Hallituksen esitys elokuvatuotannon tuen leikkaamisesta sulkee pieniä elokuvateattereita. Näin toteavat Salon seudulla elokuvateattereita pitävät yrittäjät: jos tukivaroja leikataan, ei elokuvia synny riittävästi eikä lipputuloja saada tarpeeksi.
Hallitus haluaa leikata 7,8 miljoonaa euroa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan yritystuista, ja leikkaukset kohdistuvat pääosin elokuvatuotannon tukiin. Budjettiriihen päätöksen mukaan Suomen Elokuvasäätiön valtionavustuksia kotimaiselle elokuvatuotannolle vähennettäisiin noin 35 prosenttia.
Bio-Salon, paimiolaisen Bio Staran ja somerolaisen Bio Jukolan yrittäjä Jari Mäkilä toteaa, että Salossa tasan puolet lipputuloista tulee kotimaisista elokuvista. Paimiossa niiden osuus on 56 prosenttia ja Somerolla peräti 65 prosenttia.
– Ainakin Paimion ja Someron teatterit sulkeutuvat, jos kotimaisten elokuvien määrä laskee ohjelmistossa rajusti. Siitä seuraa niin iso lovi, ettei sitä paikata millään. Sen jälkeen toiminnan jatkumisen edellytyksiä ei ole enää ehkä Salossakaan, Mäkilä sanoo.
Hän muistuttaa elokuvatuotannon työllistävän runsaasti, joten tuotantotuen leikkaus johtaa dominoteoriaan alkaen tuotantojen määrän romahtamisesta, osuen tuotantoryhmien käyttämiin majoitus-, kuljetus- ja ruokapalveluihin ja päätyen elokuvateattereihin.
– Mihin sitä rahaa pitää koko ajan säästää? Tämän päätöksen vaikutukset ovat laajat ja säästö näennäistä, sillä kaikki elokuva-alan ketjun osalliset saavat palkan, josta maksavat valtiolle veroja. Ne jäävät pois, kun tuotanto supistuu, Mäkilä painottaa.
– Pitäisi muistaa vanhan kansan sanonta, että joskus markan säästöstä tulee satasen vahinko.
Tero Huotari ja Sari Korpiaho lähtevät elokuviin aina, kun uusi kotimainen ilmestyy. – Elokuvatuotanto on tärkeää, sillä kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. On luksusta katsoa elokuva teatterissa. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Cinemahouse Oy pyörittää Salossa Kino Lumoa. Lisäksi sillä on elokuvateatterit Turussa, Kaarinassa ja Laitilassa. Toimitusjohtaja Henry Erkkilä toteaa, että kotimaisten elokuvien katsojia on 50–70 prosenttia yleisöstä.
– Parhaimmillaan 74 prosenttia. Mitä pienempi teatteri, sitä tärkeämpiä sille ovat kotimaiset elokuvat, hän sanoo.
– Kotimaiset elokuvat ovat pienempien elokuvateattereiden elinehto, joten lappu pannaan niiden luukulle, jos kotimaisten elokuvien osuus putoaa.
Cinemahouse työllistää kaikkiaan parikymmentä ihmistä.
Asiaan on ottanut kantaa myös salolainen kansanedustaja Saku Nikkanen (sd.).
– Hallituksen budjettipäätös on tuhoisa suomalaiselle elokuvalle ja uhkaa koko elokuvakulttuurin ekosysteemiä Suomessa. Pelkona on, että kotimaisten pitkien elokuvien ensi-illat voivat jopa puolittua. Se taas voi johtaa kymmeniin elokuvateattereiden konkursseihin, hän toteaa.
– Erityisesti tämä iskee pienempien kaupunkien elokuvateattereihin, joiden selkärangan kotimaiset uutuudet muodostavat.
Nikkanen sanoo hallituksen piilottavan kulttuurin alasajoa yritystukien leikkausten taakse.
– Kulttuurileikkaukset on naamioitu teknisiksi budjettiratkaisuiksi. Elokuvasäätiön tukien myöntöperusteet ovat kulttuuripoliittisia, eivät liiketaloudellisia.
