Alakulttuurit näkyvät Helsingin kuvataidelukion – eli Torkkelin tai Tossun – oppilaiden lookeissa. Ei siis ihme, että 17-vuotiaiden Linni Vanhatalon ja Vili Kojosen pukeutumisessa ja tyylissä tulevat vahvasti esille gootti, alternative ja post punk.
– Kun olin seiskaluokalla veljeni totesi minulle, että sä näytät siltä että käyt Torkkelissa. Olin että ahah! Torkkeli olikin minulle ykkösvaihtoehto koko yläasteen ajan, Kojonen kertoo.
Myös Vanhatalolle Helsingin kuvataidelukio oli se ensimmäinen vaihtoehto yläasteen jälkeen.
– Tykkään kuviksesta ja on hienoa, että ihmiset täällä uskaltavat ilmaista itseään.
Avaa kuvien katselu
Vili Kojonen pitää kädessään omista kasvoistaan tekemäänsä naamiota Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Linni Vanhatalon sormet liitelevät tietokoneen näppäimistöllä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Vili Kojosen ja Linni Vanhatalon keskellä on kuvataiteilija Iiri Poteri, joka on toiminut kakkosluokkalaisten vierailevana opettajana. Poteri opiskeli koulussa itsekin kymmenkunta vuotta sitten. ”Hienoin juttu täällä oli ja on, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Se oli todella vapauttavaa.” Kuva: Jussi Mankkinen / YleHitaamman toiminnan opettelua
Helsingin kuvataidelukio sai alkusysäyksensä vuonna 1925 perustetusta Helsingin toisesta suomalaisesta lyseosta, joka oli poikakoulu. Painotettu kuvataiteenopetus alkoi Torkkelin lukiossa vuonna 1981 ja vuosikymmen myöhemmin koulun nimeksi vakiintui Helsingin kuvataidelukio. Satavuotiasta kuvataidelukiota ovat käyneet monet tunnetut kotimaiset taiteilijat Zaida Bergrothista Anna Tuoriin.
Tällä hetkellä koulussa opiskelee noin 650 opiskelijaa ja erilaisia kursseja löytyy grafiikan ja kuvanveiston kautta tekstiilitaiteeseen ja valokuvaukseen. Käsillä tekeminen on keskeisessä roolissa, kuten myös perinteinen tapa toteuttaa taidetta.
– Mielestäni on tärkeää, että opettelemme täällä myös hitaampaa toimintaa. On hyvä, että voi keskittyä, rauhoittua ja pysähtyä jonkun tietyn asian ääreen. Perinteisten tekniikoiden kokeileminen on kivaa: toki täällä on nykytaidekursseja, mutta myös filminkehitystä, Linni Vanhatalo kertoo.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Vili Kojonen muovailee koko haastattelun ajan rakuteosta, joka kuuluu projektina keramiikkakurssi neloseen. Raku on perinteinen japanilainen tapa tehdä keramiikkaesineitä ja sen tunnusmerkkeihin kuuluu halkeillut pinta.
– Minulle tämä koulu tarjoaa isoja mahdollisuuksia testata monia erilaisia tekniikoita, joita ei muuten olisi välttämättä mahdollista kokeilla, Kojonen summaa.
Nuorten suosikit: Vivienne Westwood, Ritva Falla ja Gustav Klimt
Linni Vanhatalon ja Vili Kojosen mielestä taiteella on – tai sillä ainakin kuuluisi olla – suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Taide on kiinnittynyt ihmisyyteen ja siihen, mitä ihmiset ovat. Tällä hetkellä taide kuitenkin on ehkä vähän aliarvostetussa tilassa ja pienessä kriisissä, Kojonen toteaa.
Vanhatalo jatkaa samoilla linjoilla.
– Minulle taide merkitsee itseilmaisua: sitä, että pystyy kertomaan mitä ajattelee ja jakamaan oman kokemuksen tai viestin muille ihmisille.
