Juha Ristamäki
Puolustusmenojen raju kasvattaminen on muualta pois, mutta tekemättä ei voi jättää, hallituspohjasta riippumatta, kirjoittaa Juha Ristamäki.
Eilen klo 20:39
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) ja pääministeri Petteri Orpo (kok) budjettiriihessä. Lauri Heikkinen / Valtioneuvoston kanslia
Kiinan presidentti Xi Jinpingin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin lämpimiä välejä on kuluvalla viikolla esitelty maailmalle Pekingissä järjestetyn sotilasparaatin yhteydessä. Kaksikon ”kuhertelu” alleviivaa sitä, että länsimaailman ja Kiinan sekä Venäjän liittouman vastakkainasettelusta on tulossa pitkä.
Euroopassa se tarkoittaa sitä, että Venäjällä ei näytä olevan mitään paineita lopettaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa – varsinkin, kun Yhdysvallat vielä puntaroi eri vaihtoehtoja Venäjän suhteen, eikä Eurooppa pysty aseavulla pakottamaan venäläisiä perääntymään.
Suomessa se tarkoittaa juuri nyt varustautumisen rahallisen panostuksen rajua nostoa. Tämä oli tiistaina päättyneen Petteri Orpon (kok) hallituksen budjettiriihen kovin uutinen: hallituksen ensi vuoden budjettiesitys sisältää kuuden miljardin euron tilausvaltuudet puolustusmateriaalihankintoihin. Rahat käytetään pääosin Maavoimien modernisointiin.
Puolustusmenojen iso nosto on ollut tiedossa, mutta nyt se alkaa todella konkretisoitua.
Vuonna 2029 ollaan 9-10 miljardin euron tasossa vuosittain, siitä mennään vielä reippaasti yli vuonna 2035, jolloin Nato-vaatimusten mukaan puolustus ja siihen liittyvät turvallisuusmenot haukkaavat jo arviolta noin 20 miljardia euroa vuodessa.
Se on noin viidennes valtion vuosimenoista ja kolme kertaa nykyinen puolustusbudjetti.
– Meidän pitää viidessä vuodessa tulla yksiselitteisesti niin vahvaksi, ettei Venäjälle tulisi mieleenkään lähteä testaamaan puolustustahtoamme ja -kykyämme. Eikä pallo saa tämän osalta tippua, vaikka Ukrainaan saataisiin rauha, sanoi pääministeri Orpo elokuun lopulla suurlähettiläskokouksessa.
”Käynnissä on kilpajuoksu aikaa vastaan”, painotti puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) samaisessa tilaisuudessa.
Mitä valtava rahoituksen nosto tarkoittaa käytännössä? Joitakin asioita jo tiedetään.
Jalkaväkimiinojen palauttaminen alkaa 10. tammikuuta ensi vuonna.
Syksyllä 2026 Maavoimat testaa uutta taistelutapaa, joka perustuu miehittämättömien järjestelmien hyödyntämiseen. Suomalainen teollisuus saa Maavoimilta tarvittavien tuotteiden ja järjestelmien tekniset vaatimukset. Kotimaisilla yrityksillä on 14 kuukautta aikaa kehittää prototyyppejä.
Leopard-taisteluvaunut vanhenevat ja Maavoimat tarvitsee uuden panssariaseen. Se on puolustuskyvylle kriittinen asia ja nielee miljardeja euroja.
Lennokkikoulutus alkaa massamaisena ensi kesän saapumiserästä alkaen. Järjestelmiä on päivitettävä koko ajan, jotta vihollinen ei pystyisi tosin paikan tullen lamauttamaan niitä elektronisesti. Teknologia maksaa.
Ilmatorjunta on uudistettava. Israelista ostettu Daavidin linko – ilmatorjuntajärjestelmän on määrä olla käytössä 2020-luvun lopulla.
Ensimmäiset Yhdysvalloista ostetut F-35-hävittäjät saadaan Suomeen vuoden 2026 lopulla ja sijoitetaan Rovaniemelle.
Samaan aikaan varastoja pitää täydentää, kaikkea tykistön ammuksista ja ohjuksista yksittäisen taistelijan varusteisiin.
Muun muassa nämä ovat syitä, miksi puolustus tulee niin kalliiksi.
Menojen kasvattaminen on muualta pois, mutta tekemättä ei voi jättää, hallituspohjasta riippumatta.
Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä totesi budjettiriihen alla, että julkisen talouden vaikein sopeutusurakka on käsillä nyt.
Seuraava ja sitä seuraava hallitus ovat isojen sopeuttamisten edessä, riippumatta hallituspohjasta. Monesta yhteiskunnan ennen tarjoamasta etuudesta tai palvelusta joudutaan luopumaan.
Seuraavan vaalikauden sopeuttamisen (leikkaukset ja veronkorotukset) arviot vaihtelevat 5-10 miljardiin euroon.
– Kun onnistumme parilla seuraavalla vaalikaudella vähentämään pysyvästi menojamme tai kasvattamaan tulojamme tasolle, jossa vuotuinen talouden kasvu peittoaa vuosittain kertyvän uuden velan, velkasuhteemme kääntyy laskuun. Edessämme ei siten ole vuosikymmenien mittaista loputonta sopeutusurakkaa, Niemelä valoi uskoa tulevaan.