Jan Marsalek tekee säännöllisesti työmatkoja Venäjän miehittämälle Krimille. Hän poseeraa selfiessä univormussa, jonka rinnassa on Z-kirjain. The Insider on löytänyt lipputietoja ainakin puolenkymmenestä Krimin-pyrähdyksestä. Hänen puhelimensa paikantuu ajoittain Venäjän ja Ukrainan rajan lähelle, ja virallisten tietojen mukaan hän teki ainakin yhden vaarallisen vierailun Venäjän miehittämässä Mariupolissa osana Venäjän armeijan sabotaasiyksikköä.
Itävaltalainen Marsalek oli Saksan talousihmeenä pidetyn, Paylpalia vastanneen Wirecardin operatiivinen johtaja kunnes kävi ilmi, että Wirecardin tileiltä puuttui lähes kaksi miljardia. Marsalek katosi: ensin Valko-Venäjälle, sitten Venäjälle.
Myöhemmin on käynyt ilmi että jossain vaiheessa itävaltalaisen Marsalekin uraa hänet värväsi Venäjän sotilastiedustelu GRU. Tämä jopa venäläisen värvääjänsä empatiakyvyttömäksi kuvailema mies avasi GRU:lle ovia Libyassa ja käytti valtaansa muun muassa omien vakooja-alaisten värväämiseen. Yhden hänen perustamansa vakoilu- ja sabotaasitiimin bulgarialaisia jäseniä tuomittiin Britanniassa viime vuoden lopulla. Ryhmän tehtävänä oli ollut muun muassa sotilastukikohtien vakoilu, sabotaasin, sieppaus- ja murhasuunnitelmien kohdistaminen ainakin kahteen toimittajaan.
Nyt nämä toimittajat ovat yhdessä useiden eurooppalaisten tiedotusvälineiden kanssa löytäneet Marsalekin Moskovasta ja seuranneet hänen liikkeitään ainakin vuoden päivät. Laajan selvityksen on julkaissut The Insider, jossa toinen näistä toimittajista toimii päätoimittajana.
Marsalek on hankkinut hiussiirteen ja pyrkinyt muutenkin muuttamaan ulkonäköjään. Hän kasvattanut parran ja käyttää keksityn Venäjän kansalaisen henkilöyttä. Matkan varrella on ollut muitakin valehenkilöyksiä, esimerkiksi ortodoksipappi Konstantin Baiazov Lipetskistä, ortodoksipappi Vitaliy Malkin Vladimirin kaupungista, belgialainen Alexandre Schmidt jonka passin numero kuuluu oikeasti belgialaiselle nimeltä Robert Leonardo de J. Nykyään Marsalekin käytössä ainakin Venäjän kansalainen Aleksandr Mihailovits Nelidovin henkilöys. Nevidov on väitetysti sekä syntynyt Latviassa että ollut saanut kansalaisuutensa entisenä ukrainalaisena Donbasin vallatulla alueella. Tämän nimistä ukrainalaista tosin ei ole koskaan ollut olemassa ja Nelidoville Moskovassa ilmoitetussa osoitteessakin asuu oikeasti vanha leskirouva.
Tämän Nelidov-henkilöllisyys on yksi poluista, joiden kautta toimittajat pääsivät Marsalekin jäljille. Jos Venäjällä ihmiselle on rekisteröity puhelinnumero kuten Nelidoville on, jäljittäminen muuttuu korruption ansiosta helpoksi. Venäjällä erilaisten virallisten tietokantojen ostaminen harmailta markkinoilta on laajaa liiketoimintaa, ja näin saa ostettua esimerkiksi puhelinnumeron tukiasematietoja, joiden numeron omistajan liikkeet on mahdollista paikantaa.
Nelidoville rekisteröity numero ei ole ollut käytössä joka päivä. Mutta kun on, se paikantuu useimmiten FSB:n pääkonttorin Lubjankan lähistölle. Tammi-huhtikuussa 2025 se numero kiinnittyi Lubjankan tukiasemaan 304 kertaa. Toimittajat toki ottivat yhteyttä tämän ”Nelidovin” numeroon. Viestienvaihdossa hän väitti aluksi ettei olisi Jan Marsalek, mutta kysyi kuitenkin mistä toimittajat haluavat keskustella. Kun toimittajat kysyivät miksi Marsalek vakoili Christo Grozevia ja Roman Dobrohotovia, numerosta vastatiin: ”erittäin kiinnostavia hahmoja”.
