Portion Boysin Mikael Forsby hurmaantui tuntemattomasta naisesta keikkayleisössä. Ensisuudelman jälkeen unelmien nainen juoksi karkuun.
Aivan pähkähullua. Se oli Mikael Forsbyn ensimmäinen ajatus, kun hänelle heinäkuussa ojennettiin Iskelmä-Finlandia, yksi kevyen musiikin merkittävimmistä palkinnoista. Totta puhuen hän ajattelee niin yhä, vaikka pysti on komeillut kotona jo hetken.
”Menee varmaan vielä tovi, ennen kuin todella ymmärrän, miten kovaan seuraan olen päässyt. Minun on vaikea ottaa niin hienoa tunnustusta vastaan.”
Henkilökohtainen palkinto tuntuu hämmentävältä, sillä pitkän linjan muusikko ja Portion Boys -yhtyeen perustajajäsen on aina ollut joukkuepelaaja – nuorempana jääkiekossa ja myöhemmin eri bändeissä.
Valokeilaa hän on vältellyt parhaansa mukaan. Siitä Mikael sai maistiaisen vuonna 2023, kun hän osallistui Tähdet, tähdet -ohjelmaan ja joutui esiintymään ilman bändiään.
”Yksin lavalla oleminen oli hirveää, maailman ahdistavinta. Mutta halusin osallistua ohjelmaan testatakseni, kestääkö kantti.”
Mieleen on hiipinyt myös ajatus siitä, tuliko palkinto oikeaan osoitteeseen. Mikael epäilee kärsivänsä huijarisyndroomasta.
”Tapaan ajatella, että muut ovat parempia ja minä en osaa oikein mitään.”
Portion Boysin menestys todistaa toista. Vuodesta 2010 pystyssä ollut bändi teki lopullisen läpimurtonsa vuonna 2021 hitillään Vauhti kiihtyy yhdessä Matin ja Tepon kanssa.
Pari vuotta myöhemmin bändin Samaa taivasta katsotaan tuli toiseksi Uuden Musiikin Kilpailussa, ja viime vuodet Portion Boys on takonut niin hittejä kuin keikkojakin hengästyttävällä tahdilla.
Menestys on sivutuote. Mikael tekee musiikkia, koska se on yksi harvoista asioista, joilla on hänelle merkitystä.
”En ole koskaan yrittänyt tavoitella kuuluisuutta tai menestystä. Olen vain seurannut sydämeni paloa.”
Tuore diagnoosi toi helpotuksen
Kun Mikael keskittyy johonkin, hän tekee sen täysillä. Silloin kaikki muu jää syrjään. Piirre aiheutti hänelle vaikeuksia kouluaikoina ja vaikuttaa yhä elämään.
”Arjen asiat ovat minulle vaikeita. Muille pieni juttu, kuten astianpesukoneen täyttäminen, voi olla minulle pinnistelyä vaativa prosessi. Unohtelen myös aivan liikaa asioita.”
Hiljattain Mikael sai diagnoosin, joka osaltaan selittää ongelmia. Hänellä todettiin adhd eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, mikä näkyy ennen kaikkea jatkuvana myllerryksenä pään sisällä.
Diagnoosin jälkeen päällimmäinen tunne on ollut helpotus, mutta Mikael sulattelee tietoa yhä. Myös lääkitykseen haetaan vielä tasapainoa.
”Päässäni ei ole koskaan ollut rauhaa, mutta kerran olen saanut välähdyksen siitä, miltä se voisi tuntua. Yhden hetken ajan ajatukseni olivat täysin selkeät. Se oli uskomaton tunne.”
Mikael on tottunut meteliin päänsä sisällä, mutta ulkopuoliselle hälinälle hän on herkkä. Toisinaan pelkkä hyväntahtoinen jutustelu tuttavien kanssa saattaa nostaa kylmän hien pintaan.
”Kovat äänet ja ihmispaljous voivat saada minut paniikkiin. Sisällä kuohuu, ja minun on päästävä tilanteesta pois. Ulospäin se ei kuulemma näy.”
Ristiriita mieheen, joka nousee isoimpien festareiden ja keikkapaikkojen lavoille, on suuri. Silloin – joukkueensa kanssa esiintyessään – Mikael on onnellisimmillaan, täynnä adrenaliinia ja euforiaa. Ja se kuohunta saa näkyä ulospäin.
Nyt Mikael kertoo kolmesta käännekohdasta, jotka muuttivat hänen elämänsä suuntaa.
