Juice oli mies, joka jätti jäljen, lausuu toimittaja Pekka Ruissalo kirjoittamassaan uutuusteoksessa Juice – Vuosi vuodelta (Readme.fi).

Juice Leskisen jälki on jäänyt nykymaailmaan kaikesta siitä, mikä kirjassa käydään sen nimen mukaan läpi suuren suomalaisen taiteilijan syntymästä vuonna 1950 tähän päivään saakka. Ihminen Leskinen kuoli Tampereella vuonna 2006, mutta Juice elää, muistuttaa Ruissalo.




Juicen 40-vuotisjuhlat. Mika Kanerva

Juice kasvatti tukkansa pitkäksi jo teini-ikäisenä Juankoskella ja samassa vaiheessa hänestä tuli myös Juice. Nimi kuultiin ensimmäistä kertaa jalkapallokentällä.

Vuonna 1969 Juice matkusti ensimmäistä kertaa Tampereelle ja ihastui heti kaupunkiin. Parin vuoden päästä mies kohtasi Mikko Alatalon Tampereen ylioppilastalolla, hieman myöhemmin Harri Rinteen ja pian kolmikko maalasi sen pysyvän jäljen suomalaiseen musiikkihistoriaan.




Jamppa Roininen esittelee Juankosken Museo Brunoussa esillä olevaa taulua, jossa on kuvattuna Juankoski, Here I Come -biisin henkilöt. Pekka Ruissalo

Kirjaan on jututettu lukuisia Juicen juankoskilaisia lapsuudenystäviä ja Ruissalo kävi paikan päällä tutkimassa, miltä pohjalta Leskinen isompiin ympyröihin ponnisti.

Samalla hän yritti selvittää, hankkiko Jamppa Camparin ja sampanjan, minkä kepposen Seppo teki ja mikä on tam tam kappaleessa Juankoski, Here I Come.

– Pidin kappaletta mahdottomana renkutuksena, kun kuulin sen ensimmäisen kerran, sittemmin Juankoski-biisiin mieltynyt Pekka Ruissalo sanoo.

Biisissä oleva Jamppa eli Jarmo Roininen ei hommannut Camparia 1970-luvun alussa, sillä hänellä ei ollut tarpeeksi ikää. Tam tam on raikkaan vahvaa kotiolutta.

Sepon eli Seppo Kukkosen kepponen oli tam tamin tekemistä.

Juice oli suomenkielisen rockkulttuurin kantaisiä. Kulttuuriin syntyi pian jälkeläisiä, jotka hakivat oman näkökulmansa Suomi-rockiin. Leskinen pysyi pitkään rokkiväen kaapin päällä keikkumassa eräänlaisena kylän vanhimpana.

Hän näki muutoksen, jota Vuosi vuodelta -teoksen mukaan edusti muun muassa Neon 2 -yhtye, joka osallistui Leskisen kanssa Syksyn Säveleen vuonna 1992. Suomalaisten musiikkikulutus oli siirtymässä popimpaan suuntaan. Sitähän se on tänä päivänäkin.

Teoksessa muistellaan Leskisen suhtautumista maailman muutoksen myös 30 vuotta sitten tehdyn haastattelun kautta.

– Jos tässä jonkinlaista muutosta on tapahtunut, se johtuu vastaanottajan sietokyvyn kasvamisesta. Se, mitä sanoin vuonna 1973, oli kauheata. Nyt saan luukuttaa kaksisataa prosenttia, eikä se tunnu miltään. Rockin voima keskittyy nykyisin siihen, että osataan käyttää tietokoneita hyväksi eikä tällä yhteiskunnallisella sanomalla ole enää niin paljon väliä, koska kaikki on jo ihan okei, Juice totesi vuonna 1995.




Kirjailija Pekka Ruissalo. Teemu Nurmi

Jos Juice eläisi vuonna 2025, hän saattaisi uudelleen määrittää, voiko nyt luukuttaa kaksisataa prosenttia.

Musiikillisen uransa Leskisen kanssa Coitus Int -yhtyeessä aloittanut Mikko Alatalo sanoo, että Juice ei voisi esiintyä keikoilla tänä päivänä nykymaailmaan sopimattomien välispiikkiensä takia. Loukkaantuneita olisi Suomi väärällään.

– Juice ei malttanut olla laukomatta välispiikkejään viimeisellä yhteisellä kiertueellamme vaikka sanoin hänelle, että maa on nyt täynnä ammattiloukkaantujia. No, Juice näkisi maailmanmenon tänä päivänä hyvin karuna eikä nytkään epäröisi käyttää kovia sanoja, Mikko Alatalo toteaa.

Tampellassa olevan Juicen kirjaston tukiyhdistyksen perustajajäsen Arto Huhtinen on samoilla linjoilla Alatalon kanssa.

– Juice oli hyvä tiiivistämään sanomansa ja siksi hän voisi nyt olla hyvä somepersoona. Juice olisi ihmeissään nykymaailmasta ja kun hän kirjoittaisi someen ajatuksiaan niin loukkaantuneita olisi paljon. Näin tapahtuisi myös, jos hän keikkailisi yhä, Huhtinen pohtii.