Kotimainen Elämä on juhla -uutuuselokuva vangitsee inhimillisyydellään ja naisten loistosuorituksilla. Myös aviopari Pirjo Longan ja Jani Volasen yhteistyö pääsee arvoonsa.
7.9. 19:01
Tv-lehti arvioi: Perisuomalaisiin juhannustunnelmiin sukeltava Elämä on juhla on vähäeleisen koskettava elokuva. Nauvossa, Turun saaristossa, asuva Hannele Eerola (Pirjo Lonka) pitää perhettään epätoivoisesti kasassa ja yrittää kestää ravintolakonkurssin takia masentuneena haamuna pyörivää miestänsä Otsoa (Jani Volanen).
Pirjo Longan roolihahmo Hannele tekee kaikki perheen metatyöt ja sotkee itsensä samalla solmuun salasuhteen takia. Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions
Volanen ja Lonka ovat myös oikeassa elämässä aviopari, ja se näkyy lopputuloksen vaivattomuudessa. Osassa dialogeista lähes unohtaa katsovansa roolihahmojen sanailua.
Jani Volanen tulkitsee elokuvassa unelmiensa alle murskaantunutta perheenisää. Kuva: Antti Hämäläinen/IS
Elokuvan erityinen ansio on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteiden moninaisuutta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Ulla Heikkilä taikoo valkokankaalle häivähdyksenomaisia hetkiä, jotka onnistuvat kertomaan suuria tarinoita, olipa kyse sitten masennuksesta, salasuhteesta, avioliitosta tai nuorten kipupisteistä.
Elokuva on 36-vuotiaan Heikkilän toinen koko pitkä elokuva. Ensimmäisen, kolme Jussi-ehdokkuutta napanneen Edenin (2020), Heikkilä ohjasi historiallisen nuorena, vain 31-vuotiaana.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Ulla Heikkilä elokuvan kuvauksissa. Vierellä Pirjo Lonka. Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions
Samastuttavuus on myös hyvien näyttelijäsuoritusten ansiota, joista erityisesti omaan luokkaansa nousee Aamu Milonoffin tulkinta perheen kyynisestä ja takaisin Helsinkiin haluavasta Selma-tyttärestä.
25-vuotias Milonoff vangitsee hämmästyttävän uskottavasti kovakuorisen, mutta todellisuudessa herkän nuoren naisen sielunmaiseman. Milonoff on aiemmin vakuuttanut Heikkilän Edenissä sekä Tytöt, tytöt, tytöt -elokuvassa (2022).
Aamu Milonoffin näyttelemä Selma yrittää uskaltaa kertoa tunteensa Bruno Baerin näyttelemälle Artulle. Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions
Vielä hieman mustavalkoisten nuorten roolihahmojen suuhun on ollut Elämä on juhla -elokuvassa helppo ujuttaa teräviä pohdintoja, kuten ”miksi miehet ovat niin säälittäviä” ja ”pettyvätkö miehet elämään sen takia, että heille on annettu syntymässä lupaus koko maailmasta”?
Jussi Vatanen näyttelee elokuvassa suvereenisti takavuosien Idols-tähteä Samppaa. Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions
Yksi asia erityisesti vie katsojan huomion: tapa, jolla elokuva puhuttelee naisia. Kotimaisella elokuvakentällä on ollut viime vuosina ilahduttavia välähdyksiä erilaisesta otteesta. Kuten esimerkiksi maaliskuussa ilmestynyt Paula Korvan ohjaama Kenraaliharjoitus, myös Elämä on juhla saa varsinkin naispuoleisessa katsojassa aikaan nähdyksi tulemisen tunteita.
Eikä ihmekään, sillä elokuvan tekijätiimissä on ohjaajakäsikirjoittaja Ulla Heikkilän lisäksi tuottajana Marja Pihlaja, kuvaajana Sari Aaltonen, leikkaajana Hanna Kuirinlahti, maskeeraussuunnittelijana Kaisu Hölttä ja pukusuunnittelijana Roosa Marttiini.
Ada Pesso näyttelee pikkusisko Eevaa, kun taas Aamu Milonoff isosisko Selmaa. Vierellä äiti Hannele (Pirjo Lonka). Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions
Uudet sävyt elokuvatarjontaan tekevät pelkästään hyvää. Tekemisen tapa näkyy myös kuvauksissa. Lonka luonnehti asiaa IS:lle ylistämällä muun muassa kuvaaja Sari Aaltosen lempeäksi kokemaansa kameratyöskentelyä, jonka syleilyssä oli helppo näytellä.
Tunti ja 40 minuuttia kestävän elokuvan olisi voinut paketoida napakampaankin muotoon, mutta se ei onneksi himmennä ollenkaan kepeyttä ja syvyyttä, jotka puhuttelevat katsojaa alusta loppuun.
Elämä on juhla elokuvateattereissa 3.9. alkaen.
Draama
★★★1/2