Olli Horttana, 42, ja Dorit Salutskij, 47, haaveilevat yhteisen lapsen sijaan kumppanuusvanhemmuudesta naisparin kanssa. Heistä jaetussa vanhemmuudessa on monia hyviä puolia.
On lämmin kesäpäivä Turun Kakskerrassa. Järven rannalla pariskunta ihailee leikki-ikäisen lapsen kanssa luonnon ihmeitä. Anoppi tulee seuraamaan perheen toimia ja ottaa osaa jutusteluun.
Moni asia tässä Dorit Salutskij’n ja Olli Horttanan haavekuvassa on jo totta. He ovat syvästi toisiinsa rakastunut pari, jolle luontoelämykset ovat tärkeä osa elämää. Doritin äidillä on hirsitalo Kakskerrassa, järven rannalla. Hän on hyvin läheinen sekä Doritin että Ollin kanssa.
Lapsi on kuitenkin vasta suunnitteilla. Eikä se ole Doritin ja Ollin yhteinen. Toiveena on, että Ollin haave biologisesta lapsesta toteutuisi naisparin kanssa, kumppanuusvanhemmuutena.
Dorit ja Olli kohtasivat terapialeirillä
Syvään päätyyn saman tien. Niin Ollin ja Doritin yhteinen matka alkoi, kun he tapasivat gestalt-terapialeirillä seitsemän vuotta sitten. Ennen leiriä Dorit oli käynyt kaksi vuotta terapiassa avioeronsa jälkeen. Mutta enää ero ei painanut mieltä, Dorit tunsi olevansa villi ja vapaa.
Olli taas oli käynyt terapiassa vasta jonkin aikaa. Sysäyksen siihen antoi myrskyisä parisuhde. Olli seurusteli mutta eli asumuserossa. Hän koki elävänsä sirpaleista aikaa.
”Kun googlailin, keitä leirille oli tulossa, näin Ollin kuvan ja mietin, että onpa kivan näköinen tyyppi”, Dorit kertoo.
Hän myöntää hieman ihastuneensa Ollin nauraviin silmiin jo ennen tapaamista.
”Minä taas muistan, että kun kohtasin Doritin, hänestä huokui lämpö, lempeys ja huomaavaisuus”, Olli sanoo.
Leirillä jaettiin osallistujien kesken hyvin henkilökohtaisia asioita.
”Lähtökohta oli, etten näe leirillä olevia ihmisiä enää koskaan uudelleen. Ei tarvinnut yrittää hurmata tai edes miellyttää ketään. Tutustumisemme oli hyvin aitoa”, Olli sanoo.
Olli oli ennen leirille saapumistaan aloittanut valokuvausprojektin, johon hän päätti pyytää myös Doritia mukaan.
”Olin kovin viehättynyt Doritin hiuksista ja ajattelin, että hän on kuvauksellinen tyyppi.”
Leiri päättyi, ja aikaa kului. Dorit alkoi jo epäillä, toteutuuko kuvaus koskaan.
Sitten puhelimeen kilahti viesti. Ja eräänä lämpimänä elokuun päivänä Dorit suuntasi Ollin luo mäyräkoiransa Mandan kanssa.
Olli oli eronnut leirin jälkeen, ja Dorit oli alkanut pyöriä miehen mielessä.
”Ajattelin, että kyse on nopeasta kuvauksesta, mutta se vierähtikin koko illan projektiksi”, Dorit muistelee.
Pian tapaamisen jälkeen Olli lähetti pitkän viestin, jossa avasi sydäntään. Vielä samana iltana hän saapui Doritin luo Suomenlinnaan, parin nykyiseen yhteiseen kotiin. Iltaan kuului kuohuviiniä ja suudelmia.
Alkuun Dorit ajatteli, ettei haluaisi enää lisää lapsia
Kolme kuukautta kaksikko eteni suhteessaan kaasu pohjassa. Kiihdytysajoa seurasi saman mittainen tuumaustauko.
