Tove Janssonista (1914–2001) on kirjoitettu jo useampi elämäkerta ja lisäksi tuotantoa koskevia tutkimuksia, mutta aina vain riittää klassikkotaiteilijassa ainesta uusiin teoksiin. Kuvataidepainotteisen elämäkerran Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2013) kirjoittanut taidehistorioitsija Tuula Karjalainen kuvaa uudessa kirjassaan Tove Jansson ja maailman lapset taiteilijaa tämän saamien kirjeiden kautta.
Näkökulma yllättää hedelmällisyydellään. Kirjeiden ja Janssonin niihin kirjoittamien vastausten kautta todella paljastuu paljon uutta rakastetusta taiteilijasta. Vastauskirjeistä ja niiden suunnitelmakonsepteista, joita Karjalainen on arkistossa lukenut, löytyy hyvin henkilökohtaisia ajatuksia elämästä ja taiteilijuudesta.
Jansson sai kiihkeimmillään 1 500–2 000 kirjettä vuodessa. Hän valitsi raskaan tien: päätti vastata jokaiselle kirjoittajalle.
Monet kirjoittajat olivat lapsia ja nuoria, jotka purkivat sydänsurujaan ja yksinäisyyttään taiteilijalle. Jansson ei ollut terapeutti, mutta sellaiseen rooliin hän usein joutui.
Kirjeiden iloisempi puoli kertoo kirjallisuustieteellisestikin kiinnostavasta näkökulmasta – siitä, miten lapset vastaanottivat muumikirjat ja miten he hahmoihin suhtautuivat.
Karjalaisen kirja ei ole kirjeiden ja vastausten kokoelma vaan syvällinen analyysi Janssonin rooleista, ajattelutavoista ja luonteesta. Elämänkaaren ja muumituotannon aiheiden kavalkadi on Janssonista lukeneille tuttu, mutta Karjalainen syventää Tove-kuvaa entisestään.
Karjalainen pohtii, mitä Jansson todella tunsi, eikä suoraviivaisesti usko siihen, mitä Jansson on julkisesti sanonut tai kirjoittanut. Pohdinnat osoittavat, mitä tutkijalle merkitsee kokemus. Vuosikausia saman aiheen ympärillä eri näkökulmista työskenteleminen näkyy varmuutena ja rohkeutena tehdä tulkintoja.
Vielä kahden elämäkerrallisen kirjankin jälkeen Karjalainen jää ihmettelemään, miksi Jansson hylkäsi kuvataiteen tekemisen, vaikka juuri se tuntui olevan tärkeää ja iloa tuottavaa.
Kirjan kuvitukseen on onnistuttu löytämään tuttujen muumikuvien oheen vähemmän käytettyjä teoksia. Kirjeiden ja lasten lähettämien piirrosten lisäksi on käytetty muun muassa ulkomaisiin versioihin suunnattuja kuvituksia, muumitauluja ja kiiltokuvia.
Valitut valokuvat Tove Janssonista istuvat tekstiin täydellisesti. Tuttuja kirjakuvituksia olisi voinut olla vähemmänkin, mutta nekin on valittu sopimaan täsmälleen tekstin kulloiseenkin aiheeseen.
Tuula Karjalainen: Tove Jansson ja maailman lapset. 191 sivua. Tammi, 2025.
