Kirja
Maria Ilonen: Jallunväriset yöt.
Aviador 2025. 175 sivua
Hämeenlinnalaisen kirjailijan Maria Ilosen toinen romaani Jallunväriset yöt pyörittää niin kertojaa, kolmikymppistä hoitajaa, kuin lukijaakin yksinäisyydessä ja sen pelossa, rakastumisen huumassa, jätetyksi tulleen suossa ja eri puolilla Hämeenlinnan keskustaa.
Päähenkilö on tullut jätetyksi, kun poikaystävä on vaihtanut hänet naiseen, jonka kanssa on mennyt nopeasti naimisiin ja perustanut perheen. Pitkäaikaisimmilla ystävilläkin on jo vakiintuneen oloinen perhetilanne eikä työpaikan taukohuoneessa vertaistukea irtoa. Päinvastoin. Pomo vahtii taukojen pituutta ja kollega pohtii lapsilleen parempia kurahousuja tai heidän vatsatautejaan.
Koska yksinäisyys on ahdistavaa ja pelottavaa, on löydettävä joku. Löytyy Simo. Elämäntapataiteilija, joka soittaa bändissä ja odottelee työhalujen löytymistä. Viinapullon Simo löytää helpommin, samoin rakkautta etsivän naisen kainaloon. Äidille Simo jo esitellään, vaikkei hän esittele omaa asuntoaan tai mitään muutakaan elämästään.
Miksi tyttöjen iltanakaan ei voi olla vilkuilematta, onko Simolta saapunut viestejä? Miksi hetket ilman Simoa ovat levottomia, vaikka aika Simon kanssa on myös levotonta?
Tosi rakkauden etsinnän lomassa on pakko etsiä myös itseä ja miettiä, mitä haluta, mitä hyväksyä ja mitä kestää.
–
Lukijaa ei säästetä juurikaan päähenkilön ajatuksilta ja tunteilta, mikä toki tämänlaisiin kasvukertomuksiin kuuluukin. Iloisia sävyjä tarinaan tuo lähinnä vain vanhempi potilas, jonka kanssa kynsilakan väreistä ehtii hoitotyön lomassa keskustella.
Huomio on niin vahvasti minäkertojan myötä hänen elämässään, että muut henkilöt jäävät hieman yksipuolisiksi hahmoiksi, jotka toteuttavat ansiokkaasti rooliaan.
Paikalliselle lukijalle tutut maisemat ja nimeltä mainitut paikat avannevat tarinaan ihan oman tasonsa. On helppo kiivetä mukana Myllymäen päälle ja pyöräillä keskussairaalle tai muistella, koska keskustan yössä viimeksi näki tiettyjen baarien ovet auki.