Juttu tiivistettynä

  • Trondheimin MM-kisat päättyivät skandaaliin, kun norjalaiset mäkihyppääjät Marius Lindvik ja Johann Andre Forfang saivat hylkäyksen sääntöjenvastaisista hyppypuvuista.
  • Heidät tuomittiin kolmen kuukauden kilpailukieltoon ja yli 2 100 euron sakkoon Kansainväliselle hiihtoliitolle.
  • Koska rangaistukset pantiin täytäntöön 23. elokuuta, Lindvik ja Forfang ovat vapaita kilpailemaan maailmancupin alkaessa marraskuun lopulla.
  • Asiantuntijat kyseenalaistavat tuomiot ja toteavat, että lyhyestä rangaistuksesta voi tulla ennakkotapaus.

Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.

Trondheimin MM-kisat päättyivät maaliskuun alussa skandaalinkäryisesti. Isäntämaan mäkihyppääjät Marius Lindvik ja Johann Andre Forfang kärysivät sääntöjenvastaisista hyppypuvuista suurmäen henkilökohtaisessa kilpailussa.

Molemmat hyppääjät hylättiin. Lindvikille hylkäys maksoi suurmäen hopeamitalin.

Elokuun lopulla tulivat lopulliset tuomiot: Lindvik ja Forfang saivat kolmen kuukauden kilpailukiellon ja joutuivat maksamaan Kansainväliselle hiihtoliitolle FIS:lle runsaan 2 100 euron sakon.

Kyseessä oli urheilijoiden ja liiton sovintoratkaisu, jossa sovittelijan roolissa toimi FIS:n eettinen komitea. FIS:n tiedotteen mukaan komitea hyväksyi osapuolten sovinnon.

Koska rangaistukset pantiin täytäntöön 23. elokuuta, Lindvik ja Forfang ovat vapaita kilpailemaan maailmancupin alkaessa marraskuun lopulla.

Kaksikko ei saanut osallistua keväällä kuuteen maailmancupin osakilpailuun MM-kisojen jälkeen asetetun väliaikaisen kilpailukiellon vuoksi. Tuo ajanjakso vähennetään kaksikon lopullisesta kilpailukiellosta.

Ennen tuomioita väliaikainen kilpailukielto kumottiin. Lindvik ja Forfang saivat osallistua kesän Grand Prix -kiertueen Ranskan kisoihin, joissa Lindvik hyppäsi sijoille 1 ja 4 ja Forfang sijoille 13 ja 5.

Lindvik (kesk.) nettosi Courchevelissa hypätyn kilpailun voitosta reilut 5300 euroa.

Avaa kuvien katselu

Lindvik (kesk.) nettosi Courchevelissa hypätyn kilpailun voitosta reilut 5300 euroa. Kuva: Vianney Thibaut/Getty Images

Rangaistuksen loppuaikana ei hypätä ainuttakaan kilpailua.

Urheiluoikeuteen erikoistunut juristi Olli Rauste näkee norjalaishyppääjien tapauksessa yhtymäkohtia hiihtäjä Martin Johnsrud Sundbyn dopingtapaukseen vuodelta 2016. Siinä Sundby kärsi kolmen kuukauden pannansa kilpailukauden ulkopuolella.

– Yleisellä tasolla ajateltuna Norjan hiihtoliitto on mestari luovimaan itsensä ulos tällaisista kurinpitoasioista, Rauste sanoo.

Ennakkotapaus

Rausteen mukaan nyt nähdyt tuomiot määrittävät tulevaisuudessa mäkihypyn pukumanipulaatioon liittyvää rangaitusasteikkoa. Sellaista FIS:llä ei ole säännöissään.

– Vaikka kilpailukiellon pituus perustuu asianosaisten väliseen sopimukseen, kyllähän tämä tapaus sitoo Kansainvälistä hiihtoliittoa ainakin moraalisesti, jos jatkossa tulee lisää vastaavanlaisia varustemanipulaatiotapauksia. Silloin on vaikea antaa pidempiä kieltoja kuin mitä norjalaisten kanssa nyt on sovittu, Rauste arvioi.

