Riittämättömyyden tunne sai Noora Hautakankaan jäämään parisuhteisiin, vaikka miehet pettivät.
Relove second hand -yrityksen omistaja Noora Hautakangas tunsi pitkään olevansa naisena ulkoisesti vääränlainen.
Siihen oli kaksi syytä. Missivuonna 2007 Hautakankaan ulkonäköä oli arvosteltu julkisuudessa rajusti. Toinen syy oli, että menneisyydessä häntä oli petetty usein parisuhteissa.
Hautakangas kertoo kokeneensa, ettei tullut ulkoisesti missään vaiheessa hyväksytyksi sellaisena kuin oli.
Vasta hiljalleen 41-vuotias yrittäjä on päässyt eroon vanhoista uskomuksista. Hän on tehnyt paljon töitä asian eteen.
Noora Hautakangas kertoo omista riittämättömyyden tunteistaan parisuhteessa uutuuskirjassa Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar Kustannus). Kirjan on kirjoittanut toimittaja, kirjailija Johanna Elomaa.
Miksi jäin niin pitkäksi aikaa? Hautakangas miettii kirjassa nuoruutensa parisuhdetta, jossa hän joutui petetyksi useita kertoja.
”
Koetin muuttua erilaiseksi, joksikin sellaiseksi, mitä miehen täytyi saada muista naisista. Hain vimmalla miehen hyväksyntää.
Noora Hautakangas oli nuorempana hyvin epävarma parisuhteissaan. Kuva vuodelta 2008. Kuva: Tea Karvinen / Lehtikuva
Parikymppisenä eteläpohjalainen Hautakangas oli muuttanut Helsinkiin ja seurusteli itseään 13 vuotta vanhemman miehen kanssa.
Kirjassa hän kertoo, että mies ei halunnut Nooran muuttavansa luokseen. Pian paljastui, että miehellä on naisrintamalla melkoista vilskettä. Hänellä oli kirjan mukaan jatkuvasti rinnakkaissuhteita. Siitä huolimatta Hautakangas yritti saada suhteen toimimaan.
”Koetin muuttua erilaiseksi, joksikin sellaiseksi, mitä miehen täytyi saada muista naisista. Hain vimmalla miehen hyväksyntää”, hän kertoo kirjassa.
Rinnakkaissuhteen naiset olivat Hautakangasta vanhempia, ja hän yritti muuttua kypsemmäksi.
Suhde vanhemman miehen kanssa kesti lopulta kaksi vuotta. Kirjassa Hautakangas ei osaa sanoa, miksi jäi suhteeseen.
”Suhde ehti muuttaa minut hyvin mustasukkaiseksi. Aloin pelätä, etten koskaan olisi sellainen kuin toinen osapuoli haluaisi ja että kumppanini joutuisivat jatkuvasti etsimään toiveidensa täyttymystä muista naisista”, Hautakangas kertoo kirjassa.
Pian tuon eron jälkeen Hautakangas kertoo tapailleensa ”komeaa ja omalla tavallaan ihan fiksua helsinkiläistä liikemiehen alkua”.
Hautakankaan mukaan kumppanilla oli naistenmiehen maine, mutta siitä huolimatta Hautakangas elätteli toiveita vakavasta suhteesta. Yhtenä iltana totuus tilanteesta valkeni.
”Olimme tavanneet toisiamme satunnaisesti muutaman kuukauden ajan, kun istuimme aamuyön tunneilla hänen keittiönsä pöydän äärellä ja juttelimme niitä näitä. Se oli mukava ilta, kunnes hän päätti avata sanaisen arkkunsa parisuhteista. Hän sanoi minulle, että niin, Noora, mehän painitaan ihmisinä ihan eri liigoissa. Olin hämmentynyt ja kysyin, missä ihmeen liigoissa, mitä sä tarkoitat? Hän täsmensi, että eihän se olisi millään lailla uskottavaa, jos Minä olisin yhdessä Sinunlaisesi naisen kanssa”, Hautakangas kuvailee.
