Mediamoguli Vesa-Pekka Kangaskorven urasta ja hänen johtamastaan mediakonserni Keskisuomalaista paljastuu erikoisia käänteitä tuoreessa kirjassa.
Vesa-Pekka Kangaskorpi on Keskisuomalaisen suurin omistaja ja yhtiön toimitusjohtaja.
Toimittaja Elina Grundströmin kirjoittama Tehtävä Keski-Suomessa – Vesa-Pekka Kangaskorpi ja kaikkien aikojen mediavallankaappaus (Siltala) -teos paljastaa uutta tietoa kulisseissa valmistellusta Suomen mittakaavassa jättiläismäisestä media-alan yrityskaupasta.
Kirjan mukaan vuonna 2006 silloisen pääministeri Matti Vanhasen (kesk) valtiosihteeri Risto Volanen olisi ottanut yhteyttä mediakonserni Keskisuomalaisen hallituksen puheenjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpeen. Volanen toivoi, että Kangaskorpi keskustelisi Vanhasen kanssa ”suomalaisen mediatoimialan turvaamisesta”.
Taustalla oli huoli siitä, että median moniarvoisuus on Suomessa uhattuna, kun Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat hallitsevat yhteiskunnallista keskustelua.
Yhteydenoton myötä järjestyi tapaaminen ravintola Palacessa, johon osallistuivat Björn Wahlroos ja pörssiyhtiö Alma Median silloinen hallituksen puheenjohtaja Kari Stadigh.
– Sen jälkeen tavattiin Kari Stadighin kanssa muutaman kerran ja mietittiin erilaisia vaihtoehtoja. Voitaisiinko rakentaa vahva sinivalkoinen mediayhtiö Keskisuomalaisen ja Alman sekä siihen kuuluvan Aamulehti-yhtymän varaan? Siitä sitten käynnistyivät fuusioneuvottelut Alman kanssa, Kangaskorpi kertoo kirjassa.
Rahakas hanke
Kangaskorven mukaan kyseessä oli suomalaisen median turvaaminen ulkomaisilta valtausyrityksiltä. Salainen operaatio sai Keskisuomalaisen hallituksessa salanimen Hopea. Hanke herätti yhtiön hallituksessa raivokasta keskustelua ja osa vastusti hanketta tiukasti.
Kirjan mukaan Kangaskorpi laskeskelee edelleen paljonko olisi tienannut, jos fuusio Alman kanssa olisi toteutunut. Kaupassa Keskisuomalaisen osakkeenomistajat olisivat saaneet maksunsa lähtökohtaisesti Alman osakkeilla.
– Jos kauppa olisi toteutunut ja minun ja sisareni Soilin osuus olisi tullut Alman osakkeina, meidän osakeomistuksemme arvo olisi nyt yhteensä 50–60 miljoonaa euroa. Nyt omistuksemme arvo Keskisuomalaisessa on alle kymmenen miljoonaa, Kangaskorpi laskee kirjassa.
– Olisiko se sitten muuttanut jotain? Olen tätä usein pohtinut. No olisi se. Kyllä se olisi ollut lapsille ja seuraavallekin sukupolvelle parempi ja lopullisempi taloudellinen turva. Nyt ne joutuvat tekemään vähän hommia itsekin.
Tieto salaisesta hankkeesta vuosi julkisuuteen. Sen myötä hanke kuopattiin, mutta laajentumishaaveet jäivät.
Ideatykki johtoon
Hopea-projektin jälkeen Keskisuomalaisessa ryhdyttiin valmistelemaan uutta strategiaa, johon liittyi yritysvaltauksia. Uutena toimitusjohtajana vuonna 2008 aloittanutta entistä Ponsen toimitusjohtaja Arto Tiitistä kuvataan kirjassa ”ideatykiksi”. Hän toi yhtiön hallituksen pöytään Kangaskorven mukaan ”aivan absurdeja” ideoita.
