Nurmijärvi-Taiteen Museo avaa ovensa uusimmalle näyttelylleen ”Enkeleitä, onko heitä” keskiviikkona 3. syyskuuta. Näyttely esittelee tuusulalaisen Merja Pärssisen 30 vuoden aikana keräämän, laajan ja rakkaudella kootun enkelikokoelman.
Esillä on noin 600 erilaista enkelihahmoa, joista jokaisella on oma tarinansa – ilon, surun ja arjen keskeltä.
– Ne enkelit vain puhuttelivat, kuvailee Pärssinen keräilyharrastuksensa alkua 1990-luvun puolivälissä.
Hän huomasi ihailevansa kauniita esineitä kaupassa ja havahtui siihen, että enkelit alkoivat vetää puoleensa. Keräilystä tuli vuosien mittaan intohimo.
Pärssinen ei kerää enkeleitä vain esteettisistä syistä – kokoelma on täynnä tunnetta ja merkityksiä. Enkeleitä on annettu lahjaksi vain sellaisille, jotka osaavat niitä arvostaa, ja monet niistä liittyvät tärkeisiin ihmisiin ja tilanteisiin.
Esimerkiksi pieni keltainen ja muutama vihreä enkeli muistuttavat lapsuudenystävistä ja näiden lempiväreistä.
Erityisen rakas on puolestaan enkeli, jonka Pärssisen äiti antoi anopille ensitapaamisessa. Enkeli on ollut läsnä suvun juhlissa: omissa häissä, lastenlasten ristiäisissä ja hautajaisissa kantaen mukanaan vuosikymmenten muistoja.
Tästä se kaikki alkoi – kokoelman ensimmäinen enkeli käynnisti yli 30 vuotta jatkuneen keräilyharrastuksen. Nurmijärvi-Taiteen Museo
Pärssinen kokee enkelien tuovan myös konkreettista turvaa.
– Kerrankin olin jäädä auton alle, kun tuntui kuin jokin olisi työntänyt minut pysähtymään. Se oli kuin enkelin kosketus.
Pärssisellä on myös henkiystävä Ulla, jonka kanssa voi jutella niin enkeleistä kuin myös elämän iloista ja suruista.
Enkelit ovat läsnä Merjan arjessa niin koristeina kuin käyttöesineinä: heijastimissa, mukeissa, lusikoissa, kännykänkuorissa, piparimuoteissa, patavahdissa, lakanoissa, verhoissa ja jopa plafondissa.
– Enkeleitä on aina mukana, muun muassa retkillä repustani roikkuu pieniä enkeleitä. Kaulallani on aina kaksi enkelikorua – toinen mieheltäni ja toinen tyttärentyttäreltäni Julialta, Pärssinen kertoo.
16-vuotias Julia on myös innostunut keräilystä.
– Hän katselee vitriinejä haltioissaan ja sanoo: “Minä perin nämä kaikki.”
Vaikka kokoelma on laaja, Pärssinen muistaa jokaisen enkelin tarinan.
– Osa on saatu lahjana ystäviltä, osa on tehty minua varten, osa löydetty myyjäisistä, osa taas pelastettu roskiskohtalolta.
Enkelit ovat saaneet jäädä, jos ne ”puhuttelevat” – osa taas on lähtenyt kiertoon.
Merjan puoliso on ottanut enkelit osaksi yhteistä elämää – mies itse kerää kameroita, ja kummallakin on oma intohimonsa.
– Enkeleitä ei ole koskaan liikaa, mutta nykyään ajattelen tarkemmin ennen kuin lisään uuden kokoelmaan.
Enkeleitä onko heitä -näyttely tarjoaa kävijälleen mahdollisuuden pysähtyä ja tarkastella, kuinka esineet voivat kantaa mukanaan tunnetta, turvaa ja elämän historiaa.
Pärssinen lähettää näyttelyvieraille ja lukijoille terveisiä:
– Meillä kaikilla on oma suojelusenkeli – siihen voi luottaa, vaikka kuinka vaikeaa olisi. Enkeleiltä voi pyytää apua. He auttavat, kun on oikea hetki.
Enkeleitä onko heitä -näyttely avoinna 3.–24.9. Ke klo 9–15, to klo 13–19, su klo 10–16 Nurmijärvi-Taiteen Museo, Aleksis Kiven tie 14. Näyttely on maksullinen.