Juttu tiivistettynä
- Psykologi Keijo Tahkokallio varoittaa vanhempien pelon vaikuttavan lasten kehitykseen ja koko yhteiskuntaan.
- Vanhemmat pelkäävät asettaessaan rajoja lapsilleen, mikä voi heikentää vanhempien uskottavuutta.
- Artikkelissa on viisi käytännön ohjetta vanhemmuuteen, kuten rohkean ’ei’-sanan käyttämistä.
- Nykyisin lapsilta odotetaan itsenäisyyttä, mutta se voi lisätä sosiaalista arkuutta ja eristyneisyyttä.
- Liikunta lisää fyysistä hyvinvointia, mitä tarvitaan henkisen hyvinvoinnin rinnalle.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Kaikki vanhemmat eivät enää uskalla kohdata lapsiaan rohkeasti ja se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Näin väittää noin 50 vuotta psykologina toiminut Keijo Tahkokallio.
Viimeksi aihe nousi julkisuuteen, kun Helsingin Sanomat kertoi äidistä, jonka pieni lapsi viettää kännykällä viisi tuntia päivässä. Äiti kertoi jutussa, että lapsi reagoi huutamalla, kiljumalla ja kiukuttelemalla, jos puhelimen yrittää ottaa pois.
– Jos olet pelokas lapsesi edessä, se tarttuu, Keijo Tahkokallio sanoo.
Yksinkertainen esimerkki tästä on hammaslääkärissä käynti. Jos lapsi kovasti pelkää käyntiä ennakkoon, ja vanhempi myötäelää lapsen pelkoa voivotellen, ei lapsi saa tilanteessa tukea. Tunteen siirto voi käydä huomaamatta. Siksi Tahkokallion mukaan vanhemman pitää lähestyä lapsen tunnetiloja rohkeasti. Pelon voittaminen syntyy aikuisen kannustuksella.
– Rohkaise pelokasta mielummin, vaikka sanallistamalla: ”Kyllä sen kestää!” Rohkeus siirtyy vähä vähältä lapsen kasvaessa lapseen itseensä ja tämä heijastuu kaikkeen tekemiseen.
Toisaalta lapsilta vaaditaan nykyään myös paljon sellaista osaamista, mikä ei ole vielä täysin kehittynyt. Lapsen itsemäärämisoikeus ja lapselta vaadittava itseohjautuvuus alkaa olla filosofiana suomalaisessa yhteiskunnassa Tahkokallion mukaan koskematon. Tälläkin on kauaskantoisia vaikutuksia.
– Sosiaalinen arkuus lisääntyy, kun lapsi saa itse päättää mielihalujensa mukaan mitä tekee, ja moni mielummin jää kotiin virtuaalimaailmoihin.
Tahkokallion mukaan kaiken kysyminen lapselta heikentää vanhemman uskottavuutta. Ja jos lapsi ei usko vanhempaansa, lapselle tulee turvaton olo.
Viiden kohdan vanhemmuusharjoitus
Tahkokallio on kirjoittanut useita kasvatusoppaita, joista viimeisimmän yhdessä erityisopettaja Aulikki Uskin kanssa. Kuka kasvattaisi lapsesi? on kahden alansa ammattilaisen kirjeenvaihtoa kasvatuskulttuurista ja sen muutoksesta.
Nykyvanhemmat ovat epävarmoja rajojen asettamisessa lapselleen ja se heijastuu vahvasti myös koulunkäyntiin. Aikuiset pelkäävät kieltää tai vaatia lapsilta asioita.
– Osa vanhemmista ei ihan oikeasti uskalla tai halua sanoa lapsilleen ei, Uski on huomannut.
Tahkokalliolla ja Uskilla on arkisia vinkkejä siihen, kuinka vanhemmuuteen ja lapsen kasvatukseen voisi saada tukea varsin yksinkertaisin keinoin.
Avaa kuvien katselu
Erityisopettaja Aulikki Uski ja psykologi Keijo Tahkokallio pohtivat kasvatuskysymyksiä toisilleen kirjeissä, jotka julkaistiin kirjana. Kuva: Docendo
1. Uskalla sanoa ei
Vanhemmat yrittävät olla viisaita välttäessään sanaa ei, Tahkokallio muotoilee. Se ei ole pelkkää arkuutta, vaan halutaan välttää lapsen tunnereaktio.
