Tunti tylsyyttä toi vastauksen jumiin jääneisiin kysymyksiin. Ehkä joutenolo ei olekaan hukkaan heitettyä aikaa.
Arjessa on harvoin hetkiä, jolloin pysähtyy vain olemaan ilman ärsykkeitä: ei puhelinta, ei hälinää, eikä mitään tekemistä.
Halusin kokeilla, miltä tuntuu viettää tunti keskellä päivää tekemättä mitään, siis vain olemalla. Synnyttääkö pysähtyminen ahaa-elämyksiä arjessa, joka on usein tuutattu täyteen ilmoituksia, hälytyksiä, piippauksia, puhetta ja nopeaa reagointia, mietin.
Näin päädyin kellumaan suolalla täytettyyn tankkiin korvatulpat korvissa ja osan ajasta vieläpä säkkipimeässä. Seuraksi kannen alle sai valita joko musiikkia tai hiljaisuuden. Asiakaspalvelija neuvoi, että musiikki voi olla hyvä valinta, jos ei kestä hiljaisuutta.
Tylsyyttä joutuu nykyisin sietämään vain harvoin, jos koskaan. Mutta voiko tunnin hiljaisuus tosiaan tuntua sietämättömältä?
Rauhoittumaan ei tarvitse lähteä tankkiin asti. Arkiset keinot vievät pitkälle. Tutkimusten mukaan jo lyhyt aika metsässä laskee selvästi stressihormonin eritystä. Päiväunet taas voivat lisätä luovuutta.
Ehkä suurin este pysähtymiselle on se, että tylsyys on niin helppo täyttää. Päivästä palautuminen älylaitetta selailemalla voi tuntua rentouttavalta, mutta tosiasiassa aivot jatkavat työskentelyä.
Kasvatustieteen professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta on tutkinut aivoterveyttä erityisesti työn näkökulmasta. Siihen, kuinka hyödyllinen ja palauttava tauko on, vaikuttaa hänen mukaansa se, mitä tauon aikana tekee.
Jos omaan työhön kuuluu tiedonkäsittelyä, puhelimen selaaminen on itse asiassa samanlaista näkö- ja kuulotiedon käsittelyä. Aivojen näkökulmasta työ siis jatkuu.
Miltä tunti ilman ärsykkeitä sitten tuntui?
Kellunta-allas on kuin kapseli, jossa ei mahdu juuri muuta kuin makaamaan. Kannen alta paljastuu noin puoli metriä kehoa kelluttavaa suolavettä. Kaksi ja puoli metriä pitkässä altaassa mahtuu vähän heijaamaan kehoa, mutta muuten on vain oltava.
Tunnin kuluessa oli aikaa havainnoida kehoa ja mieltä. Huomasin jännittäväni lihaksia, vaikka tarvetta sille ei ollut. Korvissa soi, kun ympärillä oli yhtäkkiä aivan hiljaista. Tunnin aikana tinnitus hellitti tai ehkä siihen ei vain enää kiinnittänyt niin paljon huomiota.
Ympäristöstä ei juuri kuulunut ääniä, ja välillä mieltä vaivasi, onko huoneen ulkopuolella enää ketään muita. Unohtivatkohan, että olen vielä täällä. Ajantaju katosi, koska kelloa ei voinut katsoa.
Loppupuolella mieli alkoi täyttyä ajatuksista ja yllättävistä ideoista. Ratkaisu jumiin jääneeseen työasiaan tuntui yhtäkkiä selkeältä, vaikka aikomuksena ei ollut miettiä koko asiaa.
Ehkä joutenolo ei olekaan hukkaan heitettyä aikaa.
Kirjoittaja on Aamulehden tuottaja.