Hautakangas kertoo, että tuolloin hänellä ei ollut vielä yritystä, vain ”minä ja missitaustani”. Mies taas oli hakeutumassa tuolloin vahvasti politiikkaan ja toimi erilaisissa bisnesvirityksissä.
”Menin keskustelusta niin lukkoon ja hämilleni, etten osannut sanoa oikein mitään. Prosessoin asiaa vasta seuraavina päivinä ja ymmärsin, että hän oli sanonut minulle aika suoraan, etten minä ollut hänelle riittävän hyvä. En ollut akateemisesti koulutettu ja minulla oli missitausta. Tapailumme loppui siihen. En palannut enää hänen viesteihinsä tai pyyntöihinsä tavata, ja jälkikäteen olin onnellinen, että hän tölväisi asiansa niin pian. En joutunut tuhlaamaan häneen enää yhtään enempää aikaani.”
Riittämättömyyden tunne jäi jäytämään ja näkyi alkuvuosina myös nykyisessä, jo yli 10 vuotta kestäneessä parisuhteessa Eero Ukkosen kanssa.
”
Tilanne meni täysin absurdiksi. Jos olimme yhdessä ulkona ja näin jo kaukaa, että vastaan oli tulossa kaunis nainen, seurasin Eeron katsetta herkeämättä.
”Syytin Eeroa siitä, että hän vilkuili muita naisia tietyllä tavalla. Aina kun hän katsoi jotain naista, joka ei muistuttanut ulkoisesti minua, vedin johtopäätöksen, että hän tahtoo todellisuudessa tuon näköisen naisen”, Noora Hautakangas kertoo kirjassa.
Kirjan mukaan Eero joutui vakuuttelemaan puolisolleen kerta toisensa jälkeen, että hän kyllä katsoi kadulla kaikenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, ja aivan normaalilla tavalla.
”Tilanne meni täysin absurdiksi. Jos olimme yhdessä ulkona ja näin jo kaukaa, että vastaan oli tulossa kaunis nainen, seurasin Eeron katsetta herkeämättä sillä seurauksella, ettei hän lopulta tiennyt, mihin olisi päänsä työntänyt”, Noora Hautakangas kertoo kirjassa.
Hautakangas sanoo olleensa varma, että Eero katsoi naista tietyllä silmällä, mutta Eeron mukaan hän ei välttämättä edes huomannut ketään.
”Asia sai naurettavat mittasuhteet. Loin jatkuvasti uhkakuvia antamalla mieleni ruokkia epävarmuuttani. Olin luultavasti päättänyt jo valmiiksi, että Eero tulisi muiden miesten tavoin pettämään minua”, Hautakangas kertoo kirjassa.
Noora Hautakangas ja Eero Ukkonen ovat olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta. Kuva: Roni Rekomaa
”Hain joka käänteessä merkkejä siitä, että toinen oli jo matkalla siihen pisteeseen. Ehkä alitajuisesti halusinkin, että tilanne äityisi eroon. Niin pääsisin lopulta toteamaan, että minähän sanoin, että tässä kävisi näin.”
Asetelma muuttui Hautakankaan mukaan pelottavaksi. Hän sanoo kirjassa työntäneensä miestään tahallaan kohti mielessään häilyvää uhkakuvaa. Usein se johtaa paradoksaalisesti siihen, että asetelma muuttuu todeksi. Koska sen todentaa itse, Hautakangas miettii kirjassa.
”Ei kukaan jaksa todistella loputtomiin. Teimme paljon töitä asian eteen. Eero vakuutti yhä uudelleen, että tahtoi juuri minunlaiseni naisen. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olen äärimmäisen kiitollinen Eerolle hänen kärsivällisyydestään, ymmärryksestään ja siitä, että hän halusi niin vahvasti saada suhteemme toimimaan”, Noora Hautakangas kertoo kirjassa.
”Moni olisi pelästynyt mustasukkaista sekoiluani ja ottanut hatkat, mutta hän antoi minulle aikaa. Ja hiljalleen pääsin eroon vanhasta uskomuksesta, että olin naisena vääränlainen.”
Kursiivit ovat lainauksia Johanna Elomaan kirjasta Noora Hautakangas – huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar Kustannus).