Tällä hetkellä Marsalek eli hänen Nelidov-henkilöytensä ravaa Krimillä. Matkojan on tehty ainakin viisi, ja jokainen niistä on kestänyt hiukan alle 30 tuntia kerrallaan. Hänen junalippunsa on varattu kuten muidenkin asevoimien ja turvallisuuspalveluiden työntekijöiden liput: vallatulla Krimillä syntyneiden pikkulasten tiedoilla. Tavoitteena on hämätä Ukrainan tiedustelua. Vasta joitakin tunteja ennen junan lähtöä lipun matkustajatietoihin vaihdetaan aikuinen matkustaja – Marsalekin tapauksessa Aleksander Nelidov. Hänen seurueessaan matkustaa ainakin Kirill D. -niminen luutnantti, joka on Spetsnaz-erikoisjoukkojen jäsen. Insiderin venäläiset turvallisuuspalvelujen lähteet kertovat lehdelle, että Marsalek on sotaan liittyvillä työmatkoilla.
Marsalekin elämästä löytyy informaatiota myös hänen naisystävänsä liikkeitä selvittämällä. Tatjana Spiridonova syntyi 24. tammikuuta 1984 ja opiskeli Moskovan Käytännöllisen orientalismin instituutissa. Hän on hyvämaineinen jäsen Keisarillisessa ortodoksisessa Palestiina-seurassa, joka perustettiin vuonna 1882 edistämään myönteisiä suhteita Venäjän ja Lähi-idän välillä. Erään länsimaisen tiedustelupalvelun mukaan seura toimii on myös Venäjän tiedustelupalvelujen, todennäköisesti ulkomaantiedustelu SVR:n ohjauksessa. Spiridonova on aiemmin työskennellyt myös diplomaattisessa virassa Venäjän suurlähetystössä Islamabadissa, Pakistanissa.
Marsalek tapasi Spirodonovan vuonna 2021, eli noin vuosi sen jälkeen kun oli karistanut Saksan pölyt ja etsintäkuulutuksen jaloistaan. Molemmilla on yhteinen tuttava, Stanislav Petlinsky -niminen GRU:n upseeri, joka värväsi Marsalekin tämän työskennellessä vielä Wirecardissa.
Vuonna 2022 Marsalek käytti tyttöystäväänsä kuriirina, kun hänen värväämänsä verkosto varasti toimittajilta työkaluja. Kolmelta vietiin puhelimet. Tavoitteena oli päästä käsiksi heidän viestintäänsä ja hankkia tietoa. Kun Spiridonova palasi puhelintenhakureissulta Turkista Moskovaan, hänen puhelimensa paikantui heti seuraavana päivänä sisäisen turvallisuuspalvelu FSB:n pääkonttorin tuntumaan.
Pari viikkoa myöhemmin Spiridonova kävi hakemassa Turkista sinne Itävallasta toimitetun laptop-tietokoneen. Se varastettu yhdeltä toimittajatiimin jäseneltä. Loppuvuodestakin hän reissasi vielä Marsalekin kuriirina: joulukuussa 2022 FSB:lle vietiin kannettava, jossa oli Nato-yhteensopiva salausjärjestelmä nimeltä SINA.
Marsalek värväsi bulgarialaisten solun omien Itävallan poliisissa ja tiedustelussa toimineiden kontaktiensa kautta. Solun tehtävänä oli vakoilla tutkivaa journalistia ja Bellingcat-verkostoa jolle journalisti työskenteli. Kyseinen toimittaja oli Bellingcatin kanssa paljastanut hieman aikaisemmin FSB:n juonen jolla yritettiin myrkyttää oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi. Bulgarialaissolu suunnitteli toimittajan sieppaamista Venäjälle tai jopa hänen tappamistaan. Jan Marsalek otti jalat alleen Saksassa toimineesta Wirecardista kun kävi ilmi että sen tileiltä puuttui 1,9 miljardia euroa.
Ne puuttuvat edelleen. Insider pitää mahdollisena, että Marsalekin häipyessä varoja oli siirretty runsaasti offshore-yhtiöiden ja pankkien kautta jemmaan. Voi olla, että Marsalekilla on niitä nyt käytössään. Talven ja kevään 2024 aikana hänen puhelimensa paikantui venäläisen Transkapitalbankin Moskovan-konttorin lähelle 104 kertaa.
Poimintoja videosisällöistämme