– Toimitusjohtaja esitti, että konserni laajentaisi toimintaansa hautausurakointiin, ja hän ideoi kännykkäsovelluksen, josta voisi lukea Raamattua ja Koraania. Vesa-Pekan mukaan Tiitinen ehdotti lopulta myös koko Varkauden paperitehtaan ostamista, kirjassa kerrotaan.
Tiitinen sai potkut tammikuussa 2010. Kirjassa Tiitinen pitää tarinoita mahdottomista ideoista väritettyinä ja mustamaalauksena.
– Yritin aidosti löytää ratkaisua elinvoimaisen Varkauden puolesta ja tämä käännettiin niin, että minä olin ostamassa Stora-Enson paperitehdasta ja siitä tuli tekosyy potkuille, Tiitinen kommentoi kirjassa.
Tiitisen jälkeen Kangaskorpi palasi pysyvästi toimitusjohtajaksi. Yritysostot lähtivät liikkeelle Keskisuomalaisessa Kangaskorven astuttua operatiiviseen johtoon. Vuonna 2010 yhtiö osti Tietoykkösen ja neljä kaupunkilehteä.
Sen jälkeen kauppoja on tehty paljon. Vuonna 2013 Keskisuomalainen osti Lehtiyhtymän kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehdeltä. Vuonna 2016 vuorossa oli Mediatalo Esa. Nykyisin Keskisuomalaisen ”mediaimperiumi” hallitsee kahdeksaa maakuntaa ja omistaa Suomen päivälehdistä yli puolet.
Eduskunnan parkkihalli ja Niinistö
Kirjassa avataan myös erikoinen järjestely, joka Kangaskorvella oli eduskunnan kanssa.
Kangaskorpi oli toimitusjohtajaksi noustessaan edelleen vuorotteluvapaalla vakinaisesta työpaikastaan eduskunnassa. Hän haki uudelleen vuoden mittaista virkavapaata varmistaakseen, että hänellä olisi työ, jos toimitusjohtajan paikka ei olisikaan ollut hyvä ratkaisu.
– Ja oli siinä sekin etu, että hän pystyi kätevästi käyttämään eduskunnan parkkihallia Helsingissä käydessään. Se oli ilmainen ja hyvällä paikalla, kirjassa arvioidaan.
Järjestely nousi esiin, kun Iltalehti toukokuussa 2011 kertoi, että 250 000 euron vuosipalkkaa tienaava pörssiyhtiön toimitusjohtaja pitää ”pakastevirkaa” eduskunnassa. Eduskunnan silloinen puhemies Sauli Niinistö suhtautui järjestelyyn nihkeästi.
– Varmaan sen oli vuotanut Iltalehteen joku eduskunnan katkera virkamies. Puhemiehenä oli silloin Niinistö, joka kävi pressanvaalikampanjaa. Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen oli jo myöntänyt mulle kaksi vuotta lisää virkavapaata. Mutta Niinistö antoi kenkää. Hän käytti puhemiehen veto-oikeutta ja perui sen kahden vuoden virkavapauden ja muutti sen kahdeksi kuukaudeksi. Minä sitten ilmoitin irtisanoutuvani. Siihen loppui työni eduskunnassa, Kangaskorpi kertoo kirjassa.
Kirjan mukaan Kangaskorpea jäi kismittimään, että häntä ei kutsuttu Niinistön presidenttikaudella linnanjuhliin. Asia korjaantui vasta Alexander Stubbin noustua tasavallan presidentiksi.
– Moni on sanonut, ettei se ole normaalia. En tiedä, millä rotaatiolla Linnan juhliin kutsutaan yritysjohtajia, mutta olen kumminkin ollut Medialiiton puheenjohtajanakin kahdeksan vuotta ja eri rooleissa Elinkeinoelämän keskusliitossa. Minulle on presidentin lähipiiristä irvailtu, että on siellä pari muutakin, jotka eivät ole saaneet kutsua, kuten Keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemi. Mutta en sitten tiedä, Kangaskorpi kertoo vuonna 2023 kirjan mukaan.
Iltalehti on osa Alma-konsernia.