Runot kertovat, miten rakkaus lintuihin syvenee elämäntavaksi ja siirtyy sukupolvelta toiselleVertaa Elsa Hakanen lapsena keksimää lorua ja lehtopöllön huhuilua.

Lintuharrastukseen voi jäädä koukkuun. Ylen Sanoita linnunlaulu -kilpailuun on lähetetty siitä runsaasti todisteita runojen muodossa. Lue kuusi runoa lintuharrastajan matkasta ensi askelista hautaan saakka.

Kipinä lintukirjasta

Rakkaus lintuihin periytyy. Mari Hakanen lähetti runokilpailuun tyttärensä Elsan lapsena lorun, jonka avulla perhe tunnistaa lehtopöllön äänen.

” Tuu! ….
…. vai etkö tuu?
Tuu!…
…. vai etkö Tuu?”

– Elsa Hakanen

Äiti kertoo pienen lorun taustasta, että perheen lapset ovat kuunnelleet mökillä pienestä asti Linnut äänessä -kirjaa. Äänistä on pidetty visoja ja keksitty yhdessä muistisääntöjä. Elsa on jo teini, mutta lintujen äänet kiinnostavat yhä.

Lehtopöllö päiväunilla Helsingin Herttoniemessä helmikuussa 2023.

Avaa kuvien katselu

Elsan lorun sankari eli lehtöpöllö. Kuva: Vesa Marttinen / Yle

Muuttolintujen kevät -sovellus koukuttaa

Nimimerkki Lehtokerttufani Johannan lintuharrastus alkoi kaksi vuotta sitten. Hänet koukutti Muuttolintujen kevät -sovellus, jolla voi nauhoittaa lintujen laulua. Sovellus tunnistaa linnun ja nauhoituksen voi lähettää Jyväskylän yliopiston tutkijoille, jotka ovat saaneet kansalaisilta kolmessa vuodessa huikeat 12 miljoonaa äänitystä.

Johanna sai sovelluksen avulla selville rakkaan laulajan nimen ja syntyi runo:
Lehtokerttu

Niin pieni, näkymätön,
mutta ääni suurenmoinen.
Kokemus mulle on sen solisevan suuren äänen kokoinen:

Valtava!

Riemuisa kohtaaminen
aina samassa mökkitontin lehdossa, alkukesän vaaleanvihreässä.

– Lehtokurppafani Johanna

Kesy korppi Laukaalaisen Heidi Hintikan pihassa.

Avaa kuvien katselu

Korppi ottaa runossa nokkiinsa, kun ihminen ei vastaa. Kuva: Niko Mannonen / Yle

Päivi Nenosen on jo niin edistynyt lintuharrastaja, että hän osaa matkia korppia. Joskus korppi myös vastaa hänelle. Runossa se ottaa nokkiinsa, kun vuoropuhelu on liian yksipuolista.

Korppi koikkui itseksensä
lentäessään pellon yllä.
”Mitä kuuluu?” kysyin siltä
korpin kielellä.

Otin esiin puhelimen,
laitoin muuttolintuapin
päälle sekä äänittämään
linnun ääniä.

”Mitäs tässä”, korppi vastas.
Entä itse? Kuinka pyyhkii?”

Olin hiljaa, äänittelin
tyytyväisenä.

”Kysyin tietääkseni jotain,
korppi virkkoi painokkaasti.

Jotka ryhtyy juttusille,
hitto, vastatkoot!”

Olin hiljaa, korppi kääntyi,
lekutteli ylitseni –

”Rook! No pidä sitten tunkkis,
tuppisuu kun oot!

Muuttolintuappi siihen:
”Korppi, sata prosenttia.
Tunnistus todennäköinen”.