Ei tullut hävittäjälentäjää, tuli muusikko
”Pystyn määrittelemään tarkasti hetken, jolloin rakkaus musiikkiin syttyi. Olin kahdeksanvuotias, kun katsoin Hopeanuoli-animaatiosarjaa nyt jo edesmenneen mummuni luona. Sarjan kaunis, melankolinen musiikki pysäytti minut.
Muistan, kuinka yöllä valvoin kattoon tuijottaen ja musiikki soi hypnoottisena päässäni. Siitä lähtien melodiani ovat soineet mollissa.
Vartuin Isojoella, pienellä paikkakunnalla Etelä-Pohjanmaalla sisaruskatraani vanhimpana. Sain kasvaa turvallisessa ympäristössä perheen ja sukulaisten ympäröimänä. Lapsuuteni oli hyvin onnellinen.
Olen sukuni ainoa muusikko, kahdesta veljestäni tuli automaatioinsinöörejä. Nuoruudessani isä ja veljet korjasivat autoja, kun minä olin se, joka hajotti asioita. Jos minulle annettiin rautakanki käteen, sain senkin mutkalle.
Soitin koulussa rumpuja ja bassoa ja kävin pianotunneilla. Olin kiinnostunut ainoastaan musiikista ja jääkiekosta, jota pelasin tosissani. Unelmoin urasta Hornet-lentäjänä, mutta haave tyssäsi isoihin reisiin. Olin liian pitkä ja roteva hävittäjän ohjaamoon.
Kun kuulin, että Virroilla voisi opiskella ammattikorkeakoulussa musiikkia, suuntani valkeni. Hain kouluun tekemällä biisin ja pääsin sisään. Hyväksymiskirjeen jälkeen itkin onnesta.
Ysärilapsena vartuin eurodancea kuunnellen ja koulusta löysin hengenheimolaisiani. Koulutehtävästä syntyi myös ensimmäinen bändini, Dacia, jonka kanssa keikkailimme ja saimme levytyssopimuksen.
Koulusta en koskaan valmistunut, mutta aloin tehdä töitä kiertuemanagerina ja kosketinsoittajana. Oli uskomaton sattuma, että päädyin työskentelemään fanittamieni ysäriartistien, kuten Pandoran ja Basic Elementin, kanssa. Heitä seuratessani sain tärkeimmät oppini: liikkeiden pitää olla näyttäviä eikä sekoilu kannata.
Se kaikki alusti hetkeä, jolloin Portion Boys syntyi. Olen tyytyväinen, että teimme isoimmat hittimme vasta kypsällä iällä. Jos menestys olisi tullut aiemmin, olisin juhlinut itseni hautaan ja ollut aivan sietämätön. Nelikymppisenä ei enää muututa kusipääksi.
Elämä on opettanut nöyryyttä ja laittanut asiat mittasuhteisiin. Tärkeintä on se, että olen aina uskonut siihen, mitä teemme.”
Elämän rakkaus löytyi keikalta
”5.8.2016 näin vaimoni Tiinan ensimmäisen kerran. Olin Kemissä keikalla Movetronin kanssa, kun katseeni osui yleisön joukossa olleeseen naiseen. En tiennyt hänestä mitään, mutta sanoin heti itselleni, että tuolla on tuleva vaimoni. Tunsin hänen energiansa koko kropassani.
En kuitenkaan voinut lavalta käsin tehdä mitään. Kun Movetronin laulaja Päivi Lepistö esitteli minut keikan aikana yleisölle, toivoin, että tuntematon nainen ottaisi onkeensa. Keikan jälkeen huomasin, että hän oli alkanut seurata minua Instagramissa. Laitoin heti viestin, että minun on pakko nähdä sinut.
Kun 20 minuuttia myöhemmin kohtasimme, ryntäsimme halaamaan toisiamme sanomatta sanaakaan. Vasta sen jälkeen esittäydyimme. Sitten Tiina suuteli minua ja juoksi karkuun. Jäin seisomaan monttu auki. Tiina tiesi, että olin menossa lentokentälle, mutta ei minulla ihan niin kiire olisi ollut.
Ennen Tiinaa olin ollut kahdeksan vuotta sinkkuna ja elänyt aikamoista hulivilielämää. Kemin-keikan jälkeen tinderöinti loppui kuin seinään. Rakastuin Tiinaan heti. Olisin voinut mennä naimisiin hänen kanssaan saman tien, mutta odotin vuoden ennen kuin kosin. Hiljattain vietimme seitsemättä hääpäiväämme.”