– Sana herättää lapsessa stressireaktion, sillä ihmiselle luontainen tapa on vältellä vastusta.
Aikuisen tehtävä on toimia rohkaisevasti, auttaa lasta ymmärtämään, ettei kyseessä ole vaaranpaikka.
– Näin syntyy vahva lapsi, joka kykenee menemään myös vastuuta päin. Jos vanhempi ei koskaan sano ei, se kertoo lapselle heikosta vanhemmasta ja lapsesta itsestään kasvaa heikko.
2. Vaadi asioita
Uski on havainnut, että vanhemmat joskus pelästyvät koulussa lapseen kohdistuvia vaatimuksia. Joskus hän on saanut vanhemmilta viestiä, ettei lapseni osaa, eikä häneltä voi vaatia. Opettajan vaatimukset eivät kuitenkaan ole kiusaamista.
– Ei tajuta, että kun vaadit jotain lapselta, niin sehän on sen lapsen parhaaksi. Tämän lapsen tarvitsee tätä asiaa nyt opetella, niin me laitamme hänet opettelemaan ja se tuottaa hänelle myöhemmin hyvää.
Tahkokallio kiteyttää ajatuksen aikuisiin asti. Jos ei opi ponnistelemaan, ei koskaan kehity.
– Jos ei kohtaa vaatimuksia, ei yhteiskunnassa pärjää. Kestää elämää ja itseäänkin paremmin, kun osaa kohdata vaatimuksia.
3. Anna lapsen harjoitella pieniä pettymyksiä
Koulumaailmassa näyttäytyy myös se, ettei lapsia altisteta pettymyksille.
– Mikä tahansa pettymys voi olla elämää suurempi, Uski kuvailee.
Tahkokallio naurahtaa, sillä pettymyksiin kiteytyy kasvattamisen ydinsanoma.
– Kasvatuksen tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Vanhemman ei pidä siis suojella lastaan pettymyksiltä, sillä pienet pettymykset kasvattavat.
Jos lapsi kehittää kyvyn sietää pettymyksiä ja kohdata vaikeuksia rohkeasti, niiden yli pääseminen tuottaa vahvan onnen tunteen.
4. Kohtaa lapsi yksilönä kotona joka päivä, mutta koulussa opetellaan ryhmässä toimimista
Lapselle on tärkeää oppia sosiaalisia taitoja, joita koulussa pääsee opettelemaan oman luokkansa kanssa. Koulussa opitaan erilaisia sosiaalisia taitoja kuin kotona.
– Vanhemmat joskus ajattelevat, että meillä on mahdollisuus kohdella jokaista lasta joka tilanteessa yksilönä, vaikka luokassa olisi 25 lasta, Uski sanoo.
Tahkokallio huomauttaa, että opettaja on loppuunpalamisen partaalla, jos hän yrittää palvella jokaista lasta yksilöllisesti.
– Ryhmässä ollaan yhteisen säännön mukaan, ryhmäkasvatuksen voima on unohdettu. Jos jokainen kohdataan koulussa yksilönä, on ryhmä hajalla eikä kukaan luota kehenkään.
Lapsen pitäisi saada hoivaa ja huomiota kotona.
– Opettajan syli ei riitä. Toki ovathan vanhemmat myös ulkoistaneet perustehtäväänsä vuosisatoja, voi olla luotettuja lastenhoitajia tai muita turvallisia aikuisia.
5. Ulkoile ja liikuta
Suomalaisten lasten fyysinen kunto ja motoriset taidot ovat hiipuneet vuosi vuodelta.
Se näkyy suoraan koululaisten arjessa.
– Perustaidot kuten pyöräily, luistelu, hiihto tai kävely epätasaisella ovat nykyään tosi paljon heikompia juuri sen takia, että keskitymme lähinnä peukalon kehittämiseen.
Tahkokallio maalaa vielä synkemmän kuvan.
– Trendi on sellainen, ettei kohta jakseta sitä peukaloakaan pyöritellä.
Lasten kuntokäyrät ovat olleet jo pitkään laskussa, eikä loppua vielä näy. Tahkokallio muistuttaa, ettei fyysistä rasitusta sovi unohtaa.
– Henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.
Katso Ylen aamun haastattelusta lisää esimerkkejä mm. siitä kuinka lasten kasvatus on heijastunut koulumaailmaan:
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.