Mania saattaa olla miellyttävä olotila. Olo tuntuu kaikkivoipaiselta, unentarve on olematon ja pää pursuaa ideoita. Sairastuneen lähipiirille se voi olla hyvin toisenlainen kokemus. Käytös voi näyttää täysin holtittomalta. Maniassa oleva ihminen saattaa esimerkiksi vaihtaa kumppania lennosta, ottaa pikavippejä ideoidensa toteuttamiseen tai lähteä hetken päähänpistosta maailmanympärysmatkalle.
– Kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikuttaa lähipiiriin. Koko perhe-elämä saattaa mennä sekaisin. Ei ole harvinaista, että sairauden puhkeamisen jälkeen tulee ero. Siksi on tärkeää tarjota apua koko perheelle, psykiatrian erikoislääkäri Monika Meimer Mehiläisestä kertoo.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on krooninen ja uusiutuva sairaus.
– Mitä vaikeampi oirekuva on, sitä todennäköisemmin sairaus vaatii elinikäisen hoidon. Lievimmissä sairauden muodoissa sairausjaksoja on harvoin ja oireet ovat lieviä. Joillakin voi mennä vuosikymmeniä ilman oireita, mutta alttius sairausjaksoihin jää.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa yleensä nuorella aikuisiällä, mutta se voi puhjeta myös myöhemmin. Perintötekijät vaikuttavat sairauden kehittymiseen.
– Ei ole yksittäistä geeniä, joka aiheuttaisi sairauden. Sen puhkeamiseen vaikuttavat useat geenit, jotka vaikuttavat myös muiden psykiatristen häiriöiden taustalla, Meimer kertoo.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalla saattaa olla myös muita psykiatrisia sairauksia, personallisuushäiriö tai päihdeongelma.
Kaksi erilaista tyyppiä
Sairaudessa esiintyy kaksi erilaista tyyppiä. Ykköstyypissä vaihtelevat masennus- ja maniajaksot. Kakkostyypissä ei esiinny varsinaisia manioita, vaan oireiltaan lievempiä hypomanioita. Ykköstyyppi on kakkostyyppiä harvinaisempi sairaus.
Mania kestää yleensä viikosta muutamaan kuukauteen. Sairastuneen mieliala on kohonnut normaalista poikkeavalla tavalla ja hän puhuu usein taukoamatta. Hyvä mieli saattaa kadota yhtäkkiä ja tilalle tulla ärtyneisyys. Maniasta kärsivällä ilmenee usein suuruuskuvitelmia, ajatusten hajanaisuutta ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Hän saattaa käyttäytyä sopimattomasti ja olla hyperseksuaalinen. Myös psykoottisia oireita, kuten aistiharhoja ja harhaluuloja, voi esiintyä.
Mania päättyy joko masennukseen tai oireettomaan kauteen eli eutymiaan, jolloin mieliala on tasainen.
– Potilas saattaa pudota syvään masennukseen. Sairauden tähän vaiheeseen liittyy suuri itsemurhariski. Lähipiirin ja ammattiauttajien on tärkeää tiedostaa tämä ja ohjata tarvittaessa oikeanlaiseen hoitoon, Monika Meimer neuvoo.
Hypomania kestää useita päiviä. Hypomaniassa ihminen on tavallista innostuneempi, puheliaampi ja touhukkaampi. Hän kärsii usein keskittymisvaikeuksista ja unettomuudesta.
Meimerin mukaan hypomanian tunnistaminen ei ole yksinkertaista, sillä jotkut ihmiset ovat persoonallisuudeltaan eloisia ja puheliaita. Diagnoosia tehdessä on verrattava ihmisen sen hetkistä käyttäytymistä aiempaan käyttäytymiseen.
– Manian tunnistaminen on helpompaa. Rajuoireinen mania vaatii aina sairaalahoitoa, jonne yleensä joutuu vastoin omaa tahtoa.
Diagnosointi on vaikeaa
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yleensä masennuspainotteinen, eikä varsinaisia maniajaksoja välttämättä esiinny lainkaan.
– Potilas on usein oireillut 7–8 vuotta ennen sairauden tunnistamista. Diagnoosi edellyttää, että ihmisellä on ollut vähintään kaksi sairausjaksoa, joista toinen on ollut hypomaaninen tai maaninen ja toinen masennusjakso.
Meimerin mukaan pitää aina selvittää, voiko masennus liittyä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lääkitys on erilainen näissä sairauksissa.
– Masentuneelta kannattaa kysyä, onko aiemmin ollut jaksoja, jolloin mieliala on ollut poikkeuksellisen kohonnut tai ärtyisä tai aktiivisuus on olennaisesti lisääntynyt. Diagnostiikkaan kuuluu myös suvun sairaushistorian kartoitus. Toki on mahdollista, että potilas on sukunsa ensimmäinen sairastunut. Voi olla myös niin, että sukulaisilla on tämä sairaus, mutta potilaalla on tavallinen masennus.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennusjakso saattaa olla lyhyempi kuin muissa masennustiloissa. Oireet kestävät keskimäärin puoli vuotta, harvoin yli vuoden.
Sairaudessa voi olla myös sekamuotoisia sairausjaksoja, jolloin masentunut, maaninen tai hypomaaninen tila voivat vaihdella jopa saman päivän aikana.
Lääkehoidolla tasapainoa
Sairausjaksoja voidaan estää tai ne voivat olla lievempioireisia lääkityksen avulla. Sairauden hallinta vaatii yleensä pysyvän estolääkityksen. Lääkityksenä käytetään mielialan tasaajia ja uudempia psykoosilääkkeitä, vaikka oireisiin ei kuuluisi psykoottisuutta.
