Tappara on Tappara, mutta Kouvolan KooKoo on huima tarina uskalluksesta kulkea omaa tietä, hehkuttaa Yle Urheilun jääkiekkotoimittaja Tommi Seppälä.
Avaa kuvien katselu
KooKoo eteni maanantaina ensimmäistä kertaa liigan finaaleihin. Miska Siikonen juhli maaliaan 25. huhtikuuta. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Olisiko maanantain kuudennen välierän tappio voinut enempää Ilveksen leirissä kirvellä? En usko. Mestaruutta 41 vuoden ajan jahdannut llves ei ainoastaan taipunut rakkaalle viholliselleen Tapparalle, vaan taipui sille johdettuaan sarjaa 2–0 ja kuudetta välierääkin 3–0.
Ilves-paniikki ei ole myytti.
Myös toiselta puolelta kaaviota Ilveksen haavoihin ripoteltiin suolaa. Tapparan finaalivastukseksi nousi nimittäin seurahistorian ensimmäisen mitalinsa varmistanut Kouvolan KooKoo päävalmentajanaan Jouko Myrrä. Siis se sama Myrrä, jolle Ilves antoi lokakuussa 2022 kenkää johdettuaan sarjaa.
Myrrän pystysuunnan jääkiekko ei tuolloin kelvannut Ilvekselle. Piti päästä pelaamaan Meidän peliä. Sisään tuotiin Antti Pennanen.
Myrrä ei saanut potkujen jälkeen edes hyvästellä joukkuetta, joka arvosti valmentajaansa suuresti.
Jälkiviisaus on toki viisauden lajeista helpoin, mutta Ilves rysäytti Ilari ”Jortsu” Heikkisen sanoin Pennasen kanssa mopedilla seinään. Pukuhuone meni rikki, peli ei kulkenut, oli kättelykohua ja muuta.
Avaa kuvien katselu
Myrrä sai Ilveksestä potkut neljä vuotta takaperin. Kuva: Elmeri Elo / All Over Press
Tommi Niemelä on korjannut llveksen kurssia, mutta karman läsnäoloa oli maanantaina vaikea olla aistimatta, kun KooKoon finaalipaikka Lappeenrannassa varmistui.
Uskallus lähteä eri suuntaan
KooKoo on huima tarina uskalluksesta tehdä asioita eri tavalla.
Myrrä lähti viemään jo Ilveksessä peliä upealla tavalla pois siitä, mitä kaikki muut pakkomielteisesti toteuttivat. Elettiin maajoukkueen kultavuosia ja valtaosa valmentajista pyrki matkimaan kaikenlaisen tunteen pelistä tappavaa maajoukkueen Meidän peliä. Maajoukkueen menestys teki suurta pelillistä hallaa liigakiekolle vuosikymmenen vaihteessa.
2020-luvun alku oli pelillisesti SM-liigan pimeää keskiaikaa.
Ilvekselle Myrrän latu ei kelvannut. Ei riittänyt seurajohdossa näkemyksellisyys. Tappara alkoi Rikard Grönborgin johdolla niin ikään 2023 rikkoa liigan pelitavallisia kaavoja. Peliä on saatu – luojan kiitos – muutenkin auki viime vuosina. Vuosi takaperin finaaleissa nähtiin pelaavammasta jääkiekosta tunnetut KalPa ja SaiPa ja tänä keväänä Tappara ja KooKoo.
Onni suosii rohkeaa.
KooKoo on yhdessä pronssiotteluun päätyneen SaiPan kanssa näyttänyt, ettei menestyminen ole resursseista kiinni, kun on uskallus tehdä asioita toisin. Finaalipaikkaakin suurempi saavutus on ollut kyky laittaa urheilu keskiöön, tehdä arjesta huippulaadukasta ja tällä tavoin kehittää halvalla hankittuja pelaajia suurempiin ympyröihin.
KooKoo on kasvattanut viime vuosina ison kasan pelaajia Euroopan huippusarjoihin ja jopa NHL:ään.
Avaa kuvien katselu
Veeti Miettinen on viimeisin KooKoon eliittitasolle nostama pelaaja. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Myrrän rohkea pystysuunnan tempojääkiekko on ollut omiaan kehittämään pelaajia. Monet muut ovat seisottaneet pelaajiaan keskialueen ohjauspelissä – ja kansa on haukotellut. KooKoo on löytänyt kirkkaan identiteetin itselleen seurajohtamisen sekä valmennuksen osalta. Tämä on mahdollistanut finaaleihin nousemisen sarjan kolmanneksi pienimmällä budjetilla.
Suoritus on poskettoman kova!
Juuri Myrrä, Grönborg ja miksei SaiPan Raimo Helminen ovat olleet avaamassa umpiluisten valmentajien SM-liigaan tuomaa pelillistä umpisolmua. Eteenpäin saa ja pitää puolustaa. Tyhmän rohkea ei välttämättä kannata olla, mutta on vain ja ainoastaan hienoa, että tällaisella jääkiekolla menestytään.
KooKoo teki eniten maaleja runkosarjassa vuosi sitten. Päättyneessä runkosarjassa se teki niitä toisen finaalijoukkue Tapparan jälkeen toiseksi eniten. Pudotuspeleissä KooKoo on taas ollut tehokkain.
Tappara palautti kunniansa
Tapparan tarina on hieman erilainen kuin KooKoolla. Kirvesrinnoille välieräsarjassa oli kyse kunnianpalauttamisesta ja paluusta eliittiin. Vuoden takaista rumaa 0–4-tappiota Ilvekselle puolivälierissä ei painettu villaisella. Toimistolta joukkueeseen taottiin karmeat euromäärät ja joukkue kaukalossa piti lopulta huolen siitä, ettei isoveljen statusta tarvinnut vaihtaa pikkuveljeksi.
Grönborgia on vaikea pitää kaiken nähdyn, yhden mestaruudenkaan, jälkeen suurena pelin valmentajana, mutta samaan aikaan tulokselle on annettava sille kuuluva kunnia. Materiaaliero oli Tapparan eduksi välierissä selkeä, mutta 0–2-tappioasemasta ei laadukasta llvestä vastaan olisi moni noussut – tai maanantaina 0–3-tappioasemasta.
Avaa kuvien katselu
Tappara kuittasi vuoden takaiset kalavelat Ilvekselle. Kuva: Antti Eintola / Yle
Tappara ei olisi Tappara, ellei se olisi Tappara. Tätä organisaatiota ympäröi valtava voittamisen aura.
Finaalisarjassa Tapparan voi helposti ennakoida joutuvan koville. Myrrän aktiivinen ja rohkea tempojääkiekko on omiaan tuottamaan tamperelaisille vaikeuksia, niin se on tehnyt aiemminkin. KooKoo voitti molemmat joukkueiden runkosarjakohtaamiset ja kahden edellisvuoden aikana Tappara on voittanut KooKoon vain kerran.
Tappara on tietenkin suosikki sarjaan, mutta helpolla ei neljäs mestaruus viiteen vuoteen tule.
Parasta lienee silti se, että lauantaina alkavassa finaalisarjassa mennään eikä meinata. Luvassa on rohkeaa lätkää, nopeitakin käänteitä ja punavalon vilkkumista. Kaukalossa on paljon taitoa sekä halua pelata eteenpäin ja se lupaa katsojille hyvää. Onni suosikoon tälläkin kertaa rohkeaa.