Ukrainalaisten valmistajien tärkein kilpailuetu on miljoonia tunteja omien teknologioidensa ”sisäänajoa” todellisissa taisteluissa ihmiskunnan historian teknologisimmassa sodassa. Mutta mikä neuvoksi kun sota jatkuu yhä eikä tuotteita saa viedä vaikka kiinnostus on kovaa? Osalla tehtaista on alituotantoa ja länsimaat haluaisivat täyttää varastojaan.

Todellisuudessa Ukraina pystyy tuottamaan enemmän aseita kuin mitä valtion budjetissa niihin on varattu rahaa. Kesällä presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi, että jopa 40 prosentilta puolustusteollisuuden toimijoista puuttuu tarvittava rahoitus. Tämä kyvykkyksien ja rahoituksen välinen kohtaamisongelma on jopa kymmeniä miljardeja, laskeskelee asiaa käsittelevä Oboronka.

Oboronka on Mezha Median puolustusteollisuuteen keskittyvä erikoisjulkaisu. Molemmat toimivat Ukrainska Pravda -konsernin sateenvarjon alla.

Oboronka kertoo, että asevalmistajat esiintyvät aktiivisesti kansainvälisillä alan messuilla ja alan vaikuttajat lobbaavat ulkomaille myynnin puolesta, mutta juuri mikään ei ole muuttunut vuoden 2022 jälkeen. Vienti on edelleen oikeudellisesti sallittua, mutta tosiasiallisesti kiellettyä. Yritys myydä jotain ulkomaille päättyy valtion vientivalvontaviraston hylkäyskirjeeseen.

Esimerkiksi ukrainalaiset lennokit vaikuttavat ensi silmäyksellä varsin saavutettavissa olevalta teknologialta lähes mille tahansa keskivertomaalle. Mutta millainen tällaisen simppelin lennokin pitäisi tarkalleen ottaen olla, jotta se todella osoittaisi tehokkuuttaan taistelussa? Mikä sadoista mahdollisista viestintä-, kamera-, antenni-, ohjelmisto- ja taistelukärkivaihtoehdoista on oikea ja tehokas?

Pitkään tällaiset tiedot olivat yksinomaan ukrainalaisten valmistajien hallussa. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tietoa eturintaman teknologisista trendeistä vuotaa ulkomaisille yrityksille. Ja Ukrainan puolustusteollisuus on vähitellen menettämässä keskeistä etuaan, koska sillä ei ole koskaan ollut aikaa rahoittaa sitä ja vallata markkinarakoa globaaleilla markkinoilla.

— Hienoja ulkomaisia ​​yrityksiä tulee tapahtumiimme ja sitten he sanovat olevansa kiinnostuneita näistä kymmenestä yrityksestä. Heidän johtajansa kertovat iloisesti, että he tekivät tätä ja tuota, ja esittelevät tuotettaan kaikista näkökulmista. Ja sitten ulkomainen yritys sanoo kiitos ja häipyy. On ollut tapauksia, joissa tällaisten keskustelujen jälkeen ulkomaiset yritykset ovat tulleet markkinoille samalla tuotteella kuin valmistajamme, mutta kaksi kertaa kalliimmalla, yksi ukrainalaisista sotilasohjelmistojen kehittäjistä kertoi Oboronkalle.

Ukrainan asevalmistajien neuvoston johtaja Ihor Fedirko kertoi Oboronkalle, että ase-esittelyissä ulkomaiset sotilasattaseat eli puolustusasiamiehet saavat valtavan määrän tietoa teknologisista trendeistä ja markkinajohtajista, sillä kokemusten vaihto on tapa saada oppia.

— Me olemme heille kiinnostavia, koska he omaksuvat kokemuksemme ja tietomme.

Myös teollisuusvakoilua tapahtuu. Lehden mukaan tiedossa on tapauksia, joissa ulkomainen valmistaja on tarjonnut ukrainalaisille rahaa minkä tahansa turvaluokitellun tiedon keräämisestä tietyn tyyppisistä ukrainalaisista droneista. Yksi lehden lähteistä kertoi, että ulkomainen yritys on yrittänyt ostaa valmista lennokkiteknologiaa valmistajaltamme ukrainalaisen välittäjän kautta useilla kymmenillä tuhansilla euroilla.

On selvää, että tietoa vuotaa. Ukraina on myös itse tarjonnut ulkomaalaisille Test in Ukraine -palvelua, jotta he voivat koeajaa kalustojaan oikeissa taisteluissa venäläisiä vastaan. Ukrainan puolustustaisteluhan hyötyy siitä itsekin. Mutta mitä enemmän tietoa ja innovaatioita Ukrainasta kantautuu pois, sitä vähemmän Ukrainalle jää mahdollisuuksia hyödyntää puolustustaistelunsa synnyttämiä kilpailuetuja kansainvälisillä markkinoilla.

