Lähtökohdat Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tapaamiselle tämän viikon perjantaina Alaskassa ovat huolestuttavat. Vaikka Trump on virkaan astuttuaan etsinyt kuumeisesti tietä rauhaan, syyt liittyvät enemmän hänen egoonsa kuin todelliseen rauhantahtoon.
Trumpin hallinnon vaatimus on ollut 30 päivän tulitauko, jonka aikana rauhanneuvottelut voitaisiin aloittaa. Maaliskuussa ulkoministeri Marco Rubio totesi, että Venäjän vastavuoroisuus on avain rauhaan. Vastavuoroisuutta ei ole näköpiirissä, ja Venäjä on vain kiihdyttänyt sotatoimiaan. Vaikka Trump ehti jo ”pettyä” Putiniin esittäen hänelle tyypillisiä uhkauksia, tosiasia on se, että Putin lähtee neuvotteluihin etulyöntiasemasta.
Trumpin tavoin myös Putin on lukuisia kertoja ilmaissut halunsa päättää Ukrainan sota – kunhan se vain tapahtuu hänen ehdoillaan. Alaskassa hänellä on yksi tavoite. Nimittäin vakuuttaa Trump siitä, että Venäjän vaatimukset ovat kohtuulliset ja rauhan edistämiseksi Trumpin tulisi tukea niitä. Venäjän vaatimuksien hyväksyminen, Putin tulee seikkaperäisesti selvittämään, on ainut tie rauhaan. Jos Trump tähän miinaan astuu, on seurauksena näennäiset rauhanneuvottelut, jotka pohjautuvat Putinin agendalle ja jonka asiamieheksi Trump joutuu. Samaan aikaan sota jatkuu.
Sota jatkuu, koska Ukraina pitää kiinni – kansainvälisen oikeuden näkökulmasta täysin oikeutetusti – omista vaatimuksistaan. Alueellinen koskemattomuus on kansainvälisen järjestelmän kulmakivi, ja jos Ukrainan sota päättyy kyseisen ajatuksen hylkäämiseen, on Venäjän onnistunut avata sellainen matopurkki, että voimme kääntää kellot takaisin 1700-luvulle, joka oli venäläisen imperialismin kulta-aikaa.