Lasse Lehtinen moittii puolueensa vasenta laitaa tuoreessa kirjassaan. Hän katsoo sen olleen poliittisen liikkeen 125-vuotisen historian aikana olleen enemmän Venäjän mieleen kuin puolueen virallinen kanta.
Ex-kansanedustaja Lasse Lehtinen (sd) ruotii muun muassa puolueensa vasemmistosiipeä kovin sanoin tuoreessa -kirjassaan. Pete Anikari
SDP:n vasen laita saa kovia moitteita ex-kansanedustaja, toimittaja ja kirjailija Lasse Lehtisen (sd) tuoreessa Läheltä piti -kirjassa (Otava). Lehtinen vetää yhteen pitkän kaaren, jossa SDP:n vasemman laidan väki näyttäytyy olevan historian väärällä puolella.
– Vuoden 2024 vetoomus nk. rajalakia vastaan ja vuoden 2025 kampanja pysyä Ottawan maamiinat kieltävän sopimuksen takana tapaavat puolueen historiasta verrokin puolen vuosisadan takaa. Vuoden 1973 iskulause oli ”EEC:lle ei – kyllä YYA:lle”. Vaadittiin lisäämään yhteistyötä ja kauppaa Neuvostoliiton ja SEV-järjestön kanssa, Lehtinen kirjoittaa kirjassaan.
Rajalain äänestyksessä SDP:n eduskuntaryhmä hajosi kesällä 2024, kun kuusi kansanedustajaa äänesti ryhmän linjaa vastaan.
EEC-vapaakauppasopimusta vastusti äänekkäästi lukuisat poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat. Tietyt SDP:n hahmot Lehtinen nostaa nimeltä esiin.
– Tarja Halosesta tuli myöhemmin EU-Suomen presidentti, Erkki Tuomiojasta EU-Suomen ulkoministeri, Erkki Liikasesta EU-komissaari ja Jacob Södermanista Euroopan oikeusasiamies. Historian pitkä kaari näkyy siinä, että Tuomioja on ollut edellä mainittujen vetoomusten moottori.
Lehtisen arvio on, että Tuomioja on kelvannut monesti ministeriksi, mutta häntä ei kertaakaan kelpuutettu puolueen puheenjohtajaksi.
– Tuomiojaan on sovellettu vanhaa sääntöä, jonka mukaan hankala kaveri kannattaa pitää teltan sisällä kusemassa teltasta ulos eikä päinvastoin. Sekään ei ole aina toiminut, Lehtinen kirjoittaa.
Pysähtynyt seinäkello
Lehtinen kuvailee Tuomiojan tapaa tehdä politiikkaa yksinkertaiseksi. Tuomioja esittää ajoittain vastalauseita talouspolitiikasta tai turvallisuuspolitiikasta. Vastustuksen kohteina ovat olleet EU, Nato, ydinvoima ja jalkaväkimiinat.
Tietynlaisia kehujakin Tuomioja saa Lehtiseltä.
– Hän ei ole mielistellyt Neuvostoliittoa eikä Kekkosta. Vuonna 1978 hän kieltäytyi ehdokkuudesta Kekkosen valitsijamieheksi. Yhdysvaltojen vastaisuus sen sijaan on ollut vuosikymmenten mittaan johdonmukaista. Tätä kirjoitettaessa Yhdysvallat on alkanut käyttäytyä tavalla, josta Tuomioja on sitä arvostellut. Hän on siis lopulta oikeassa. Mutta myös pysähtynyt seinäkello näyttää tarkan ajan kahdesti vuorokaudessa, Lehtinen piikittelee.
Erkki Tuomioja ja Lasse Lehtinen olivat samalla puolella, kun he asettuivat tukemaan Martti Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi. IL-arkisto
Rajalaki ja kuutoset
Ex-pääministeri Sanna Marin saa Lehtiseltä kehuja Nato-prosessista.
– Kun pääministeri Sanna Marin asettui yksiselitteisen päättäväisesti ja nopeasti kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä, hän edusti juuri sillä hetkellä tamperelaisen aseveliakselin pitkää perinnettä. Isänmaan turvallisuus oli tärkeämpää kuin aatteellisten erojen markkeeraus.
Rajalain kohdalla Lehtinen katsoo, että se oli kansainvälisten sopimusten vastainen, eikä välttämättä edes toimisi tositilanteessa. Siitä huolimatta Lehtinen katsoo, että rajalain äänestyksen saaminen läpi eduskunnassa oli voitto.
– Viiden kuudesosan voitto eduskunnassa oli kuitenkin demokratian voitto järjestelmää horjuttavista voimista. Oli tärkeätä olla historian oikealla puolella. SDP:n enemmistön kanta edusti sellaista tervettä isänmaallisuutta, jonka luovuttaminen pelkästään oikeistolle olisi vienyt sisäpolitiikan ajatuksellisesti takaisin 1930-luvulle.
SDP:n vasemmistolaisuutta ”kroonisena tautina” käsittelevä Lehtinen muistuttaa kirjassaan myös alkuvuodesta 1941 SDP:stä eronneesta kuuden kansanedustajan joukosta eli ”sosialistisesta eduskuntaryhmästä”.
– Se arvosteli eduskunnassa voimakkaasti Suomen valtiollisen johdon omaksumaa poliittista suuntaa ja vaati ystävällisempää asennoitumista Neuvostoliittoon. Ryhmä jäi historiaan nimellä ”kuutoset”, koska siihen kuului kuusi kansanedustajaa: Karl Harald Wiik, Mikko Ampuja, Väinö Meltti, Yrjö Räisänen, Kaisu-Mirjami Rydberg ja Cay Sundström, Lehtinen kirjoittaa.
Tuomioja seinäkellona
Historian havinoista Lehtinen nostaa esiin muun muassa rauhanlain, jolla oli tarkoitus kieltää sotapropagandan levittäminen Suomessa. SKDL:n kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen tekemän aloitteeen allekirjoitti SDP:n riveistä Tellervo M. Koivisto, Erkki Liikanen, Kaisa Raatikainen ja Ulf Sundqvist.
Lakiesityksen katsottiin olevan yritys kieltää Neuvostoliiton kritisointi.
– Rafael Paasio oli johdattanut SDP:n uudelle linjalle, mutta puolueen innostunut nuoriso uhkasi kävellä Moskovan tietä paljon pidemmälle kuin puheenjohtajansa.
Lehtisen mukaan SDP:n ”uusi ulkopolitiikka” käännettiin pian takaisin raiteilleen. Hän arvioi, että SDP:n tulee pysyä suurena kansanliikkeenä alati valppaana, jotta epädemokraattiset voimat eivät pääse ottamaan jalansijaa.
– Tarpeen on kuitenkin aina olla varpaillaan ja vastustaa epädemokraattisten voimien solutusta, tulivat ne oikealta tai vasemmalta. Ajatuksellinen matka SDP:stä äärivasemmalle on paljon lyhyempi kuin äärioikealle, joten vaara vasemmalta on sosialidemokratialle ehdottomasti suurempi kuin oikealta.
Yksi keino SDP:ssä hoitaa vasemman laidan radikaalit on ollut jo 1930-luvulla puoluetta johtaneen Väinö Tannerin ”salami-taktiikka”.
– Kommunistien tai Neuvostoliiton kanssa liiaksi veljeilleet toverit amputoitiin irti puolueruumiista, Lehtinen kirjoittaa.