SDP vaatii hallitusta perumaan elokuvatukeen esitetyt leikkaukset ja tunnustamaan kotimaisen elokuvan merkityksen kulttuurille, alueelliselle tasa-arvolle ja kansalliselle identiteetille.
– Suomalaisen audiovisuaalisen alan elokuvat, televisiosarjat, ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijät luovat merkittäviä vientituotteita kansainväliseen levitykseen, Nikkanen muistuttaa.
– Muissa Pohjoismaissa omaan elokuvatuotantoon panostetaan ja sen arvo ymmärretään. Elokuva-alaa ei saa uhrata lyhytnäköisten budjettisäästöjen vuoksi.
Aleksandra Antinsuo uppoutuu mielellään kotimaisiin elokuviin. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Jari Mäkilä ihmettelee, miksi hallitus toistuvasti läimii elokuva-alaa:
– Vastikään se nosti yleistä arvonlisäveroa 1,5 prosentilla, mutta korotti tapahtuma- ja elokuvalippujen arvonlisäveroa neljällä prosentilla.
Mäkilä huomauttaa, että elokuvateatterit sen paremmin kuin muutkaan kulttuuritapahtumat eivät ole vieläkään toipuneet koronavuosista, jotka vähensivät kävijöitä.
Kotimainen elokuva on salolaisten ykkösvalinta
Moni aloitti Salossa tämänkin viikonlopun käymällä elokuvissa.
– Lähdemme elokuviin aina, kun uusi kotimainen elokuva ilmestyy, Sari Korpiaho ja Tero Huotari kertovat.
– Haluamme kannattaa kotimaista elokuvatuotantoa. Olemme ylpeitä siitä, että Suomessa tehdään laadukkaita elokuvia ja toivomme, että se on mahdollista jatkossakin.
Viime vuosien kotimaisista on erityisen onnistuneena jäänyt mieleen Anna Paavilainen ohjaama Kikka!, joka sai ensi-iltansa vuonna 2022.
– Se oli todella hieno, Korpiaho toteaa.
– Sata litraa sahtia ei niinkään. Sekin oli hyvin näytelty, mutta tarina ei kolahtanut, Huotari sanoo.
Keväällä ilmestynyt surullisten kohtaloiden kuvaus on Teemu Nikin ohjaus.
Salolainen Aleksandra Antinsuo rakastaa elokuvia. Hän käy katsomassa niitä kerran tai kaksi kuukaudessa tarjonnasta riippuen. Tänä viikonloppuna oli vuorossa Ulla Heikkilän ohjaama Elämä on juhla.
– Enimmäkseen käyn katsomassa kotimaisia elokuvia, Antinsuo kertoo.
Hän toteaa kotimaisen elokuvan katsomiskokemuksen olevan ulkolaista kokonaisvaltaisempi elämys: suomalaista elokuvaa katsoessaan ei tarvitse lukea alalaidan tekstitystä, vaan voi heittäytyä valkokankaalla näkyvän kokonaisuuden vietäväksi.
Parhaimpina pitämistään elokuvista Antinsuo hankkii elokuvateatterikatselun jälkeen dvd:n kotiin. Tällaisia ovat olleet muun muassa Toni Kurkimäen ohjaama Lapua 1976 vuodelta 2023 ja Tiina Lymin ohjaama Myrskyluodon Maija vuodelta 2024.
– Ne olivat niin vaikuttavia ja niiden käsittelemät tunneskaalat laajoja.
Hanni Karvinen pyrkii katsomaan kaikki kotimaiset elokuvat. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Liedon Tarvasjoella asuva Hanni Karvinen käy elokuvissa pari kertaa kuussa ja suuntaa silloin Paimioon tai Saloon. Liedossa ei ole elokuvateatteria. Perjantaina hänen valintansa oli englantilaisen Simon Curtisin ohjaama Downton Abbey: Viimeinen näytös. Viime viikolla ensi-iltansa saaneen Elämä on juhlan hän oli jo nähnyt.
– Kotimainen elokuvatuotanto on todella tärkeää, sillä kukaan muu ei tee elokuvia suomalaisista. Meillä on täällä loistavia näyttelijöitä ja ohjaajia, Karvinen painottaa.
