Zehin 640-sivuisessa teoksessa ei ole varsinaista päähenkilöä, vaan näkökulmatekniikan kautta äänessä on kaksitoista kylän asukasta. Kaikilla on erilaiset näkemykset siitä, mikä on parasta Unterleutenin tulevaisuudelle.
Henkilöhahmojen kautta läsnä on vahvasti Saksan poliittinen historia. Henkilögalleriasta rakentuu mikrokosmos, jossa jokaisella on roolinsa DDR:n ja nykyisen Saksan jännitteen kuvaamisessa. Myös pienen kylän ahdas ilmapiiri tulee ilmi romaanin sivuilta.
Sosialismin aaveet henkilöityvät vanhaan kommunistiin Kroniin, joka kritisoi demokratiaa ja uutta aikakautta. Kyläläisten keskuudessa vihjaillaan, että Kron on toiminut Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin ilmiantajana.
Kronin arkkivihollinen on paikallisen yrityksen johtaja Gombrowski, joka osti Unterleutenin DDR:n aikaisen maatalousosuuskunnan. Vuosikymmenten saatossa hän on vaurastumisensa ohessa työllistänyt lähes koko kylän.
Kummallakin on kannattajansa, ja molempia osapuolia hämmentävät Unterleuteniin muuttaneet maalaisidylliä etsivät suurkaupungin kasvatit. Erityisesti kunnianhimoinen nuori nainen Linda Franzen herättää ikääntyvissä miehissä ristiriitaisia tunteita.
Linda haluaa saavuttaa keinoja kaihtamatta päämääränsä, ja hän noudattaa lähes orjallisesti Manfred Gortzin elämäntaito-oppaan neuvoja. Kyseinen opus on itse asiassa on Juli Zehin omaa käsialaa. Zeh on kirjoittanut kirjan pseudonyymillä Manfred Gortz, jossa satiirin kohteena on nykypäivän selfhelp-kulttuuri.
Dominoivan Lindan sympaattisen poikaystävän Frederekin sukupolvikokemuksen taas määrittää elektronisen musiikin festivaali Love Parade.
Keski-ikäinen sosiologi Gerhard Fließ on elänyt loistonsa aikaa pari vuosikymmentä aikaisemmin, kun kantaaottava keskustelukulttuuri oli voimissaan akateemisissa piireissä. Fließ ei koe löytävänsä enää paikkaansa yliopistomaailmasta. Sen sijaan hän on löytänyt yliopistosta nuoren vaimon, joka on ollut hänen oppilaansa.
Kun hänelle tarjoutuu tilaisuus lähteä maaseudulle tutkimaan suokukkoja, uusi elämä tuntuu raikkaalta uudelta alulta. Vähitellen hän huomaa, kuinka uusi ura ja avioliitto ovat murenemassa. Hän kokee kuitenkin hetkellisen kirkkauden hetken, kun olettaa ratkaisseensa kylällä kauan sitten epämääräisissä olosuhteissa tapahtuneen kuolemantapauksen.
* *
Ihmisten kesken -teosta on kuvailtu vahvasti poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi, mutta romaanissa on yhtäältä myös vahva draamallinen ote. Ei ole ihme, että vuonna 2016 ilmestyneestä teoksesta tehtiin pari vuotta myöhemmin televisiosarja sekä useita näyttämösovituksia.
Tärkeässä roolissa ovat ihmisten itsekkäät pyrkimykset, joiden eteen he ovat valmiita tekemään suuria uhrauksia. Näkökulmatekniikka luotaa syvälle henkilöhahmojen mielenmaisemiin, ja samalla kunkin osapuolen mustavalkoinen maailmankuva valottuu. Sijaa ei löydy sille, että yritettäisiin ymmärtää toisten näkökantaa. Näkökulmanvaihdosten kautta henkilöistä paljastuu uusia piirteitä.
Gombrowski miettii, mikä on mennyt vikaan, kun kukaan ei tunnu pitävän hänestä:
”Gombrowski oli aina valmis miellyttämään kaikkia. Sitä ei vain arvostettu. Nykypäivän ihmiset pitivät maailmaa itsepalvelumyymälänä – kotona oli sama tilanne. Hän oli koko ikänsä tehnyt töitä sen eteen, että hänen vaimonsa ja tyttärensä saisivat elää mahdollisimman mukavaa elämää.”
Vaimon näkökulma paljastaa vuosia jatkuneen lähisuhdeväkivallan.
Teoksen maailma on etäinen ja viileä, mikä johtuu osittain siitä, että ihmiset ovat kyvyttömiä asettumaan toisten asemaan. Zeh höystää tarinaa makaabereilla yksityiskohdilla ja mustalla huumorilla.
Romaanin maailma muistuttaa Lars Von Trierin elokuvaa Dogville (2003). Molempien teosten näyttämönä on ahdasmielinen yhteisö, jossa valtaa käytetään väärin. Kuten Dogvillessä, myöskään Unterleutenissa poliisia ei kutsuta hätätilanteissa paikalle. Ongelmat hoidetaan oman käden oikeudella, jopa silloin, kun pieni lapsi katoaa.
Kun Dogvillessä yhteisön kollektiivinen kauna kohdistuu yhteen uhriin, Unterleutenissa pääosassa on ihmismielen pimeä puoli ja se, miten ihmiset kohtelevat toisiaan, eläimiä ja lopulta itseään.
Lindan julmuus kulminoituu kohtauksessa, kun hänen poikaystävänsä on joutunut autokolariin. Lindan ensimmäinen havainto onnettomuuspaikalta on tuhoutunut auto ja materian menetyksen tuoma järkytys.
* *
Zeh säilyttää vaikuttavasti juonivetoisen romaanin intensiteetin, ja Anne Kilven suomennos on korkeatasoinen. Nykypäivän kirjallisuudessa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kerronta tapahtuu preesensissä. Perinteinen menneen muodon kerronta tuntuu suorastaan raikkaalta aikana, jolloin kerronnallinen kikkailu ja erikoisuuden tavoittelu tuntuu olevan usein itseisarvo.
Kirjan lopussa kerronnan taso rikkoontuu. Ulkopuolinen toimittaja kirjoittaa Unterleutenista artikkelia, ja sitä kautta avoimeksi jääneet tapahtumat saavat selkeän päätöksen. Ratkaisu on turhan viihteellinen, ja loppuratkaisu olisi toiminut hyvin ilman tapahtumien alleviivaamistakin.
Zehin kuvaus Berliinin muurin murtumisesta heijastaa koko romaanin ydintä: ”Maailmasta oli tullut korttitalo, joka kaatui kasaan.”
Vertaus kuvaa hyvin kylän asukkaiden kohtaloa. Kun ahneus ja oman edun tavoittelu on etusijalla, voittajia ei ole. Lopussa kaikkien huteralla pohjalle rakennetut korttitalot kaatuvat.
Larissa Raudas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.