Olli Rauste kommentoi norjalaishyppääjien saamia tuomioita

Juristi Olli Rauste puolilähikuvassa . Taustalla näkyy vihreää kasvillisuutta. Päässä hänellä on sininen lippalakki.

Avaa kuvien katselu

Rauste on toiminut pitkällä urallaan myös Urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen CAS:n välimiehenä. Kuva: Tanja Heino / Yle

Rausteen mukaan rangaistukset heijastelevat FIS:n vastahakoisuutta puuttua mäkihypyssä esiintyvään varustemanipulaatioon.

– Linja on edelleen hyvin lievä.

Tahallisuus ei näy tuomioissa

Mäkihypyn asiantuntijat ovat jo vuosia muistuttaneet, että varusteiden muokkaamisesta saavutettava hyöty on suurempi kuin vaikkapa hiihtäjien dopingtapauksissa.

Mikäli dopingissa pystytään osoittamaan aineiden käytön tahallisuus, kilpailukiellon pituus on lähtökohtaisesti neljä vuotta.

Norjalaishyppääjien käräytyksessä ratkaisevaan rooliin nousivat suurmäen kisaa edeltävänä yönä salaa kuvatut videot, joilla pukuja muokattiin. Muokkauksessa olivat läsnä Norjan päävalmentaja Magnus Brevig, apuvalmentaja Thomas Lobben ja pukuompelija Adrian Livelten.

Heidän rangaistuksiinsa liittyvä käsittely on yhä kesken. FIS tiedotti elokuussa, että se vaatii kolmikolle 18 kuukauden toimintakieltoa – eli kuusi kertaa pidempää kilpailukieltoa kuin Lindvikille ja Forfangille. Näin on siitäkin huolimatta, että FIS:n mäkisäännöissä urheilija on dopingin tavoin vastuussa käyttämistään varusteista.

Norja voitti sekajoukkuemäen MM-kultaa. Joukkueen miehet, Marius Lindvik (toinen oik.) ja Johann Andre Forfang (oik.), ovat pukuskandaalin keskiössä.

Avaa kuvien katselu

Norja voitti Trondheimissa sekajoukkuemäen MM-kultaa. Joukkueen miehet, Marius Lindvik (toinen oik.) ja Johann Andre Forfang (oik.), olivat muutamaa päivää myöhemmin pukuskandaalin keskiössä. Kuva: IMAGO/Eibner/ All Over Press

Lindvik ja Forfang vetosivat FIS:n konsulttiyhtiöltä tilaamassa käsittelyssä siihen, etteivät he tienneet manipulaatiosta.

Yhtiö ei löytänyt tutkinnassaan todisteita, että Lindvik ja Forfang olisivat olleet tietoisia vilpistä.

– Tässä on valtava ero nimenomaan verrattuna dopingiin. Dopingtapauksissa on itsestäänselvää, että urheilija vastaa syömisistään ja siitä, mitä aineita hänen elimistöstään löytyy, Rauste sanoo.

– Vaikka Therese Johaugin dopingtapauksessa vastuu vieritettiin lääkärille, Johaugin katsottiin olevan vastuussa ja hänelle langetettiin lähes kahden vuoden kilpailukielto (18 kuukautta). Sen sijaan tässä tapauksessa meni läpi selitys, jossa urheilijat vierittävät vastuun muille henkilöille.

Ahonen: En voi käsittää

19-kertainen arvokisamitalisti ja viisinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja Janne Ahonen kritisoi norjalaishyppääjien tutkinnasta vastannutta konsulttiyhtiötä.

Ahosen on vaikea käsittää, että yhtiö uskoi urheilijoiden olleen tietämättömiä pukujensa manipuloinnista.

