llä jäi kokoomuksen temppu pahasti hampaankoloon – Edessä toinen erä

Syksyllä on odotettavissa ärhäkkä kiista siitä, millaista ilmastopolitiikkaa hallituksen tulisi tehdä. Ilmastolaista peruuttaminen olisi iso riski, kirjoittaa Elli Harju.

Tänään klo 20:27 (päivitetty klo 20:46)

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) ajaa irrottautumista vuoden 2035 ilmastotavoitteesta. Pääministeri Petteri Orpo (kok) on eri linjoilla. Outi Järvinen

Orpon (kok) hallituksella on kengässään pari kiveä, jotka sitä hiertävät jatkuvasti – ja yksi niistä alkaa hangata pian toden teolla.

Eniten vaikeuksia hallituksessa on tuottanut ideologinen eroavaisuus siitä, mikä on rasismia, mutta toinen selkeä eroavaisuus on näkemys ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta.

Sitoutuminen Marinin (sd) kaudella säädettyyn ilmastolakiin, jonka päätavoite on hiilineutraali Suomi 2035, oli kynnyskysymys Orpon hallituksen muodostumiselle. Kokoomus ja RKP vaativat sitä, perussuomalaiset vastustivat. Hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu sitoutuminen ilmastolain tavoitteisiin.

Suurilta kiistoilta on vältytty toistaiseksi lähinnä siksi, että hallitus ei ole vieläkään tehnyt suurimpia ilmastopäätöksiään – ne ovat edelleen edessä.

Hallituksen pöydällä on nyt kaksi strategiaa, joissa linjataan toimista päästöjen vähentämiseksi.

Hallitus julkaisi heinäkuussa lausunnoille Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (Kaisu) sekä Energia- ja ilmastostrategian. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) kuitenkin paalutti, ettei strategian luonnos sellaisenaan käy perussuomalaisille. Iltalehden tietojen mukaan PS:llä jäi pahasti hampaankoloon, että ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok) runnoi luonnoksen riitaisana julki.

Molempiin strategioihin lausuntokierros päättyi elokuun lopulla. Neuvotteluja esitysten muokkaamiseksi ei ole vielä aloitettu.

Iltalehden tietojen mukaan hallituksessa tilanne nähdään täysin eri tavoin. Kokoomuksessa katsotaan, että lausuntoja perataan ja esityksiä täsmennetään. Perussuomalaisten mielestä ohjelmissa on perustavanlaatuisena ongelmana, että ilmastolain ei tulisi olla lähtökohtana toimenpiteiden säätämiselle. PS:stä ja KD:sta on väläytelty, että koko ilmastolaki pitäisi muuttaa.

Pakkaa sekoittaa se, että hallitus on laittanut alulle ilmastolain tavoitteiden arvioinnin, jossa ympäristöministeriön johdolla tarkastellaan muun muassa toimien kustannustehokkuutta. Ilmastolaissa on kirjattu, että lakia arvioidaan vuonna 2025.

Iltalehden tietojen mukaan perussuomalaisissa on halua kytkeä ilmastolain arviointi osaksi toimenpideohjelmien lopputulosta. Mikäli ilmastolain arvioinnista saadaan kriittisiä arvioita ilmastolaille, PS saattaa yrittää tällä perusteella torpata ilmastotoimia.

Kokoomuksessa kuitenkin katsotaan, että strategioissa on kyse toimenpiteistä, ja tässä yhteydessä ei tulisi keskustella siitä, pitääkö sopu ilmastolakiin sitoutumisesta vai ei.

Arviointityö saattaa pitkittää toimenpiteistä sopimista. Ohjelmista tulisi päättää marraskuun lopussa, ja ilmastolain arviointityö päättyy vasta joulukuun lopussa.

Arviointityö on kiinnittänyt asiantuntijoidenkin huomion. Ilmastopaneelin puheenjohtaja, tutkimusprofessori Jyri Seppälä sanoi Helsingin Sanomille, että arviointityön maininta energia- ja ilmastostrategiassa tuntuu siltä, että ”tässä on jätetty porsaanreikä tahoille, jotka ovat olleet ilmastotavoitteisiimme kriittisiä.”

On totta, että Suomi on kaukana ilmastolain tavoitetasosta. Päästövähennyspuolella tilanne on kelvollinen, mutta ilmastolaissa ja EU-velvoitteissa säädetyistä metsien hiilinielutasoista ollaan kaukana.

Jälkikäteen katsottuna ilmastolain säätämisessä tehtiin virheitä, koska hiilinielu romahti laskennallisesti pian lain säätämisen jälkeen ja tavoitetason saavuttamisesta tuli hyvin vaikeaa.

Joka tapauksessa Suomen ja muiden maiden tulisi edistää ilmastonmuutoksen hillintää. Nyt tulisi keskittyä tekemään päätöksiä vaikuttavista ja kokonaisvaikutuksiltaan järkevistä ilmastotoimista.

Tavoitteiden ja toimien välinen kuilu on rehellistä tuoda esille. Politiikka on valintoja, ja päästö- ja nielutilanne voisi olla parempi, jos ilmastotoimet olisivat korkeammalla hallituksen prioriteettilistalla.

On myönnettävä, että ellei ihmeitä tapahdu, 2035 on aikarajana liian kireä. Hiilineutraalia Suomea kohti on pyrittävä, mutta vuoteen 2035 ei tule pyrkiä millä hinnalla ja keinoilla hyvänsä.

Tavoitetasosta peruuttaminen voisi kuitenkin aiheuttaa ilmastotoimien tason laskun pitkäaikaisesti. Se olisi huono signaali kansainväliselle politiikalle ja elinkeinoelämän puhtaille investoinneille. Politiikassa sillä, että tavoitetasoa lasketaan, ei ole yleensä kirittävää vaikutusta, päinvastoin. Siksi ilmastolaista peruuttaminen olisi iso riski.