Suomi sai 66 kertaa peräkkäin arvokisoissa vähintään yhden miesheittäjän finaaliin. Se putki katkesi Tokiossa. Samaa herkkua on luvassa, kirjoittaa Yle Urheilun Pekka Holopainen.
Avaa kuvien katselu
Oliver Helander oli realistisin suomalaismies heittämään MM-finaaliin, mutta tulos oli mahalasku sekä kirjaimellisesti että kuvakielellä. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
17.9. 17:26•Päivitetty 17.9. 19:26
TOKIO.
Berliinin olympiakisat natsi-Saksassa 1936 muistetaan vähän muustakin kuin keihäänheitosta. Silloin kisaohjelmaan kuitenkin lanseerattiin sellainen juttu kuin karsintakilpailu.
Seitsemän 28 heittäjästä tuli Euroopan ulkopuolisista maista, ja Yrjö Nikkanen, Kalervo Toivonen sekä Matti Järvinen suorastaan leikittelivät itsensä finaaliin.
Kolmikko käynnistikin melkoisen putken. Suomalaismiehet ovat yhteensä 66 kertaa yrittäneet arvokisoissa keihäänheiton loppukilpailuun olympia-, MM- ja EM-tasolla. Aina sinne oli vähintään yksi mies saatu, kunnes tuli 67. yritys 17. syyskuuta 2025 Tokion olympiastadionilla.
Avaa kuvien katselu
Historiallinen olympiamitalistitrio Pariisissa 2024: hopeamies Neeraj Chopra (vas.), voittaja Arshad Nadeem (kesk.) ja pronssimies Anderson Peters. Ensimmäistä kertaa Eurooppaan tyhjä käsi. Kuva: Getty Images
Todettakoon, että Melbournen olympiafinaali 1956 heitettiin ilman suomalaisia siitä syystä, että maailmanennätyksen heittänyttä Soini Nikkistä ei katsottu olympiavalinnan väärtiksi eikä mukana ollut härmäläisiä ensinkään.
Kalaa perattiin ennen rantaa
Kun Urheiluliitto pohti MM-valintojaan Tokioon, ME-miehiä ei tarvinnut töniä sivuun. Lievästi huvittuneesti täytyikin suhtautua siihen, että suomalaisleiri arvosteli loppukilpailun sijoittelua kisaohjelmaan heti karsinnan jälkeiselle päivälle.
Siinä perattiin jo vonkaletta, kun se todellisuudessa vielä sätki voimiensa tunnossa rapala suupielessään kaukana haavista.
Ei minkäänlainen yllätys
Katastrofin äärellä dramaattisin asia on se, että Lassi Etelätalon, ensikertalainen Eemil Porvarin ja Oliver Helanderin putoamisen loppukilpailusta ei pitänyt yllättää ketään.
Finaaliin pääsi viimeisenä Rumesh Patrinage tuloksella 82,80. Siihen oli ylipäätään kauden aikana yltänyt vain Helander, muut eivät lähellekään. Perustasoa se ei tietenkään ole ollut kellekään.
Avaa kuvien katselu
Lassi Etelätalo lopetti uransa Tokiossa kunniakkaasti, mutta finaalipaikka ei ollut tällä kertaa lähelläkään. Kuva: Getty Images
Asiaa voi suhteuttaa niin, että kun Kimmo Kinnunen ja Seppo Räty ottivat kaksoisvoiton Tokion edellisissä MM-kisoissa 1991, se oli yhtä vähän yllätys.
Symbolista on viimeisen loppukilpailupaikan naaranneen Patrinagen kotimaa: Sri Lanka, taas uusi maa lajin MM-loppukilpailutasolle.
Keihäänheiton globalisoituminen vain jatkuu. Pariisin kisoihin 2024 mennessä olympiamitaleita oli miesten keihäänheitossa jaettu 78 kappaletta, joista vain yhdeksän oli mennyt Euroopan ulkopuolelle. Lajin dominoivia voimanpesiä ovat olleet Suomi, Tšekki ja Saksa.
Pariisin heittopaikalla kaulailivat mitalisteina Pakistanin Arshad Nadeem, Intian Neeraj Chopra ja Grenadan Anderson Peters. Edellinen eurooppalaisvoittaja MM- tai olympiatasolla on Saksan Johannes Vetter Lontoosta 2017.
12 miestä, 5 maanosaa
Torstain MM-finaalissa heittää 12 miestä, jotka tulevat peräti viidestä maanosasta. Eurooppalaisia mukana on kolme.
Yle Urheilu jutteli stadionilla lyhyesti Chopraa valmentavan Jan Zeleznyn, kaikkien aikojen parhaan keihäänheittäjän, kanssa. Tämä on Intiassa tutustunut aasialaiseen keihäsbuumiin ja totesi, ettei Euroopan pala kakusta ole ainakaan kasvamaan päin.
Yksi ”syyllinen” tähän on juuri Kuortaneen urheiluopiston rehtorin paikalta eläköitynyt olympiavoittaja Tapio Korjus. Hän on esikuntineen rakentanut Kuortaneesta keihäänheiton osaamiskeskuksen, josta tietoa on matkustanut maailman ääriin.
Kuortane tehnyt loistotyötä
Kuten lajin nykyinen trendi osoittaa, työ on onnistunut loistavasti. Nyt Suomen on aika vastata siihen haasteeseen, että tämäkin kenttälaji on maailmanlaajuista touhua.
Ikävä kyllä näyttää enemmän siltä, että Suomen keihäänheitto on mäkihypyn tiellä. Harrastajamäärät ovat jo pudonneet rajusti, ja demografinen kehitys ei puhu keihäänheiton kaltaisen lajin puolesta.
Maaseudun tyhjentyessä näivettyy myös maaseudun seuratyö, joka on aina tuottanut Suomessa parhaat keihäänheittäjät. Keihäänheitto ei ole merkittävästi ollut suurten kaupunkiseurojen painopistelajeja.
Pahinta kaikessa on se, että vanhoista mestareista ja rajun lajin kokemusasiantuntijoista vain Kimmo Kinnunen on millään tasolla lajivalmennuksessa mukana.
Avaa kuvien katselu
Vanha samurai Kimmo Kinnunen on suomalaisista entisaikojen arvokisamenestyjistä ainoana millään lailla mukana keihäänheiton lajivalmennuksessa. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle
Tokion herkkua on siis erittäin todennäköisesti luvassa lähivuosina lisää.
Mannerlaattojen liikahdus
Keihäänheitto on perinteisistä perinteisin suomalaislaji. On jotenkin vertauskuvallista, että mahalasku nähdään heti sen jälkeen, kun Suomi on tehnyt sensaatioita isoissa joukkuepeleissä: koripallomaajoukkue löi olympiakakkonen Serbian EM-neljännesvälierissä, lentopallomiehet olympiavoittaja Ranskan MM-alkulohkossa.
Avaa kuvien katselu
Perinnelajin mahalasku tapahtui pian sen jälkeen, kun Lauri Markkasen Susijengi löi olympiakakkonen Serbian koripallon EM-puolivälierässä ja lentopallomaajoukkue olympiavoittaja Ranskan MM-alkulohkossa. Kuva: Tomi Hänninen
Tuntuu kuin jonkinlaiset historian mannerlaatat olisivat liikahtaneet suomalaisessa huippu-urheilussa.