Sotaelokuva pani miettimään rauhaa ja Trumpin tavoitteita
Olen katsellut amerikkalaisen klassikkoelokuvan Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter, 1978). Sen on ohjannut Michael Cimino. Tätä mahtavaa elokuvaa voisi jotenkin pitää jenkkien Tuntemattomana sotilaana. Siinä kerrotaan myös sotilaista ennen ja jälkeen Vietnamin sodan enemmän kuin Suomen sotaelokuvassa. Elokuva on saanut viisi Oscaria. Eikä turhaan.
Kaiken tuon katsottuaan kysyy, kannattiko lähteä sotimaan. Oikea vastaus on: ei missään tapauksessa. Hirvittävää kärsimystä ja kammottava määrä kuolonuhreja ja vielä enemmän fyysisiä ja psyykkisiä invalideja syntyi. Ja Vietnamin tilanne ei ainakaan parantunut. Sieltä tuli Suomeenkin koko joukko pakolaisia.
Yhdysvalloilla on ollut taipumus ottaa maailmanpoliisin rooli ja sotia ensin kahdessa maailmansodassa Euroopan puolesta, sitten Koreassa, Vietnamissa, Afganistanissa ja Irakissa, muutamia mainitakseni. Kysyisin, oliko tulos onnistunut. Enpä sanoisi, poikkeuksena varmaan toinen maailmansota.
Me eurooppalaiset olimme optimisteja ja luulimme, että Yhdysvallat hoitaisi meidän puolestamme myös Venäjän Vladimir Putinin tuottaman Ukrainan murhenäytelmän. Mutta nyt huomaamme, että Yhdysvalloissa onkin pasifistipresidentti Donald Trump, joka hoitaa mieluummin asioita kauppaneuvottelujen ja diilien kautta. Tästä shokista Eurooppa ei ole vielä päässyt vapaaksi. Eikä pian pääsekään.
Ehkä rauhan Nobel ei olekaan Trumpin ainoa motiivi vaan rauha itse talouden kivijalkana?
ASIASANAT: Elokuva, Kauppa, Rauha, Sota
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.