— Voimme istua tämän kultaisen pussin päällä ja ajatella, että olemme täydellisiä. Meillä on edelleen aloja, joilla olemme innovatiivisia, mutta jos emme tee asialle mitään, häviämme, asevalmistajien neuvoston johtaja Fedirko sanoi.

Vuoden 1991 jälkeen suurin osa Ukrainan aseteollisuuden ulkomaanmyynnistä oli ”ylijäämäaseiden” tai korjattujen/modernisoitujen neuvostoliittolaisten kalustojen vientiä Afrikkaan ja Aasiaan, mutta myös uusia tuotteita myytiin. Esimerkiksi Stugna-panssarivaunuja, Oplot-panssarivaunuja, BTR-4-moottoreita, lentokoneiden varaosia, sotilasharjoituskoneita, droneja, tutka-asemia ja panssaroituja ajoneuvoja. Niiden osuus oli kuitenkin pienempi suhteellisen pienten toimitusmäärien vuoksi.

Nyt Ukraina haluaa rakentaa uusien aseiden tuotannosta miljardien dollarien teollisuuden ja valloittaa saamansa innovaatio- ja kilpailuedun turvin uusia länsimaisia markkinoita. Tarvitaan Nato-standardien hallintaa, omaa komponenttituotantoa kiinalaisten osien sijaan, modernia koulutusta ja laadukasta huoltoa. Myös myynti diplomaattisine kommervenkkeineen on oma taiteenlajinsa. Oboronka arvioi, että osa asealan uusista yrityksistä selviää näistä haasteista, mutta eivät kaikki.

Pelkästään Venäjän Puolaan aiemmin kuluvalla viikolla tekemä lennokki-isku paljastaa karun tarpeen päivittää kalustoa ja asejärjestelmiä. Näiden räjähdekuormattomien droonien torjumiseksi oli mobilisoitava hävittäjiä ja pitkän kantaman tutkalaitteita sekä ammuttava hävyttömän hintaisia ohjuksia. Silti useat Gerbera-tyypin lennokit pääsivät syvälle Puolan maaperälle.

Ukrainalla on kiistattomia etuja. On osaamista ja innovaatioita, ja kansainvälinen mielenkiinto on valtavaa.

Euroopan unionin maat ovat avanneet ukrainalaisille urakoitsijoille pääsyn SAFE-ohjelmaan. Uusi rahoitusväline mahdollistaa jopa 150 miljardin euron lainat aseiden hankintaan. Tämä mekanismi mahdollistaa laillisesti ukrainalaisten yritysten osallistumisen aseiden ostoon. Ilman avointa vientiä ne eivät kuitenkaan voi tehdä tätä, elleivät ne siirrä tuotantoa toiseen maahan tai jos jokin kumppaneista päättää käyttää lainarahat Ukrainan armeijan tukemiseen.

Asevientikysymystä hämmentää entisestään Build with Ukraine -niminen ohjelma, johon kuuluu ukrainalaisten aseiden tuotantoa kumppanimaissa. Tämä on ensimmäinen yritys kääriä asemyynti teknologian vaihtoon kumppaneiden kanssa, mutta kenellekään ei ole selvää, miten tämä tarkalleen ottaen toimii.

Viitteitä puolustusalan yritysten vientimenettelyn helpottamiseksi on myös uudessa, syyskuun alussa voimaan astuneessa Defence City -hankkeessa. Hankkeeseen osallistuville yrityksille on tarkoitus myöntää vientilupiakin. Mutta miten tämä käytännössä tapahtuu ja sujuuko se, on toistaiseksi epäselvää.

Sota ei saisi olla täysimittainen este, Oboronka vetoaa. Pystyyhän siihen esimerkiksi myös Israel. Vihollisuuksista, jatkuvasta laajamittaisen sodan uhasta naapureiden kanssa ja kasvavista kotimaisista asetilauksista huolimatta israelilaiset puolustusyritykset pysyvät aktiivisina maailmanmarkkinoilla ja ansaitsivat pelkästään viime vuonna noin 14 miljardia dollaria.

Poimintoja videosisällöistämme

Yksi Ukrainan innovaatioista on pintadrone nimeltä Magura. Kuvakaappaus verkossa toukokuussa kiertäneeltä videolta, jossa näkyy yksi Maguran versio kyydissään ohjus.