– Päivi Nenonen

Pinnoja, pinnoja, pinnoja – kun lintuharrastus muuttuu intohimoksi

Pulmunen lumihangessa

Avaa kuvien katselu

Pulmunen on saameksi allát. Kuva: Yle / Risto Salovaara

Nimimerkki Lartsun runosta välittyy, millaiseksi elämäntavaksi lintujen bongaaminen voi kiihkeimmillään muuttua. Se on kirjoitettu alan slangilla. Runon nimi Voudarit tarkoittaaa vuodenpinnoja eli kalenterivuoden aikana havaittja lintulajeja. Löydät lisää selityksiä runon perästä.

Vuodarit

Pinnoja pinnoja pinnoja tänne
állatin jo näin, Sápmi, pitäkää hyvänänne
Viime vuonna kiire, stressi ja vain 154 pinnaa,
mummo-vainaakin ton pesee, tuskin kehtaan tähän rimmaa.

Unohtu merkitä totanuskin, oon kai alzheimerpotilas
tetsasin mähertämään, kuin joku tuntematon sotilas
Eikä väärät Tiira-havikset helpottaneet tätä mulkkua,
kun sunnuntaiharrastajat, jotka ei ees erota punatulkkua
perunasta, niillä kiusaa tätä lasta, joka tuli vasta
Haukkavuorelta hakemasta 2025 vuodareita,
100 ylittyi, vaikkei oo ees klypareita
eikä prattaria, vaan ennen kun kukkii pihatattaria
paukutan vihkoon sellaiset pinnat,
et kade-bongareilta loppuu työaikapankista timmat
Skouppaan salaisilta ruovikoilta sellasia spondeja,
että kakkoseks jää, vaikka näkis jouluna stondeja
Vuodenpinnat, Kerava-pinnat, pihapinnat, elämänpinnat
en huomaa ees naapuria, jolla paljaana rinnat.

Ilmastonmuutos ja lajikato, huolenaihe tosi tärkeä,
mut ensin pinnoja, kiitos, että suojelussa ois järkeä

Sä meet darrassa pizzeriaan väsyneenä hoippuen
mä meen darrassa suolle kiikari kaulassa roikkuen
Napsin ralluksia, jalluja, kuuntelen tiltalttia
ja jatkan staijia, koska risuparralla on malttia.
Aion kiriä kiinni muiden pinnajohtokaulaa
väännän pinnat sataan, ennen kuin puufinkka laulaa.
Bitch.

– Lartsu

Runossa mainittu allát on pulmunen pohjoissaameksi. Tiira on tietopalvelu, johon bongarit ilmoittavat lintuhavaintonsa. Totanus on punajalkaviklo. Klypari on lapasorsa. Prattari on niittykirvinen. Rallatus on luhtakana. Jallu on jalohaikara. Puufinkka on peippo.

Lintukirja nojatuolin vieressä – harrastajan kuolema ja perintö

Sanoita linnunlaulu -kilpailuun on tullut monta koskettavaa runoa edesmenneistä läheisestä, joka on rakastanut lintuja. Tässä nimimerkki Saaran teksti Isälle.

Lehtokerttu laulaa, kun tulen perunkirjoitustilaisuudestasi.
Matkailuautosi pitäisi nyt myydä. Mutta kiikarit jäävät minulle.
Lintukirja nojatuolisi vieressä. Jotta voit tarkistaa, mitä pihan pensaissa näit. Ja sitten soittaa minulle kertoaksesi: Pikkuvarpunen, tilhet, varpushaukka saaliinsa kimpussa. Varikset, harakat ja lokkien äänet. Tintit ja punatulkut rakentamallasi lintulaudalla, vanhan tanssilavan näköisellä. Rakensit niille myös kirkon ja lippakioskin.

Minulla on sinua kova ikävä. Tulethan tervehtimään minua. Visertäen ja raakkuen, kiljuen ja kukkuen. Olet jokaisessa laulussa, isä.

– Saara

Sanoita linnunlaulu -runokilpailuun voit lähettää runon juhannukseen asti. Maaliskuussa käynnistyneen kilpailun tarkoituksena on haastaa ihmiset kirjoittamaan runojen muodossa, mitä linnut heille merkitsevät. Runoista julkaistaan elokuun lopussa verkkoon runokokoelma.