Eletään 2020-lukua, joten kyllähän hieman huvittaa, kuinka innokkaasti Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru käyttävät uudessa tietokirjassaan sanaparia ”porvarillinen yksilö”.
Mutta se kuuluu brändiin. Lahtinen ja Purokuru tunnetaan parhaiten Mikä meitä vaivaa? -podcastistaan. Ja kun konseptiin lisätään Instagram-tili, kaksikko on saavuttanut ajattelijan maineen ”kriittisestä teoriakirjallisuudesta kiinnostuneen taideskenen ikuisina lapsina pysyvien kolmekymppisten keskuudessa” – muotoilu Ylioppilaslehden.
Mikä internetiä vaivaa? on heidän toinen yhteinen tietokirjansa. Se koostuu esseistä ja niitä seuraavasta sanastosta.
Edellisestä yhteiskirjasta Mikä liberalismia vaivaa? (Kosmos, 2020) paistoivat läpi liberalismin historian ja kotimaisen politiikan kapeat pohjatiedot. Uutuus on selvästi perehtyneempi. Se vetää aikajanaa internetin noususta sosiaalisen median aiheuttamaan rappeutumiseen.
Mutta esittämäänsä kysymykseen kirjalla on tarjota lähinnä helppo patenttivastaus: kapitalismi.
Digijättien hallitsema nykyinternet on niin vastaanpanematon esimerkki markkinatalouden valuvioista, ettei sen kritiikki katso juuri poliittista positiota. On oltava todella syvällä oikeistossa väittääkseen järjestelmän ongelmia halutuiksi ominaisuuksiksi.
Lahtinen ja Purokuru menevät argumenteissaan yhtä kauas marxilaiseen päätyyn. Heille murheenkryyni ei ole vain ihmisten välisen sosiaalisen toiminnan monetisoiva datakapitalismi vaan kaikki kapitalismi. He harmittelevaat, kuinka tutkija Shoshana Zuboffin valvontakapitalismia jyrkästi kritisoiva bestseller The Age of Surveillance Capitalism sortuu ”porvarilliseen yksilökäsitykseen” tarjotessaan ratkaisuksi sääntelyä eikä koko ”kapitalistisen mekaniikan kumoamista”.
Kirjoittajien oma, 24 sivun arvoiseksi koettu teoria ”hämärästä tietokannasta” problematisoi internetin arkisetkin muodot. Hakukoneiden tieto yksityishenkilöistä ohjaa itsekontrolliin, joka taas rajoittaa esimerkiksi seksuaalisuuden ilmaisemista tai poliittista suoraa toimintaa.
Jatkuvasti taustalla vaanii väärän tietoisuuden ajatus, mitä nyt ymmärtämättömälle kansalle on löydetty uusi oopiumi ja vallankumous on jälleen kerran peruttu.
Tietenkin Lahtinen ja Purokuru ovat itse osa ongelmaa. He ovat luoneet maineensa sosiaalisessa mediassa ja keräävät podcastilleen rahallista tukea Patreon-alustalla. Ilman tätä mainetta kaupallinen kustantamo tuskin julkaisisi näin filosofista kirjaa poliittisen kentän reunamilta.
Itsereflektioon kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Sävy on hieman itsetyytyväinen, olkoonkin teksti jargontiheyteensä nähden miellyttävää ja huoliteltua.
Turhan usein ajattelu jää yksittäisten kirjalähteiden referoinniksi. Teksteissä alustataloudesta tai Piilaakson ideologiasta ei löydetä juuri lainkaan uutta, mutta pitkä kirjoitus meemeistä, niiden filosofiasta, kulttuurihistoriasta ja toimintamekanismeista on erinomainen. Se tiivistyy ajatukseen meemeistä yhteisöllisesti luotuina visuaalisina aforismeina, joita levittävät ihmisten tunteet ja halut. Jopa ranskalaisfilosofi Gilles Deleuzea siteerataan perustellusti eikä poseeraten.
Pamflettina luettuna Mikä internetiä vaivaa? on kelpo todiste vasemmistolaisen politiikan näköalattomuudesta. Se on olevinaan ”diagnoosi” ja ”kuntouttavaa terapiaakin”, mutta katoaa ylätasoille, jossa itse sairaus on lähinnä teoriaa.
Kontaktia yhteiseen julkisuuteen ja politiikkaan ei juuri ole. Internet-sääntelylle huippuolennainen EU mainitaan kerran sivulauseessa. Tilalla on suuria haaveita kaikesta ”kollektiivisesta”. Kommunistin ja konsultin ero ei ole montakaan kirjainta.
Veikka Lahtinen, Pontus Purokuru: Mikä internetiä vaivaa? 267 s. Kosmos, 2024.
