siitä, kuinka yliopistopelaajillekin alettiin maksaa jopa satojen tuhansien eurojen arvoisa palkkioita pelaamisesta.
Avaa kuvien katselu
Olivier Nkamhoua avaa suorapuheisesi syytään jäädä vielä viidenneksi vuodeksi yliopistoon. Hänen olisi tehnyt mieli lähteä uusiin kuvioihin Tennessseessä tunnetuna pelaajana, mutta raha vaikutti paluuseen Michiganiin. Kuva: Tomi Hänninen
Nkamhoua on jälkikäteen jossittelut, että hänen olisi pitänyt kuunnella sydäntään ja lähteä kohti uusia haasteita ja niin sanottuja ammattilaiskenttiä Tennesseen vuosien jälkeen.
– Tein loogisen ja ammattimaisen valinnan ja menin takaisin kouluun taskujen takia, Nkamhoua sanoo viitaten NIL-rahojen kovaan vetovoimaan.
– Nämä ovat tällaisia valintoja, missä sydän tai logiikka ei ole oikeassa. Näille ei voi mitään.
Heittäytyy filosofiksi, NBA osana reittiä
Nkamhousta paljastuu haastattelussa myös melkoinen filosofi. Hän kuvaa syvällisesti poikkeuksellista reittään huippukoripalloilijaksi. Hän kokee päässeensä aina samalle tasolle kuin kaikki muut, mutta eri tavalla.
– Minulla on sellainen mielikuva, että aina uudelleen elämäni varrella olen kasvanut ja sitten on tullut seinä. Sitten minun on pitänyt keksiä reitti siitä joko yli, läpi, ali tai sivusta. Minulla on omalaatuinen kasvupyörä, Nkamhoua sanoo ja toteaa reittinsä uniikiksi.
Avaa kuvien katselu
Olivier Nkamhoua osoittaituu erittäin paljon pohtivaksi urheilijaksi. Kuva: Tomi Hänninen
203-senttinen ja erittäin urheilullinen Nkamhoua on tullut Susijengin peleissä tutuksi etenkin erittäin kovana korin suojelijana. EM-avauksessa Ruotsiakin vastaan Nkamhoua kävi pyyhkäisemässä pariin otteeseen Ruotsin korintekoyritykset pois todella näyttävästi.
Nkamhoua on yliopistovuosiensa jälkeen päässyt myös muutamaan otteeseen näyttämään kykyjänsä NBA:n kesäliigassa. Nkamhoua kertoo, että hänelle muodostui unelmaksi vuosien varrella pelata ammattilaiskoripalloa.
– NBA on sitten enemmän kuin tavoite. Se on enemmän kuin askel tai taso, mihin haluaa päästä. NBA on itselleni sellainen asia, että haluan todistaa kuuluvani, pystyväni ja pärjääväni maailman huipputasolla. Tällä hetkellä NBA on kuitenkin vain osa reittiä. Jos se tapahtuu, niin se tapahtuu. Siihen tähdätään senkin takia, että haluan kehittyä joka vuosi ja pelata mahdollisimman hyvissä sarjoissa mahdollisimman hyviä pelaajia vastaan, Nkamhoua sanoo.
Avaa kuvien katselu
Olivier Nkamhoua siirtyy pelaamaan Vareeeseen, jonka moni suomalainen muistanee Teemu Rannikon vanhana seurana. Nkamhoua uskoo, että Italia ei ole hänen uransa päätepysäkki. Kuva: Tomi Hänninen
25-vuotias Nkamhoua puhuu vielä filosofisesti, mitä hän haluaa saavuttaa urallaan.
– Haluan olla niin hyvä kuin kroppani antaa olla. Haluan päästä niin pitkälle kuin pystyn menemään. Toivottavasti fyysisillä ja henkisillä kyvyilläni pääsen tästä vielä paljon pidemmälle. Minusta tuntuu, että minulla ei ole mitään rajoja, kuinka pitkälle voin päästä. Kunhan vain keskityn enemmän prosessiin kuin lopputuloksiin, Nkamhoua linjaa vielä lopuksi.
Olivier Nkamhoua puhuu poikkeuksellisesta reitistään huippukoripalloilijaksi