”Mietin, että suhteemme on ihaninta ikinä. Mutta elämämme olivat ihan eri vaiheissa. Olin 40-vuotias, ja minulla oli 9- ja 11-vuotiaat pojat. Ajattelin, etten halua lisää lapsia”, Dorit kertoo.
Tuolloin 35-vuotiaalle Ollille oli ollut jo pidempään selvää, että yksi hänen isoimpia toiveitaan on tulla isäksi.
”Oli aikamoista hypätä valmiiksi muodostettuun perheeseen, kun itse oli jo pitkään toivonut saavansa oman perheen alulle.”
Kaksikko yritti olla jonkin aikaa erossa, mutta kumpikaan ei saanut toista mielestään.
”Oli sellainen olo, että oli löytänyt täydellisen kumppanin rinnalle. Ei sitä voinut heittää hukkaan”, Dorit toteaa.
Pian he jo treffailivat uudestaan. Lapsiasia oli kuitenkin yhä ratkaisematta.
”Meidän on helppo puhua keskenämme, mutta tämä aihe oli aikamoinen möykky”, Dorit kuvailee.
Vähitellen Doritin mieli yhteisen lapsen saamisesta alkoi kääntyä.
”Suhteemme muodostui niin ihanaksi, että aloin miettiä yhteisen lapsen yrittämistä.”
Ja niin lapselle annettiin mahdollisuus. Dorit oli 41-vuotias, ja naisen hedelmällisyys lähtee jyrkkään laskuun 35 ikävuoden jälkeen.
”Kun olin täyttämässä 43, minulle tuli olo, että tämä kortti oli jo katsottu. Meillä oli tuore suhde, joten lapsen saaminen ei jäänyt ainakaan yrittämisestä kiinni. Varsinaista surua en tuntenut.”
Doritille oli selvää, että lapsettomuushoitoihin hän ei halua.
Olli ei voinut sivuuttaa haavetta biologisesta lapsesta
Olli yritti miettiä lapsettomana elämisen ja bonusisyyden hyviä puolia. Doritin pojat Milo ja Eeli olivat ottaneet hänet alusta asti hyvin vastaan. Ollista oli tullut osa tiivistä, lämmintä ja rakastavaa perhettä. Silti hän ei pystynyt sivuuttamaan toivetta omasta, biologisesta lapsesta.
”Minulle tuli sellainen olo, että jos emme saa lasta yhdessä, on keksittävä jokin toinen tapa.”
Kello lähenteli puolta yötä. Dorit ja Olli pötköttelivät sängyssä, kun Olli lausui ääneen ajatuksen kumppanuusvanhemmuudesta, lapsen hankkimisesta ilman romanttista sitoumusta. Tuolloin hän ei vielä tiennyt termiä perhemuodolle.
Dramatiikkaa hetkeen ei liittynyt, Dorit ei edes muista tätä ensimmäistä keskustelua. Olli kuitenkin kertoo, että Dorit suhtautui asiaan hyvin myönteisesti. Tämähän voisi toimia!
”Minulle oli alusta asti tärkeää, että tästä tulisi yhteinen asia, ei vain minun juttuni”, Olli sanoo.
He päättivät nopeasti, että järkevintä olisi etsiä naisparia lapsihaaveen toteuttamiseen.
”Järkeilin, että on hyvä, että toisellakin vanhemmalla on kumppani. Ja kun kyseessä on naispari yksittäisen naisen sijaan, ei ole vaaraa ihastumisesta ja siitä johtuvasta mustasukkaisuudesta”, Olli selittää.
”Mitä enemmän lapsella on ympärillään turvallisia aikuisia, sitä parempi. Jaettu vanhemmuus voi olla hyvä juttu kaikille perheessä”, Dorit lisää.
Molemmat ajattelivat myös, että olisi hienoa olla osa sateenkaariperhettä.
”Maailmankuva laajenisi”, Dorit sanoo.
”Emme ole luomassa rikkinäistä perhettä”
Ensimmäiset ulkopuolisten kommentit olivat ihmettelyä siitä, eikö olisi helpompaa löytää yksittäinen naishenkilö lapsen äidiksi.
