Lojuuko laatikoissasi euroajan juhlarahoja?

Juhlarahoja on julkaistu säännöllisesti erilaisten merkkitapahtumien ja juhlavuosien kunniaksi. Juhlarahoja on lyöty esimerkiksi yleisurheilun MM-kilpailujen (2005), eduskunnan satavuotisjuhlien (2006) ja Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlien (2017) kunniaksi.

Ennen rahoista luopumista kannattaa kuitenkin selvittää, millaisissa hinnoissa juhlarahat liikkuvat. Joistakin juhlarahoista ollaan valmiit maksamaan jopa nelinumeroisia summia.

Juhlarahalla on aina jokin tietty nimellisarvo. Suomessa juhlarahoja on julkaistu viiden, kymmenen, 20, 50 ja sadan euron nimellisarvoilla. Nyrkkisääntönä on, että mitä suurempi rahan nimellisarvo on, sen arvokkaammista metalleista se on valmistettu.

Kolikon arvoa miettiessä ei kuitenkaan kannata tarrautua liikaa sen nimellisarvoon. Monen juhlarahan kohdalla niiden keräilyarvo on huomattavasti suurempi kuin niiden nimellisarvo.

Valitettavasti tämä sääntö ei päde kaikkien juhlarahojen kohdalla. Suomen numismaattisen yhdistyksen (SNY) toiminnanjohtajan Marko Mannisen mukaan osa yleisimmistä euroajan juhlarahoista ovat sellaisia, jotka eivät ole säilyttäneet edes nimellisarvoaan.

Monen juhlarahan arvo perustuu sen sisältämän jalometallin arvoon. Kuvassa hopeinen 20 euron juhlaraha vuodelta 2012. LEHTIKUVA / SARI GUSTAFSSON

Esimerkkinä hän mainitsee 2010-luvulla julkaistut maakuntarahat. Niitä julkaistiin yhteensä yhdeksän erilaista, jokaiselle maakunnalle omansa.

– Niitä tehtiin aikanaan 100 000 kappaletta, ja proof-laatuisten kanssa yhteensä 120 000 kappaletta. Suomesta ei löydy niin montaa keräilijää, jotka niitä haluaisivat. Sitten kun halukkaita ostajia ei ole, niitä myydään polkuhinnalla. Kysynnän ja tarjonnan laki määrää tässäkin, Marko Manninen kertoo.

Tyypillisesti viiden euron juhlarahat on valmistettu kuparinikkelistä tai alumiinipronssista.

Kymmenen euron juhlarahat ovat hopearahoja. Mannisen mukaan niiden arvo riippuu pitkälti siitä, mikä hopean hinta myyntihetkellä sattuu olemaan.

– Proof-laatuisilla rahoilla saattaa olla hieman korkeampi hinta. Se tuo hintaan ehkä 5 – 10 euroa lisää, mikä rahan arvo hopean hinnan mukaan olisi.

20 euron juhlarahoissa arvonmuodostus menee pitkälti samalla tavalla. Mannisen mukaan tällä hetkellä niiden arvo liikkuu hieman yli 20 eurossa.

– Niistä saa juuri ja juuri nimellisarvon käytännössä. Jos hopean arvo tippuu, rahoista ei välttämättä saa enää edes nimellisarvon hintaa takaisin, Manninen toteaa.

Yksi poikkeus 20 euron juhlarahoissa on. Se on vuonna 2005 lyöty kultainen 20 euron juhlaraha. Se julkaistiin yleisurheilun MM-kilpailujen kunniaksi. Sisältämänsä kullan vuoksi siitä maksetaan huomattavasti suurempia summia kuin muista saman nimellisarvon juhlarahoista.

– Kolikko sisältää alle kaksi grammaa kultaa. Sen myyntihinnat ovat viime aikoina liikkuneet noin 125 eurossa, Manninen kertoo.

Yleisurheilun MM-kilpailujen kunniaksi lyöty juhlaraha vuodelta 2005. Viime vuosina rahan arvo on liikkunut yli sadassa eurossa. WIKIMEDIA COMMONS/ANTASA, CC-BY-SA-4.0

Suurimmat summat on maksettu 50 ja sadan euron juhlarahoista. Mannisen mukaan niiden arvo korreloi suoraan kolikkojen sisältämän kullan arvon kanssa. 50 euron juhlarahat ovat tyypillisesti valmistettu kullasta ja hopeasta. Sadan euron rahat ovat aina kokonaan kullasta.

50 euron juhlarahoista on maksettu huutokaupoissa keskimäärin noin 350 euroa. Sadan euron juhlarahoista on maksettu parhaimmillaan jopa 500 – 600 euroa.

Mannisen mukaan arvokkaimmat sadan euron juhlarahat ovat vuosilta 2002, 2004, 2007 ja 2008. Näissä rahoissa kullan osuus on 7,77 grammaa.

– Tämän jälkeen lyödyissä rahoissa kullan määrää on laskettu.

