On lauantaiaamu, kuljen Rantakylän metsässä. Aurinko heittää säteitään puiden runkojen väleistä, lintujen laulu on pirskahtelevaa.
Mikä lintu milläkin hetkellä laulaa, sitä ei tänään tarvitse tietää. Nyt ei olla suorittamassa eikä liikkumassa tavoitteellisesti.
Metsämieli-kävely on luvannut hetkiä läsnäololle ja itsemyötätunnolle.
Luonto on aina ollut rakas ympäristö metsämieli-ohjaaja Pauliina Pakaslahdelle. Opinto-ohjaajan uran puolivälissä Pakaslahti pysähtyi miettimään, haluaako hän tehdä samaa työtä seuraavatkin vuodet.
Heräsi ajatus luonnon, hyvinvoinnin ja ohjaustyön yhdistämisestä. Kuin kohtalon tuomana Pakaslahti kuuli luontoa hyödyntävästä ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä työnohjaajakoulutuksesta.