Juha Ristamäki
Trump haluaa nyt myös eurooppalaisten ottavan taloudellisia iskuja vastaan rankaisemalla erityisesti Kiinaa Venäjän tukemisesta, kirjoittaa Juha Ristamäki.
Tänään klo 20:58
Donald Trump haluaa Nato-maat tullirintamaan Kiinaa vastaan. AOP
Kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kuuma peruna on viimeiset päivät ollut Yhdysvaltain presidentin esitys, että Nato-maat asettaisivat yhdessä Kiinalle 50–100 prosentin painostustullit, jotta Kiina lopettaisi Venäjän sodankäynnin tukemisen ja rahoittamisen.
Tämä olisi uskottava toimi Venäjän painostamiseksi rauhanneuvotteluihin, mutta taipuvatko Nato-maat Trumpin vaatimuksen taakse: toivottavasti, mutta henkeään ei kannata asian takia pidättää.
Eurooppa on ajanut itsensä melkoiseen riippuvuuteen myös suhteissa Kiinaan.
Käytännössä Trumpin uusin uhkavaatimus tarkoittanee myös, että Yhdysvallat ei aio uusilla pakotteilla pakottaa suoraan Venäjää, elleivät eurooppalaiset Nato-maat ala katkaista taloussuhteitaan Kiinaan.
Vaikka Euroopassa manataankin Trumpin haluttomuutta asettaa Venäjälle rajuja tulleja, tilanne näyttäytyy toisenlaisena, varsinkin jos sitä katsoo Yhdysvaltain perspektiivistä. Siinä näkökulmassa Trumpin Nato-maille heittämä vaatimus on ihan looginen.
Ukrainan tukeminen ja siihen liittyen Venäjän painostaminen jakaa vahvasti poliittista kenttää. Trumpin omassa kannattajakunnassa elää vahvana ajatuksia tuen lopettamisesta kokonaan.
Trump on valmis antamaan Ukrainalle amerikkalaisia aseita, jos eurooppalaiset maksavat ne. Mekanismi ärsyttää joitakin eurooppalaisia, mutta ilman sitä trumpilaiset saattaisivat kääntyä Ukrainan auttamista vastaan.
Trump tasapainoilee myös Yhdysvaltain globaalin aseman suhteen. Hänen taustajoukoissaan on vahvoja voimia, jotka näkisivät Yhdysvaltain eduksi vetäytyä maailmanpoliisin roolista.
Toisaalta Trump ja hallintonsa tietävät, että vetäytyminen heikentäisi Yhdysvaltain asemaa ja mahdollistaisi entisestään Kiinan vaikutusvallan nousua.
Joka tapauksessa Trump on näyttänyt, ja hän taatusti näyttää jatkossakin, että Ukrainan tukemisen ehtona on, että se ei maksa Yhdysvalloille liikaa, ja liittolaismaat kantavat tukemisesta yhä enemmän taloudellista taakkaa.
Siksi Trumpin ja Yhdysvallat haluavat Kiinan tullioperaatioon mukaan muut Nato-maat. Yhdysvallat ei ole rankaissut Kiinaa lisätulleilla, vaikka Kiina on venäläisöljyn suurin ostaja – eikä varmaan tule rankaisemaankaan, elleivät muut Nato-maat ole mukana.
Globaaleja voimasuhteita jaetaan nyt vauhdilla.
Trumpin hallinto lätkäisi elokuun lopussa 25 prosentin ylimääräiset rangaistustullit Intialle, jotka tulivat jo aikaisemmin määrätyn 25 prosentin tullin päälle.
Trump perusteli rangaistustulleja sillä, että Intia ostaa öljyä Venäjältä. Käytännössä tämä ei ole johtanut siihen, että Intia olisi ryhtynyt ottamaan etäisyyttä Venäjään vaan päinvastoin, se hakee yhä tiiviimpää yhteyttä.
Käytännössä ollaan siis tilanteessa, jossa Venäjän sotapolitiikkaa tukevat Kiina, Intia, Iran ja Pohjois-Korea sekä liuta muita maita. Vastapuolella ovat eurooppalaiset maat liittolaisineen ja Yhdysvallat, joka yrittää Trumpin johdolla rakentaa diilejä Ukrainan sodan lopettamiseksi.
Selvää on, ettei tästä sotkusta selvitä, ellei Yhdysvallat ja muu länsi saa nuottejaan kuntoon, niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin.
Trumpin hallinnon punainen lanka on ollut laittaa eurooppalaiset maksamaan enemmän omasta turvallisuudestaan ja siinä Trump on onnistunut.
Nyt Trump haluaa eurooppalaisten ottavan myös taloudellisia iskuja vastaan rankaisemalla erityisesti Kiinaa Venäjän tukemisesta – siihen asti, kun Ukrainan sota on ohi.
Suomen valtiojohto korostaa, että Venäjä lopettaa hyökkäyssotansa vain, jos se pakotetaan siihen. Keskiössä ovat pakotteet Venäjää ja Venäjän energiaa ostavia maita kohtaan.
Suomen kannan pitäisi siis olla selvää Kiina-tullien suhteen, ellei talous aja ohi turvallisuudesta.
Painostustullien lisäksi Euroopan pitää vihdoinkin antaa Ukrainalle jäädytetyt venäläismiljardit. Noin 300 miljardin euron potti olisi omiaan kääntämään sodan kulkua.
·