Avaa kuvien katselu
Vili Kojonen halusi Torkkeliin hakemisella varmistaa, että saa olla koulun käytävillä rauhassa. Kojosen mukaan Helsingin kuvataidelukio on turvasatama erilaisille nuorille – etenkin erilaisesti pukeutuville sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Helsingin kuvataidelukion opettajakuntaa eli kuvataidetta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria opettava Tomi Uusitalo ja kuvataiteen apulaisrehtori Tuttu Sillanpää. Koulu tarjoaa vuodessa 60 erilaista taidekurssia. ”Meille on tullut vuosien saatossa valtavasti uusia oppiaineita, kuten nykytaidetta, arkkitehtuuria muotoilua ja multimediaa”, Sillanpää kertoo. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Linni Vanhatalon taidesuosikkeihin kuuluu Gustav Klimtin klassinen Suudelma-maalaus, joka on valmistunut 1900-luvun alussa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Vaikka taiteen tärkeyttä suomalaiselle yhteiskunnalle ei tässä kiistetäkään, Kojosen mukaan sitä vaivaa nykyhetkellä jonkinlainen konservatiivisuus. Hänen omiin suosikkeihinsa kuuluu esimerkiksi Marimekolla pitkään vaikuttanut muotisuunnittelija Ritva Falla, joka teki hyvin ”epämarimekkomaisia” vaatteita.
– Marimekon vaatteet ovat nykyisin konservatiivisia: mennään helpon kautta eikä oteta riskiä. Marimekon vanhat printit sen sijaan ovat olleet ihania ja värikkäitä.
Linni Vanhatalon suosikkeihin kuuluvat punk-muodin valtavirtaan tuonut muoti-ikoni Vivienne Westwood sekä japanilainen valokuvaaja Daidō Moriyama, joka tunnetaan mustavalkoisista katukuvistaan.
– Mielestäni myös Gustav Klimtin klassinen Suudelma-maalaus on hieno: pidän sen väreistä ja muodoista.
Tekoäly ei ole hyvä juttu
Tällä hetkellä taidekentällä käydään kuumia tekoälykeskusteluja. Tekoäly on ujuttautunut rytinällä digitaalisiin kuviin ja videoihin, mikä ei Linni Vanhatalon ja Vili Kojosen mielestä ole erityisen hyvä asia.
Kojosen mielestä tekoälyä käytetään turhanpäiväisiin asioihin ja samalla tuhlataan sähköä.
– Tekoälylle esitetään netissä typeriä kysymyksiä. Jos mietit, kumman paidan laitat päällesi, sitä ei tarvitse tiedustella tekoälyltä, vaan voit kysyä sitä ystävältäsi.
Avaa kuvien katselu
Helsingin kuvataidelukion opiskelijoita Pengerkadun taidetalossa, joka muuttaa pian uusiin tiloihin. Koulun päärakennus sijaitsee Torkkelinkadulla. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Kojosen mukaan ei ole mikään salaisuus, että tekoäly vie taiteilijoilta töitä.
– Miksi tekoälyä käytetään johonkin sellaiseen, minkä ihminenkin pystyy tekemään? Taiteilijoilla on ollut töiden suhteen vähän hataraa jo ennen tekoälyä, joten mielestäni tekoälyn käyttö tässä yhteydessä on epäoikeudenmukaista. Tekoäly on myös epävarma lähde. Sen on nähty myös varastavan taiteilijoiden töitä, joita se käyttää generoimaan uutta materiaalia.
Linni Vanhatalon mielestä olisi oleellista kysyä, voiko tekoälyn luoma kuva yleensäkään olla taidetta.
– Ihmiset haluavat kysyä ja tietää, millainen viesti taiteilijalla on ollut, tekoälyltä tällainen ominaisuus puuttuu. Tekoälyä ei voi enää väistää, se on jo meidän arjessamme, mutta sitä pitäisi käyttää enemmän lääketieteen kaltaisiin asioihin. Taiteen kohdalla tekoäly vie ihmisten töitä: sen pitäisi olla työkalu, mutta se onkin uhka.
Avaa kuvien katselu
Informatiivinen heippalappu koulun seinässä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle