Kun käsissäni on niin vaarallinen väline kuin auto, haluan täyttää liikkumistarpeeni mahdollisimman vähillä riskeillä ja haitoilla – niin itselleni kuin muillekin, Jami Jokinen kirjoittaa.
Tunnustan. Ajan valtateillä selvästi hitaammin kuin nopeusrajoitus sallii.
Nopeusrajoituksia alhaisemman ajonopeuden problematiikasta on kiistelty Satakunnan Kansan tekstiviestipalstalla jo viikkoja.
Olen yksi heistä, joita tietty joukko ei voi sietää.
Satasen alueella matkanopeuteni on 80–85 kilometriä tunnissa. Kovempaa en kaasuttele edes moottoritiellä.
Kerron nyt, miksi.
Lähdetään faktoista: tieliikenne on hengenvaarallista. Kuolema on aina parin metrin tai yhden inhimillisen virheen päässä.
Mitä kovempaa ajetaan, sitä vaikeampaa on arvioida etäisyyksiä ja sitä vähemmän on aikaa havaita ja reagoida.
Jos pahin tapahtuu, liike-energiasta johtuvat seurauksetkin ovat suhteessa nopeuteen. Sekunnin osat tai sentit erottavat loukkaantumisen kuolemasta.
Ihminen kuvittelee lisäksi autonhallintakykynsä yleensä todellisuutta paremmiksi. Ensimmäinen empiirinen koe voi olla viimeinen.
Tutkijoiden mukaan nopeusrajoitusta alhaisempi nopeus ei lisää, vaan vähentää sekä onnettomuusriskejä että päästöjä. Kuva: Kari Mankonen/arkisto
Polttoaineen kulutus ja päästöt kasvavat nopeuden mukana enemmän kuin luulisi.
Matkanopeuksissa päästöt ovat yleensä alhaisimmillaan nopeusalueella 60–80. Ero satasen nopeuteen on tyypillisesti ainakin 15–25 prosenttia.
Alhaisemmalla ajonopeudella jopa asvaltti ja renkaat sekä niiden myötä pienhiukkas- ja mikrokumipäästöt vähenevät.
Oleellista on tämä: erot näkyvät matkassa, eivät ajassa.
Moni nimittäin kuvittelee, että nopeuden aiheuttama kasvu kulutuksessa kompensoituisi sillä, että perillä ollaan pikemmin. Tämä on höpölöpöurbaanilegenda.
Kysykää vaikka insinööreiltä.
Sellaisten puutteessa edellä lueteltuihin faktoihin voi tutustua esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun ely-keskusten selvityksen avulla.
Rakastan ja arvostan elämää – niin muiden kuin omaanikin.
Kun käsissäni on niin vaarallinen väline kuin auto, haluan täyttää liikkumistarpeeni mahdollisimman vähillä riskeillä ja haitoilla.
Alhaisempi ajonopeus vähentää todennäköisyyttä sille, että minä, perheenjäseneni tai kuka tahansa kanssaihminen joutuu onnettomuuteen.
Samalla vähennän ratkaisevasti riskiä ajaa tielle eksyneiden muunlajisten eläinten päälle.
Ja vaikka tankkaan biokaasua, on kulutuksen vähentäminen silti eduksi ympäristölle.
”
Päätöksen ajaa kiinni puskurissa tai ohittaa aivan liian kapeassa ”ikkunassa” tekee aina takaa tuleva itse.
Hitailu aiheuttaa vaaratilanteita, väitetään. Hitaammin ajava nääs ”pakottaa” ohittamaan.
Faktojen valossa se on höpölöpöä.
VTT julkaisi vuonna 2014 raportin Ajonopeuden liikenneturvallisuus- ja ympäristövaikutukset. Raportissa todetaan, ettei muuta liikennettä ja nopeusrajoitusta hitaammin ajaminen lisää onnettomuusriskiä.
Sen tekevät ihan muut asiat.
Päätöksen ajaa kiinni puskurissa tai ohittaa aivan liian kapeassa ”ikkunassa” tekee aina takaa tuleva itse. Usein ohitus tehdään vielä mielenosoituksellisesti mahdollisimman suurella ylinopeudella.
Ja kun hengenvaaraa kosiskeleva ohittaja lähtee vastaantulijoiden kaistalta, lisään hitaammalla nopeudella hänenkin mahdollisuuksiaan välttää kuolema.
Laki tuntee varsinaisen alinopeuden vain, kun alhaisin sallittu nopeus on säädetty liikennemerkillä.
Jossakin menee silti raja.
Aiheettoman hitaasti ei lainkaan mukaan saisi ajaa. Yli 80 kilometrin tuntinopeus satasen alueella ei sitä ole, jos tietä antaa tarvittaessa.
Tämä onkin oleellinen osa pakettia: jonon alku tai rekka pitää päästää ohi vaikka bussipysäkkiä hyödyntäen.
Vielä parempi on pyrkiä välttämään satasen alueita ja moottoriteitä kokonaan.
Itse valitsen kanta- ja paikallisteitä aina, kun niitä pitkin pääsee järkevästi määränpäähän. Usein se tarkoittaa lyhyempää reittiä.
Nopeuden vaikutus matka-aikaan arvioidaan sitä paitsi yleensä väärin.
Teoreettinen säästö ei vastaa tosielämää, jossa joudutaan ajamaan tietöiden ja traktorien sekä mopoautojen ja pyöräilijöiden joukossa.
Uskallan lisäksi väittää, että 60 tai 80 kilometrin alueilla – joissa nopeuteni on rajoituksen ylärajalla – on vaarallisia ohituksia vähintään yhtä paljon kuin satasen alueella ”hituroidessani”.
Ehkä aina ei olekaan kyse absoluuttisesta, vaan subjektiivisesta nopeudesta. Kaikki eivät yksinkertaisesti siedä ajamista muiden perässä.
Meidäthän opetetaan pienestä pitäen kilpailemaan keskenämme; vain nopeus luo tehokkuutta ja hidas elämä on tuhlattu elämä.
Itse uskon täysin päinvastaiseen.