Iltalehden sota-asiantuntija Emil Kastehelmi muistuttaa, että yksittäisen taistelijan vaikutus taistelukentällä riippuu huomattavasti enemmän hänen koulutuksestaan kuin käytössä olevasta käsiaseesta.
Kalašnikov-konsernin uusi ase on tarkoitettu muun muassa erikoisjoukkojen käyttöön. Kuvituskuva. ZumaWire / MVPHOTOS
Venäjän armeijan tilaama ja juuri ensimmäisen testieränsä saanut rynnäkkökivääri AM-17 ei vertaudu suoraan Puolustusvoimien käyttöön tuleviin Sakon ARG-kivääreihin, kertoo Iltalehden sota-asiantuntija Emil Kastehelmi.
Venäjän uuden aseen kehittänyt Kalašnikov-konserni kertoo uuden aseen korvaavan Venäjän käytössä olleen AKS-74U-kiväärin.
– AKS-74U ei ole niin sanottu jokamiehen rynnäkkökivääri samalla tavalla kuin Suomelle kaavaillut uudet aseet. Käytännössä se on kompakti ja kevyt karbiinimallinen ase, joka on johdettu AK-74-rynnäkkökivääristä, Kastehelmi kertoo.
Venäjän armeija käyttää tällä hetkellä pääosin AK-12- ja AK-74-rynnäkkökiväärejä tai niiden variantteja. AM-17 tulee kuitenkin Venäjän erikoisjoukkojen, taisteluajoneuvojen miehistön sekä lainvalvontaviranomaisten käyttöön.
Ase on huomattavasti esimerkiksi AK-12-rynnäkkökivääriä lyhyempi, ja siinä on myös teleskooppinen taittoperä.
– Eli ase tulee käyttöön sotilaille, jotka hyötyvät kevyemmästä ja kompaktimmasta aseesta, eivätkä tarvitse toimintaansa niin pitkää kivääriä, Kastehelmi kertoo.
Iltalehden sota-asiantuntijan Emil Kastehelmen mukaan Venäjän uusi ase tulee erilaiseen käyttöön kuin Puolustusvoimille kaavaillut Sakon ARG-kiväärit. Mikko Huisko
Merkittävä ero
Edeltäjästään AM-17 eroaa Kastehelmen mukaan siinä, että siinä ei ole AK-kivääreille ominaista yhtenäistä laatikkoa eli runkoa, jonka päälle menee laatikonkansi.
Sama rakenne on varmasti tuttu myös monelle Suomessa asepalveluksen suorittaneelle, koska se on käytössä myös RK-62-, RK-95- sekä vanhemman mallin modernisoidussa RK-62M-kivääreissä.
AM-17 on kuitenkin kehitetty erilaisen rakenteen pohjalta, jossa laatikko aukeaa ylä- ja alaosaan. Näin aseesta on pyritty saamaan kevyempi.
Kalašnikov AM-17-aseessa on uusi rakenne, jossa ase aukeaa rungon alaosan saranoilla toimivalla mekanismilla. Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0
AM-17 on rakennettu suurimmaksi osaksi polymeeristä lukkoa myöten. Lukko vastaa rynnäkkökivääreissä yksinkertaistettuna siitä, että ase ampuu, poistaa hylsyn ja lataa seuraavan patruunan automaattisesti.
Kastehelmen mukaan muovin käyttö on yleistynyt käsiaseissa sen keveyden ja hinnan takia. Aseen kestävyyteen muovin käytöllä ei hänen mukaansa ole niin suurta vaikutusta kuin voisi luulla.
– Modernit materiaalit kestävät kyllä tällaista käyttöä hyvin. Ne ovat kehittyneet huomattavasti siitä ajasta, kun tämänkin aseen edeltäjä on valmistettu, jolloin aseissa käytettiin ensisijaisesti puuta ja metallia.
Uusi ase on edeltäjäänsä AKS-74U:hun verrattuna myös huomattavasti modulaarisempi siinä olevien Picatinny-kiinnityskiskojen ansiosta.
Sama modulaarisuuden tavoittelu onkin näkynyt myös Suomessa. Esimerkiksi aiemmin mainitussa RK-62M-aseesta löytyy myös alan standardiksi muodostunut Picatinny-kisko.
Kiinnityskisko on saanut nimensä Yhdysvaltain armeijan tutkimus- ja kehittämiskeskus Picatinny Arsenalin mukaan. Kiinnityskisko kehitettiin keskuksessa 1990-luvulla.
AM-17-kiväärin edeltäjän AKS-74U:n valmistuksessa käytettiin pääosin puuta ja metallia. Ase näkyy kuvassa lähimpänä olevan sotilaan selässä. Irina Milenina, CC BY 4.0
Hyvä muistaa
Uusinta rautaa tuskin tullaan Kastehelmen mukaan näkemään jokaisen aseen käyttöryhmäksi määritellyn venäläisen sotilaan tai viranomaisen käsissä. Hänen mukaansa uutta asetta tullaan käyttämään vielä pitkään rinta rinnan vanhan aseen kanssa.
– Tämä ei tule tarkoittamaan sitä, että tämä olisi nyt sormia napsauttamalla kaikilla Venäjän joukoilla käytössä. Varastossa on varmasti vielä vanhaa asetta, jota tullaan käyttämään pitkään.
Asetta on sen valmistajan mukaan jo testattu Ukrainan rintamalla. Kastehelmen mukaan on kuitenkin hyvä muistaa, että varsinkin yksittäisistä käsiaseista puhuttaessa niiden vaikutus taisteluiden laajempiin kehityksiin on hyvin rajallinen.
Yksittäisen sotilaan vaikutus perustuukin käytössä olevan käsiaseen mallin sijasta enemmänkin koulutustasoon.
– Ei ole hirveästi väliä ampuuko koulutettu taistelija tällä vai vähän vanhemmalla aseella. Hyvä ampuja saa varmasti paljon tuhoa aikaan jälkimmäiselläkin. Samalla tavalla hyväkään ase ei paranna huonoa taistelijaa.