”Mutta pointtina ei ole tehdä sitä, mikä olisi helpointa. Haluamme tehdä sen, mikä on meille sopivin ratkaisu. Haluamme, että perheemme on mahdollisimman tasapainoinen. On tärkeää, että sekä minulla että Doritilla on turvallinen olla siinä uudessa kokonaisuudessa, jonka luomme”, Olli sanoo.
”Olen ollut nuorempana aika mustasukkainen, joten tiedän, miten vaikeaa niiden tunteiden kanssa on elää. En halua sellaisia tuntemuksia Doritille enkä itselleni.”
Jaetussa vanhemmuudessa yksi parhaita puolia on Doritin ja Ollin mielestä oma aika.
”Sekä parisuhteelle että itselle. Tiedän kokemuksesta, miten intensiivistä pikkulapsiaika ydinperheessä voi olla”, Dorit sanoo.
Toiveena on, että lapsi viettäisi tarpeeksi kasvettuaan puolet ajasta äidillään, puolet isällään.
”Järjestely mahdollistaa esimerkiksi matkustelun kaksin niillä viikoilla, kun lapsi ei ole meillä. Erona avioerolapsen arkeen on, ettei lapsi joudu luopumaan mistään. Hän kasvaa tähän järjestelyyn”, Dorit sanoo.
”Emme ole luomassa rikkinäistä perhettä”, Olli komppaa.
Mahdollisia haasteitakin Olli ja Dorit ovat pohtineet yhdessä. Heille oli alusta lähtien selvää, että naisparin tulisi asua lähellä, jotta arki pyörisi mahdollisimman sujuvasti.
Jotta ristiriidat voidaan välttää, on kommunikaation toimittava ja arvojen kohdattava. Kasvatuksesta on ajateltava samankaltaisesti.
”Myös henkilökemioiden on toimittava. Aika harvan ihmisen kanssa jaksaa viettää monta päivää putkeen. Olisi ihanne, että naispari olisi niitä, joiden kanssa tällainen voisi onnistua.”
Sekä Dorit että Olli ymmärtävät, ettei kaikki aina suju suunnitelmien mukaan. Kumpikin on alusta asti ajatellut, että on valmis joustamaan tilanteen vaatiessa.
”Emme koe suurta pettymystä, jos suunnitelmat muuttuvat.”
Postaus kumppanuusvanhemmuustoiveesta oli iso askel
Tämän vuoden alussa Olli otti ison askeleen kumppanuusvanhempien etsimisessä. Hän julkaisi Instagramissa koskettavan postauksen, jossa kertoi etsivänsä kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostunutta naisparia.
”Postaus levisi kuin kulovalkea. Saimme paljon positiivista palautetta”, Olli muistelee.
Viestejä tuli myös mahdollisilta kumppanuusvanhemmuusehdokkailta.
”Ja vaikuttaa siltä, että sopivat tyypit ovat löytyneet”, Olli ja Dorit paljastavat hymyillen.
Tulevaan kumppanuusvanhempiehdokkaaseen ja tämän puolisoon on ollut antoisaa tutustua.
”Ilman ihastumisen huumaa järkeilemme, millaisen ihmisen kanssa haluamme perheen perustaa. Tutustumme kaikessa rauhassa, yhteydenpito tapahtuu omalla painollaan”, Dorit kertoo.
Muille heitä lähestyneille Dorit ja Olli joutuivat kertomaan, että asiaa ei edistetä heidän kanssaan.
”Kuin olisi erosta ilmoittanut”, Olli sanoo.
Tulevassa perheessä Olli on lapsesta päävastuussa, Dorit bonusäiti. Naisparilla jako on samanlainen. Suomessa lapsella voi olla vain kaksi juridista vanhempaa.
”Olen aina läsnä ja rakastun pikkuiseen, mutta Olli tekee suuremmat päätökset. En saa omaa lasta, vaan minusta tulee bonusvanhempi uudelle ihanalle ihmiselle. Omien lasteni kanssa olin vastuussa niin paljon, että se oli välillä raskasta. Nyt saan vain kermat kakun päältä”, Dorit kuvailee rooliaan.
