Tuoksut vanamon ja varjot veen (Enostone, 2024) kertoo Tove Mustesaaresta, joka näyttää jäävän kirjailijaperheensä ainoaksi, joka ei koskaan saa kustannussopimusta. Hänen romaaninsa eivät kelpaa, vaikka luulisi, että jo kuuluisa sukunimi olisi jonkinlainen tae kirjamyynnille. Romaani on myös jännitystarina, kun Tove yrittää selvittää, mitä taiteilijaperheen menneisyydessä oikein on tapahtunut. Menneisyydestä saattaisi löytyä selitys sille, miksi Toven kirjailijanura ei ota tulta alleen.
”Myönnän leikitelleeni ajatuksella, että joku muu olisi aiheuttanut tämän tilanteen. Haluan luonnollisesti uskoa, että vika olisi jossain muualla kuin taidoissani kirjoittaa. Jonkun muun syy.”
Saarikuvaukset ja suljetun paikan tunnelma toimivat. Lukiessa nenässä tuoksuu syksyinen meri ja ummehtuneet tekstiilit. Yksinolo syrjäisellä, pimeällä saarella on Toven toiveiden täyttymys, mutta lukija aistii elinpiirissä uhan merkit.
Tove epäilee mielenterveyttään, mikä saa juonenkäänteiden tulkintaan uudenlaisen kierroksen. Toven mielen ailahtelevaisuus saa myös hyväksymään juonen hienoisen ontumisen. Tarinan edetessä Toveen alkaa suhtautua epäluotettavana kertojana. Kenties hän ei mielensä hajoamisen vuoksi ihan ymmärrä, mitä tapahtuu. Samaan aikaan hän ymmärtää liikaakin. Mieleen tulee Kaunis mieli -elokuva, joka kertoo skitsofreniaa sairastavasta taloustieteilijästä, joka näkee viestejä ja merkityksiä asioissa, joissa niitä ei ole.
Moni asia saa miettimään, ollaanko nyt autofiktion äärellä. Tapahtumat sijoittuvat saareen kirjailijan kotikaupungin Raahen kupeessa. Paikannimistö muistuttaa kovasti oikeaa, mutta ei aivan. Erityisesti hämmentää, että Tove pohtii tarjoavansa seuraavaa käsikirjoitustaan salanimellä ”Reetta Ronn”.
Tässä kirjassa on paljon rönsyävää ja arvaamatonta ja siitä muodostuukin sen tenho. Yhtä aikaa ärsyttää ja kiehtoo, siitä kiitos kirjailijalle. Tarinassa on dekkarin, taiteilijaromaanin ja maagisen realismin aineksia – ainakin.
Ulkokirjallisista seikoista on mainittava kirjan upea ulkoasu. Kangaspinta ja ihanasti sormeiltava varislinnun figuuri saa arvostamaan kirjaa esineenä. Kansitaide on Elina Warstan käsialaa.
Kirsi Haapamatti
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.