Nettikiusaaminen rikkoi uskoa hyvään
”Tiina on paitsi vaimoni ja paras ystäväni myös osa bändiä. Se on iso voimavara, vaikka Tiina onkin joutunut tottumaan siihen, että töissä ajattelen vain töitä. Tiina katsoo maailmaa pinkkien hattarapilvien läpi ja näkee kauneutta kaikessa. Ihailen hänen herkkyyttään ja empaattisuuttaan.
Kun osallistuimme Uuden Musiikin Kilpailuun, Tiinaa alettiin herjata rajusti netin keskustelupalstoilla. Oli brutaalia nähdä, kuinka hänen uskoaan hyvään rikottiin. Minä ja koko bändi olemme aina seisseet hänen tukenaan ja aiomme tehdä niin jatkossakin.
Arkemme on sitä, että teemme musiikkia, käymme keikoilla ja hoidamme bändin asioita. Kun haluamme irtautua siitä, matkustamme ulkomaille lomailemaan. Viihdymme erityisesti Balilla. Olemme varmoja, että tunsimme toisemme jo edellisessä elämässä. Silloin olimme ehkä delfiinejä Balilla.
Tiina on silmissäni aina maailman kaunein nainen. Tällä maalaispojalla on käynyt helkkarinmoinen flaksi.”
Kuolema muutti tapaa katsoa maailmaa
”Olin lukiossa, kun hyvä ystäväni jäi Isojoella rekan alle ja kuoli. Se oli ensimmäinen kerta, kun kohtasin läheisen kuoleman, enkä pystynyt millään käsittämään tapahtunutta. Olin kolme vuotta aivan palasina. Läpi elämäni olen nähnyt unia, joissa yhä tapaamme.
Ystävän kuolema muutti tapaani katsoa elämää. Kun ymmärsin, että kaikki voi loppua milloin tahansa, halusin alkaa elää kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Huomista ei ole luvattu.
Se vaikutti myös siten, etten stressaa juuri mistään. Huolettomuus on piirre, joka ärsyttää toisinaan läheisiäni. Mutta jos kyse ei ole kuolemasta, asiat järjestyvät aina jollakin tavalla.”
Mikael Forsby on pelastanut ihmisen hengen − kahdesti
”Kahdesti elämässäni olen joutunut tilanteeseen, jossa olen pelastanut toisen ihmisen hengen.
Kerran olin Tampereella naamiaisjuhlissa, kun yksi juhlijoista hyppäsi ikkunan läpi. Olin tukevassa humalassa, mutta pääni selvisi heti.
Hyppäsin miehen perään, sidoin takin verta pulppuavan käsivarren ympärille ja puristin kaikin voimin. Kun ambulanssi tuli, kuulin, että miehen hengenlähtö oli ollut minuutista kiinni.
Siinä minä seisoin yltä päältä veressä Miami Vice -lookissani – kokovalkoisessa asussa, tekorusketuksessa ja peruukki päässä. Vasta vartin päästä ymmärsin, mitä oli tapahtunut, ja purskahdin itkuun.
Toisen kerran olin palaamassa Tiinan kanssa keikalta, kun osuimme ensimmäisinä kolaripaikalle. Käskin Tiinan pysyä autossa ja lähdin katsomaan tilannetta.
Tiellä lojui rusentunut auto, jossa näin kuolleen pojan ja hänen vieressään nuoren tytön henkihieverissä. Kauempana ojassa oli auto, jonka kuski oli myös menehtynyt. Myöhemmin sain tietää hänen olleen rattijuoppo, joka oli aiheuttanut onnettomuuden.
Odotin vakavasti loukkaantuneen tytön vierellä apuvoimien saapumista ja kuuntelin hänen raskasta hengitystään. Kerroin hänelle, että apua on tulossa ja että kaikki on hyvin. Ne olivat pitkät kymmenen minuuttia.
Tyttö, Veera Uusitalo, selvisi. Kun hän heräsi koomasta, pääsimme tapaamaan häntä ja kuulimme, että hän oli kova Portion Boys -fani. Veera ei vielä kyennyt puhumaan kunnolla, mutta kuiskasi sanat, jotka muistamme aina: ’Mun sankarit’.
Niin traaginen kuin tapaus olikin, siitä on seurannut jotain hyvin kaunista. Meistä ja Veeran perheestä on tullut läheisiä. Näimme Veeraa juuri viime viikolla, kun hän oli keikallamme Rovaniemellä. Oli ilo nähdä, kuinka täynnä elämää hän on.”
Mikael Forsby, 41
Työ: Muusikko, Portion Boysin perustajajäsen, joka säveltää, soittaa, laulaa ja tuottaa.
Perhe: Puoliso Tiina Forsby.
Asuu: Kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, asuu Etelä-Suomessa.
Juttu on julkaistu Annassa 37/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