– Se on niin palturia kuin ikinä voi olla. Puvulla hypänneet ovat sataprosenttisen varmasti tienneet, mitä puvun sisällä on, pukuompelun sarallakin meritoitunut Ahonen sanoo.

Janne Ahonen hiuslakan ja mäkihyppypuvun kanssa.

Avaa kuvien katselu

Ahonen ei allekirjoita norjalaishyppääjien tuomioita. Kuva: Tomi Hänninen/Chilipictures

Ahonen ihmettelee, miten Lindvik ja Forfang ovat suostuneet tuomioihin ja vierittäneet syyn kokonaan valmentajille ja pukuompelijalle.

– Jos joku olisi tehnyt minun pukuuni räikeän vilungin ja olisin jäänyt siitä kiinni, en olisi hyväksynyt, että toista rangaistaan. Minähän sillä puvulla hyppäsin ja tiesin, mitä puvussani oli. Olisin itse kärsinyt rangaistukseni, Ahonen sanoo.

Olisiko pitänyt olla vähintään kausi?

Ahonen korostaa, että viime vuosina puhuttaneet pukuhylkäykset on erotettava omaksi keskustelukseen nyt käsiteltävästä pukumanipulaatiosta.

Tavanomaiset, käytännössä jokaisessa maailmancupin kilpailussa nähtävät pukuhylkäykset liittyvät varustevalvonnan heikkoon tasoon, mutta ajoittain niihin liittyy myös inhmillisiä seikkoja hyppääjän painon heilahdellessa.

Sen sijaan Trondheimin MM-skandaalissa puhutaan varusteiden sisään rakennetusta systemaattisesta huijauksesta. Tätä taustaa vasten Ahonen kuvailee Lindvikille ja Forfangille langetettuja kilpailukieltoja alimitoitetuiksi.

– En osaa sanoa, mikä olisi ollut oikea rangaistus, mutta sen olisi pitänyt olla kovempi kuin kolme kuukautta, Ahonen sanoo.

Marius Lindvik tuuletti MM-hopeaa ennen kuin hänet hylättiin.

Avaa kuvien katselu

Ennen suurmäen hylkäystään Marius Lindvik ehti voittaa Trondheimin MM-kisoissa kaksi kultaa ja yhden pronssin. Kuva: Getty Images

Ahonen povaa, että nyt annetut rangaistukset saattavat madaltaa kynnystä pukumanipulaatioon ensi helmikuussa odottavissa talviolympialaisissa. Hän peräänkuuluttaa, etteivät norjalaiset olisi jääneet kiinni ilman salaa kuvattuja videoita. Toisin sanoen: varustetarkastajilla ei ole kykyä repiä auki kaikkia pukuja.

– Joku voi yrittää ottaa olympialaisissa hyötyä irti ja menestyä. Vaikka jäisi kiinni, seurauksena on vain huili kauden muutamassa viimeisessä kisassa, Ahonen sanoo.

Ei Wadan kaltaista toimijaa

Toisin kuin dopingtapauksissa, norjalaishyppääjien ja FIS:n sovintoratkaisussa ulkopuolisella taholla ei ole valitusoikeutta Urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen CAS:iin.

Jos kyse olisi dopingista, Maailman antidopingtoimisto Wada voisi viedä päätöksen CAS:n käsiteltäväksi. Nyt valitusoikeus CAS:iin oli vain sovinnon tekijöillä eli FIS:llä ja urheilijoilla.

Olli Rauste arvioi, ettei norjalaishyppääjien tapaus olisi ohi, jos urheilussa olisi kilpailumanipulaatioon keskittyvä kansainvälinen elin.

– Minusta on selvää, että tämä tapaus menisi eteenpäin.

FIS:n mäkikomitean puheenjohtaja Mika Kojonkoski ei vastannut Yle Urheilun haastattelupyyntöön aiheesta.