Jare Tiihonen kertoo uutuuskirjassa analysoineensa keikkojaan tarkasti.
Cheek Ruisrockissa 2016. Roni Lehti
Cheekinä rap-uran luonut Jare Tiihonen kertoo Oskari Saaren kirjoittamassa uutuuskirjassa JHT – Missio vai mielenrauha (WSOY) saaneensa uransa aikana kritiikkiä perfektionismistaan ja siitä, että hän suhtautui musiikkiin kuin huippu-urheiluun. Tiihonen ei pidä perfektionismia pahana asiana.
– Minua ajoivat eteenpäin tyytymättömyys, itseinho ja häpeäntunne. Onko se tervettä ja hyväksi ihmiselle? Ei todellakaan, mutta pitkälti niiden takia menestyin, Tiihonen analysoi kirjassa.
Tiihonen muistelee kirjassa kahta Ruisrock-keikkaansa, joihin hän pettyi. Festivaali on monelle artistille vuoden kohokohta, ja Ruisrockiin panostetaan erityisen paljon.
Vuoden 2016 Ruisrockin keikan jälkeen backstagella yksi Tiihosen ryhmän jäsenistä hehkutti keikkaa.
– Pyyhin hikeä ja tuijotan lasittunein silmin eteeni. Mutisen jotain vastaukseksi, mutta en voi mitenkään yhtyä hänen ilakointiinsa. Minua kalvaa pettymys ja vitutus. Ihan varmasti oli kova keikka. Ihan jees oli. Mutta ei ollut paras. En tietenkään voi tietää varmuudella, mutta luulen, ettei se ollut paras ja yleisön mukaansatempaavin keikka sen vuoden Ruisrockissa, Tiihonen ruoskii itseään kirjassa.
Hän katsoi vuonna 2024 pätkiä keikasta.
– Jumalauta minua hävetti edelleen. Ilmakuva paljastaa, että kentällä oli aivan liikaa tyhjää tilaa. En vieläkään päässyt yli siitä, että en tuolloin saanut yleisöä tarvittavalla tavalla näppeihini. Kuitenkin puhutaan vedosta, josta koko muu ryhmä tuntui olevan mielissään. En mokannut mitään, yleisöä oli paljon ja meininki oli ihan hyvä. Mutta silti tavoitan tuntemani häpeän vielä kahdeksan vuotta myöhemmin.
Aina kun Tiihoselle tuli tunne, ettei kaikki mennyt nappiin, hän halusi analysoida syitä. Aina hän ei pystynyt paikantamaan, mikä oli mennyt mönkään.
Toisinaan Tiihonen meni analysoinneissaan energiatasoille saakka, kuten hän itse kuvailee.
– Uskon, että jokin olosuhteiden, energiatasojeni ja mielentilani kombinaatio aiheutti sen, etten ehkä kyennyt antamaan yleisölle aivan täyttä läsnäoloani. Kenties se vaikutti yleisöön, joka eli mukana kyllä ihan mukavasti, mutta meininki ei ollut sitä, mitä olisin halunnut sen olevan – parasta. Analyysini keikasta jäi ikuisiksi ajoiksi hieman epämääräiseksi, eikä se helpottanut fiilistäni, hän pohtii kirjassa.
Seuraavana vuonna Tiihonen esiintyi Ruisrockissa yhdessä Elastisen kanssa Profeetat-kokoonpanossa.
Keikan jälkeen Tiihosen manageri Carla Ahonius hehkutti keikkaa.
– Itse melkein itkin pettymyksestä, Tiihonen kuvailee kirjassa.
Tiihosella oli tarkkaillut yleisöä, ja hän näki, miten ihmisiä tuli ja meni, perimmäisessä nurkassa oli tilaa.
– Koin tuskaa siitä, että en omalta osaltani onnistunut antamaan jotain, joka sytyttäisi koko yleisön, enkä taaskaan tiennyt, mistä on kyse. Konkreettiset asiat olivat tälläkin kertaa kunnossa.
Ahoniuksen hehkutus ärsytti Tiihosta.
– Jos tämä oli vitun hyvä, niin mikä se edellinen sitten oli, kun se oli selkeästi parempi? Oliko se vitun, vitun hyvä? Mikä tämä oli, kun ei ollut yhtä hyvä, Tiihonen kysyi.
Keikka ärsytti Tiihosta niin paljon, ettei hän pystynyt tekemään edes Instagram-päivitystä keikasta.
– Sanalla sanoen kärsin.
Vuonna 2017 Cheek esiintyi Profeetat-kokoonpanossa yhdessä Elastisen kanssa. Roni Lehti
Tiihonen myöntää kirjassa, että armottomuus, jolla hän itseään arvioi, oli jokseenkin sairasta. Uransa aikana häntä vaivasi myös riittämättömyyden tunne.w
Mikäli hän olisi tyytynyt vähempään, ottanut rennommin, Cheek saattaisi olla edelleen elossa, ainakin ura olisi jatkunut pidempään, näin Tiihonen uskoo.
– En silti kadu mitään, en sekuntiakaan. Minun oli toimittava juuri näin. Eikö minulla ole ikävä keikoille? Totta helvetissä on. Tietenkin osa minusta kaipaa keikkailua. Tämän vain oli mentävä näin.
Tiihoselle tulee nykyään hieman paha mieli, kun hän katsoo uransa aikana tehtyjä dokumentteja.
– Nykyisestä, seesteisestä ja tasaisesta elämästäni käsin sen hetkisen Jaren riivattu olotila on äärimmäisen ahdistavaa katsottavaa. En mistään hinnasta haluaisi palata niihin ahdistuksen ja pakonomaisen onnistumisen aiheuttamiin tunnetiloihin, uransa vuonna 2018 päättänyt Tiihonen sanoo.
Kursivoidut kohdat ovat otteita Oskari Saaren kirjasta JHT-Missio vai mielenrauha, (WSOY). Kirja ilmestyy 3.9.