Jännitys virtasi, kun kuuntelin alkuvuonna Bizin debyyttialbumia ja sen kappaletta Jos mä en oo sun. Nytkö vihdoin suomalaiset poppistarat uskaltavat heittäytyä epäedulliseen rooliin?

Biisin koukku on toistuva lause ”jos mä en oo sun, ei kukaan muukaan”. Mieleeni ilmestyi kuva sairaalloisen mustasukkaisesta ex-kumppanista, joka mieluummin murhaa rakkaansa kuin antaa tämän jatkaa elämää toisen kanssa.

Järkyttävä tilanne on Suomessa valitettavan tavallinen.

Siksi siitäkin on syytä kirjoittaa poplauluja.

Aiheiden kirjo käy kuitenkin kapeaksi, koska yleisöllä on tapana lukea poplyriikkaa kuin artistin päiväkirjaa. Viime vuonna Charli XCX:n Brat aiheutti moraalipaniikkia siitä, vetääkö artisti kokaiinia kuten laulussaan ehdottaa, ja fanit ovat innokkaita etsimään Taylor Swiftin julkisuudesta tuttuja eksiä artistin tuotannosta.

Kuka haluaisi laulaa kouluampumisesta fantasioivan pojan (Foster The People: Pumped Up Kicks) tai raskaana olevan teinin (Madonna: Papa Don’t Preach) näkökulmasta kaiken kirjallisesti tulkitsevalle yleisölle? Kaukaiselta tuntuvat Leevi and the Leavings -yhtyeen ja David Bowien roolihahmojen kultaiset päivät.

Yllättyisin, jos kirjoittaisin todella surullisen biisin, koska en voi edes kuvitella sitä.

Addison Rae Easterling

Kesäkuussa yhdysvaltalaisartisti Addison Rae julkaisi yhden vuoden puhutuimmista levyistä, joka tuntuu irtautuneen tästä kaikesta.

Addison-nimeä kantava albumi ei ole tuottanut veikkauksia laulunkohteista, ei spekulointia laulajan henkisestä jaksamisesta.

Siitä huolimatta, että Tiktok-vaikuttajana aloittanut artisti on yksi sukupolvensa suurimpia internetjulkkiksia.

Syynä voi olla se, että artisti on halunnut pitää levyn kepeänä. 24-vuotias Addison Easterling on maininnut haastatteluissa, ettei hän kuuntele ”tunteellista” musiikkia. Siksi Addison koostuu pelkästään menevistä kappaleista.

– Yllättyisin, jos jonain päivänä kirjoittaisin todella surullisen biisin, koska en voi edes kuvitella sitä, Easterling kertoi Rolling Stonelle.

Albumin unenomaisessa soundimaailmassa Easterling laulaa luksusmuodista, intiimistä hetkestä auton takapenkillä, kesästä ja New Yorkissa tanssimisesta.

Jos pinnallisuuden tulkitsee henkilökohtaisuuden vastakohdaksi, on Easterling mestari välttelemään sitä, että paljastaisi itsestään mitään musiikissaan. ”Don’t ask too many questions, that is my one suggestion”, hän laulaa Fame is a Gun -biisissä: ei kiitos kysymyksiä.

In the Rain on ainoa kappale, joka vaikuttaa siltä, että artisti yrittää kertoa jotain henkilökohtaista. Biisin ydin on kuitenkin se, että turha tuhlata aikaa herkistelyyn. Kun itkettää, sen voi hoitaa sateessa salaa pois päiväjärjestyksestä.

Times Like These kiteyttää ympäripyöreyden: laulajaa hämmentää, kaikki ja ei mikään, elämä yleisesti. Kertosäe toistaa kuinka ”näin sen täytyy tällaisina aikoina olla”.

Siniseen mekkoon pukeutunut Addison Rae katsoo vakavana kameraan.

Avaa kuvien katselu

Addison-debyyttilevyn takana on pelkästään naisista koostuva tiimi. Kuva: Caroline Brehman / EPA

Kenties siksi Addison on niin onnistunut. 2000- ja 2010-luvuilla mauttomaksi mielletty muovinen pop ja sen parjatuimmat nimet Paris Hiltonista Heidi Montagiin ovat saaneet uuden elämän z-sukupolven silmissä. Tosi-tv-tähti Montagin kappaleesta I’ll Do It on tullut viime vuosina Tiktok-hitti 15 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Montagin talo tuhoutui tammikuussa Kalifornian maastopaloissa, mikä kerrytti entisestään alun perin flopanneen artistin striimilukuja, kun ihmiset halusivat lahjoittaa rahaa biisirojaltien muodossa.

Yltiöviitteellisessä internetissä navigoivalle ihmiselle voi olla huojentavaa, kun joku laulaakin vain rannalla olemisesta. Sille isolle joukolle, joka YouGovin tutkimuksen mukaan uskoo kolmannen maailmansodan syttyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana, popin pinnallinen pääty tarjoaa peiton, johon kääriytyä.

Brittilehti Independent kutsui tyyliä nonchalant popiksi, siis huolettomaksi tai välinpitämättömäksi popiksi. Tyylilajin muihin johtotähtiin kuuluu kanadalainen Tate McRae.

Olisi ihana saada rakentaa mystistä brändiä. Yritin sitä pitkään.

Benjamin Peltonen

Sen sijaan nöyryyttä ihannoivassa Suomessa artistin on hankalampi menestyä, jos hän haluaa verhota sisimpänsä eksentrisen tai roolia vaihtelevan taiteilijahahmon taakse.

– Olisi ihana saada rakentaa mystistä superstarabrändiä kuten maailmalla voi tehdä. Mäkin yritin tehdä sitä pitkään, artisti Benjamin kertoi Ylen Kulttuuricocktail -ohjelmassa helmikuussa.

Mystisyydestä piti kuitenkin luopua. Benjamin kokee, että täällä yleisö arvostaa erityisesti aitoutta.

Aitous yhdistyy monen päässä omaelämäkerralliseen ja todenmukaiseen kerrontaan. Suomiräppärit painottavat räppäävänsä elämästään aidosti ilman rooleja – ainakin siihen asti, kunnes lyriikat herättävät kritiikkiä.

Addison Rae katsoo maahan vakavana ja poseeraa punaista taustaa vasten.

Avaa kuvien katselu

Addison-levyllä käytettiin Korg M1 -syntetisaattoria, joka oli suosittu 1990-luvulla. Se soi esimerkiksi Madonnan ja Queenin hiteissä. Kuva: Caroline Brehman / EPA

Addison on yhtenäinen paketti vaivattomalta kuulostavaa laulua, harkittuja musiikkivideoita ja kieli poskella tehtyjä hassutteluja. Mutta tunteeko kuulija Addison Rae Easterlingia yhtään paremmin levyn kuuntelun jälkeen, kysyi The Cut -lehti.

Tuskin, kuului vastaus. Yksi albumiin ihastuneista kirjoittajista totesi olennaisen: ”Hän on tuntematon, ja se sopii minulle”.

Addison Rae kieltäytyi YleX:n haastattelusta.