– Mielialaa tasaavista lääkkeistä litium on monelle sopiva lääke. Masennuksen ja maanisten tilojen hoitoon voidaan käyttää myös sähköhoitoa, Monika Meimer kertoo.
Jos mania on jo puhjennut, on tärkeää saada oireet lääkityksellä mahdollisimman nopeasti kuriin, sillä pitkittyessään mania kuormittaa aivoja. Tavallista on, ettei ihminen näe tilassaan mitään poikkeavaa ja suhtautuminen lääkitykseen on kielteinen. Jotkut suhtautuvat torjuvasti lääkehoitoon myös siksi, että se aiheuttaa usein myös haittavaikutuksia.
– Jos on sairaudentunnottomuutta, lääkkeiden käyttö voi jäädä lyhyeksi. Potilas saattaa ottaa lääkkeet sairaalassa, mutta lopettaa ne kotiutuessaan. Se johtaa siihen, että kierre toistuu ja kohta tarvitaan taas sairaalahoitoa.
Masennusvaiheessa ensisijaiseksi lääkkeeksi ei määrätä masennuslääkettä. Jos sitä käytetään, tarvitaan sen rinnalle myös mielialan tasaajia ja psykoosilääkkeitä. Pelkän masennuslääkkeen käyttö voi laukaista maniatilan tai tihentää sairausjaksojen esiintymistä.
Psykoterapiasta on usein myös apua, mutta se ei korvaa lääkehoitoa. Sopivia suuntauksia ovat esimerkiksi kognitiivinen ja interpersoonallinen psykoterapia. Psykoterapia voi auttaa sairauden hyväksymisessä, lääkehoitoon sitoutumisessa ja sairausjaksojen aiheuttamien muiden ongelmien työstämisessä.
Psykoterapiasta on hyötyä masennuksen ja oireettoman kauden aikana.
– Maanisessa tilassa siitä ei ole apua, koska silloin potilaan vastaanottokyky on puutteellinen. Hän tarvitsee silloin muunlaista kohtaamista ja tukea.
Ennakko-oireet on opeteltava tunnistamaan
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa olennaista on sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen.
– Ihmisen on opittava tunnistamaan ennakko-oireet. Jos ne tunnistaa, sairausjakson saattaa pystyä estämään tai siitä tulee ainakin lievempi. Maanisten ennakko-oireiden ilmaantuessa tarkistetaan lääkitystä ja hoitona käytetään myös vähävirikkeistä ympäristöä, Monika Meimer kertoo.
Ennakko-oireita saattavat olla muutokset mielialassa, unen tarpeessa, keskittymiskyvyssä, itsetunnossa, seksuaalisuudessa, ostokäyttäytymisessä ja päihteiden käytössä. Oireet ovat yksilöllisiä, joten on tärkeää tietää, mikä on itselle ominaista. Toisinaan läheiset huomaavat ennakko-oireet aikaisemmin kuin sairastunut.
Sairauden hoidossa tärkeää on säännöllinen vuorokausirytmi, riittävä uni ja liiallisen stressin välttäminen. Liikunta ja muut terveelliset elämäntavat tukevat mielialan tasapainossa pysymistä. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä on syytä välttää, sillä se voi laukaista uuden sairausjakson.
Jos kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava ihminen sitoutuu hoitoon, hän pystyy yleensä elämään hyvää elämää.
– Monet pystyvät opiskelemaan ja käymään töissä, kun sairaus saadaan tasapainoon. Itsensä hoitamiseen täytyy kuitenkin satsata tavallista enemmän.
Sairaus kulkee suvussa
- Suomessa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa 1–2 prosentti väestöstä.
- Alttius sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on perinnöllinen. Jos identtisellä kaksosella on tämä sairaus, toinenkin sisarus sairastuu yli 50 prosentin todennäköisyydellä. Sairastuneen lapsilla on noin 10–15 prosentin riski kärsiä samasta häiriöstä.
- Ensimmäinen sairausjakso on yleensä 15–35-vuoden iässä.
- Joillakin on elämän aikana vain muutama sairausjakso, toisilla useita kymmeniä. Jos sairausjaksoja on yli neljä vuodessa, kyseessä on kaksisuuntaisen mielialahäiriön nopea syklinen muoto.
- Sairauden puhkeamiselle altistavat lapsuuden traumaattiset kokemukset ja stressaava elämäntilanne. Päihteiden käyttö voi vaikuttaa myös oireiden alkamiseen.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mieliala vaihtelee
- Sairaudessa esiintyy mielialan alenemisen ja kohoamisen jaksoja tai sekamuotoisia jaksoja, jotka vaihtelevat oireettomien jaksojen kanssa.
- Masennusjaksossa mieliala on pysyvästi matala. Toimintatarmo alenee, kiinnostus ympäröivään maailmaan heikkenee ja kyky nauttia asioista vähenee.
- Maniassa mieliala on kohonnut tai ärtyisä, puheliaisuus ja sosiaalisuus lisääntyvät ja toiminta voi muuttua impulsiiviseksi ja riskialttiiksi.
- Hypomaniassa oireet ovat lievempiä kuin maniassa.
- Sekamuotoisessa jaksossa masennuksen ja manian tai hypomanian oireet voivat vaihdella jopa saman päivän aikana.
Lue myös:
Skitsofrenia muuttaa mielen maiseman
Laulaja ja lähihoitaja Marko Maunuksela: Musiikki on mielenterveystyötä