– Pyrin katsomaan kaikki kotimaiset elokuvat lasten- ja nuortenelokuvia lukuun ottamatta. Viime vuosien suosikkini on ollut Sisu. Odotan innolla kakkososaa!
Vuonna 2023 ilmestyneen toimintaelokuvan jatko-osa tulee teattereihin tänä syksynä. Molemmat on ohjannut Jalmari Helander.
Aki Kaurismäki on Karvisen suosikkiohjaaja.
– Kaurismäen elokuvat ovat hienosti lavastettuja ja kuvauspaikat on upeita löytöjä. Tykkään myös hitaista elokuvista, joissa on tarkka dialogi.
Elokuvaohjaajat vetoavat hallitukseen
Elokuvasäätiö toivoo eduskunnan korjaavan asian budjettikäsittelyssä
STT/SSS
Kotimaisen elokuvan eturivin ohjaajat vetoavat Suomen hallitukseen, että se peruisi budjettiriihessä kaavaillut 7,8 miljoonan euron leikkaukset kulttuuritukeen. Leikkaus veisi kolmasosan elokuvatuotannon rahoituksesta. Tästä seuraisi laajasti työllistävän alan alasajo ja kotimaisten elokuvien määrän romahdus.
Vetoomuksessa korostetaan, että suunnitellut leikkaukset eivät tuo säästöjä: tutkitusti jokainen elokuvaan sijoitettu tukieuro palautuu veronmaksajille, parhaimmillaan kaksinkertaisena.
Lähes puoli miljoonaa katsojaa keränneen Myrskyluodon Maijan ohjaaja Tiina Lymi muistuttaa, että kotimaisen elokuvan katsojaluvut ovat kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa, mutta ”jatkossa Maijan kaltaisten elokuvien tekeminen on lähes mahdotonta”.
Aki Kaurismäki kysyy, mitä virkaa on itsenäisellä Suomen valtiolla, jos sillä ei ole henkistä toimintaa, sosiaaliturvaa eikä kulttuuria.
– Suomalaisia tarinoita eivät kerro muut kuin me. Itsenäinen kulttuurimme on arvo, jota kannattaa puolustaa viimeiseen asti, Aku Louhimies sanoo.
Lymin, Kaurismäen ja Louhimiehen lisäksi kannanoton takana ovat Klaus Härö, Juho Kuosmanen, Dome Karukoski, Teemu Nikki, Zaida Bergroth ja Pirjo Honkasalo sekä Suomen elokuvaohjaajaliitto Selo.
Kotimaisista elokuvista viimeksi ensi-iltansa Salossa sai Ulla Heikkilän ohjaus Elämä on juhla ja seuraavaksi on vuorossa Rike Jokelan ohjaama Täydelliset vieraat. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Suomen Elokuvasäätiö arvioi, että leikkausten toteutuessa kotimaisten ensi-iltojen määrä romahtaa pahimmillaan puoleen nykyisestä. Sen mukaan harva suomalainen tuotantoyhtiö tulee selviämään tuotannon kutistamisesta.
Elokuvasäätiö muistuttaa, että kotimaiset elokuvat ja sarjat ovat yksi suosituimmista kulttuurimuodoista Suomessa. Ne ovat olennainen osa suomalaisen identiteetin muovaamisessa ja helposti kaikkien saatavilla.
Elokuvasäätiö ei näe leikkauspäätöksen tukevan talouskasvua, sillä kerrannaisvaikutukset koko alalle tulevat olemaan suuret. Ammattilaisia jää työttömiksi eikä kotimaisia elokuvia tai televisiosarjoja ole enää saatavilla kuten ennen.
Suomalaisten elokuvien kotimainen katsojaosuus on jo pitkään ollut Euroopan kärkeä. Elokuvasäätiö ihmettelee, miksi hallitus haluaa ajaa alas kotimaisen tuotannon, joka menestyy ja kerää vientituloja myös kansainvälisessä jakelussa. Säätiö asettaa toivonsa siihen, että eduskunta korjaa asian budjettikäsittelyssään.
Hallituksen esityksen mukaan tuotantotuen leikkausta kompensoitaisiin uudella suoratoistopalveluille suunnatulla maksuvelvoitteella, jonka tuomat varat olisivat kerättävissä ja käytettävissä aikaisintaan vuonna 2028.