Toki Doritin on tehtävä myös uhrauksia.
”Kodistani tulee jälleen lapsiperhekoti, jossa taaperon turvallisuus on otettava huomioon. Vaikka tähän liittyvät asiat ovat pinnallisia, ne muuttavat arkeamme.”
Doritin pojat eivät lapsen syntyessä välttämättä enää asu kotona.
”Minun kohdallani kyse on ihan uudelle kierrokselle lähtemisestä.”
Lähipiiri tukee kumppanuusvanhemmuustoiveessa
Lähipiirissä ajatus kumppanuusvanhemmuudesta on otettu vastaan innolla.
”Meitä on kolme veljestä, eikä kenelläkään ole vielä lapsia. Kyllä vanhemmillani olisi toive lapsenlapsista”, Olli sanoo.
”Äitini on ilmoittanut, että haluaa olla ihan mammana mukana tässä touhussa. Hyvä, ettei hän jo kudo vauvanvaatteita”, Dorit kuvailee.
Myös Doritin pojat ovat suhtautuneet positiivisesti. He eivät ole vielä naisparia tavanneet.
”Olemme heille kertoneet, että ilmoitamme kyllä, jos asiat etenevät.”
Ollille oli aikanaan kova pala, ettei yhteistä lasta kuulunut. Nyt kun aikaa on kulunut, hän näkee asian myös toisessa valossa.
”Olisi ollut ihanaa nähdä, millaisen lapsen olisimme luoneet. Saattaa kuitenkin olla parisuhteemme pelastus, ettei yhteistä lasta tullut”, Olli sanoo.
”Minua jännitti hirveästi, mitä rakkaudellemme käy, jos saamme lapsen. Se muuttaa asioita niin perustavanlaatuisesti. Toki yhteinen lapsi olisi ollut rakkautemme hedelmä, mutta samaan aikaan lapsi vie sylin ja huomion”, Dorit jatkaa.
Olli ja Dorit ovat yhä hyvin rakastuneita. Toisen koskettaminen tulee luonnostaan. He kulkevat kaikkialle käsi kädessä.
”Se olisi loppunut, jos meille olisi syntynyt lapsi. Nyt meille jäävät omat viikkomme, vaikka pitelemme lasta kädestä joka toinen viikko.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Iiro, Salla ja Tuuli ryhtyivät suhteeseen kolmistaan: ”Oli vapauttavaa tajuta, että tällä tavoin minä haluan elää”
Dorit ja Olli ovat seitsemän yhteisen vuoden jälkeen yhä syvästi rakastuneita toisiinsa.
© Sampo Korhonen
”Olemme yhdessä menossa kohti suuria unelmia”
Naimisiinmenosta on puhuttu monesti. Ollin on kuitenkin ollut vaikea ajatella viettävänsä rakkauden juhlaa epätietoisena siitä, miten yksi hänen isoista toiveistaan toteutuu.
”Halusin, että asia on edennyt ennen alttarille astelemista.”
Puoli vuotta sitten Dorit ja Olli sopivat hääpäivän, 6. syyskuuta. Kun tämä juttu ilmestyy, he ovat jo naimisissa.
”Olemme yhdessä menossa kohti suuria unelmia”, Olli sanoo.
Ennen vauvanvaatteita Doritin äidin on pitänyt kutoa tyttärelleen häämekko. Olli ja Dorit uskaltavat kuitenkin jo luottaa, että lähivuosina koittaa myös pienten villasukkien kutomisen aika.
Dorit Salutskij, 47
Työ: Valokuvaaja.
Asuu: Suomenlinnassa vanhassa puutalossa miehensä Ollin ja kahden teini-ikäisen pojan sekä mäyräkoiran kanssa.
Olli Horttana, 42
Työ: Ohjaaja tv-tuotannoissa.
Ajankohtaista: Ollin ohjaaman Amazing Race Suomen kolmas tuotantokausi Nelosella marraskuussa.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 37/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