Sadan euron juhlarahoista maksetaan parhaimmillaan jopa 600 euroa. Kuvassa sadan euron juhlaraha vuodelta 2004. WIKIMEDIA COMMONS/ANTASA, CC-BY-SA-4.0
Käyttörahatkin voivat olla arvokkaita

Virallisten juhlarahojen lisäksi euroaikana on julkaistu suuri määrä niin sanottuja käyttöjuhlarahoja. Näillä tarkoitetaan tyypillisesti kahden euron kolikoita, joiden tunnuspuoli poikkeaa tavallisista kolikoista.

Parhaimmillaan niistä on maksettu jopa enemmän kuin virallisista juhlarahoista. Esimerkkinä Manninen mainitsee niin sanotun Grace Kelly -juhlarahan. Kyseessä on näyttelijä Grace Kellyn kuvalla varustettu kahden euron kolikko vuodelta 2007.

– Se on kallein [eurojuhlarahoista], mikä meillä on myyty, Manninen kertoo.

Kyseisen kolikon arvo on liikkunut SNY:n huutokaupoissa 2 000 – 2 5 000 euron välillä. Ulkomailla sen hinta on noussut vielä korkeammaksi. Alankomaalaisessa huutokaupassa sen hinta nousi lähes 5 000 euroon.

Keräilijät ovat valmiit maksamaan tuntuvia summia myös muista harvinaisemmista kahden euron kolikoista. Yksi esimerkki on Euroopan unionin laajentumisen kunniaksi julkaistu ”risuraha” vuodelta 2004. Nämä kolikot poikkeavat virallisista juhlarahoista siten, että ne käyvät kaupoissa myös virallisena maksuvälineenä. Harvinaisen kolikon käyttäminen maksuvälineenä nimellisarvonsa perusteella ei kuitenkaan ole järkevää, sillä sen keräilyarvo voi olla moninkertainen.

Tämä onkin syytä muistaa virallisten juhlarahojen kanssa: vaikka niillä on jokin nimellisarvo, kaupat eivät hyväksy niitä maksuvälineinä. Kaikki käyttöjuhlarahat käyvät maksuvälineenä.

– Eikä se edes kannattaisi. Jos esimerkiksi sadan euron kultarahan myyntiarvo on 600 euroa, ei sillä kannata mennä tekemään kauppaan sadan euron ostoksia, Manninen toteaa.

Juhlarahat poikkeavat käyttörahoista myös siten, että ne eivät käy maksuvälineenä kaupoissa. LEHTIKUVA / MATTI BJÖRKMAN
Miten rahojen hinta kehittyy vuosien saatossa?

Euroajan juhlarahojen joukosta ei toistaiseksi siis ole löytynyt suuria keräilyharvinaisuuksia. Mannisen mukaan taustalla voi olla useita tekijöitä. Yksi on se, että eurot otettiin käyttöön vasta vuonna 2002, joten eurorahojen joukosta ei löydy vielä kovin vanhoja juhlarahoja.

Toiseksi syyksi Manninen arvioi eurojuhlarahojen suuret lyöntimäärät. Sen vuoksi niiden joukosta ei ole päässyt muodostumaan suuria harvinaisuuksia.

Tulevaisuudessa tilanteeseen saattaa tulla muutos.

– Joka vuosi kymmeniä, ellei satoja kiloja hopeisia juhlarahoja päätyy sulatettavaksi eli niiden määrä vähenee markkinoilla.

Vaikka rahojen sulattaminen on Mannisen mukaan harmillista, asialla voi olla myönteinen vaikutus hopearahojen arvoon. Kun niitä on jäljellä vähemmän, niiden arvo saattaa ajan mittaan kasvaa.

– Silloin hopearahoilla voi olla jotain keräilyarvoakin eivätkä ne olisi vain rinnastettavissa hinnallisesti pöytähopeaan, Manninen arvioi.

Monet ostavat juhlarahoja itselleen sijoitusmielessä. Onko se pitkässä juoksussa sitten hyvä tapa vaurastua? Tämä taas riippuu pitkälti sen sisältämän jalometallin hintakehityksestä.

– Kultarahojen hinta on noussut. Jos ostit kultarahan 15 vuotta sitten kullan hinnalla, olet tehnyt hyvän tilin. Jos ostit sadan euron rahan silloin heti uutena kalliilla hinnalla, et välttämättä saa siitä vielä samaa hintaa, jos myisit rahan nyt, Manninen toteaa.

Suomessa juhlarahoja lyötiin myös markka-aikana. Markka-ajan juhlarahoista kerromme tässä jutussa.

LUE MYÖS:
Löytyykö sinulta tämä kolikko? Arvo voi olla jopa 1250 euroa

Löytyykö lompakostasi? Tästä eurosetelistä maksettiin yli 6000 euroa

Löytyykö sinulta vielä markkoja? Tästä setelistä maksettiin 64000 euroa

Onko sinulla tämä postimerkki? Arvo jopa 100000 euroa

Voiko 500 euron setelillä maksaa? Moni ei tiedä

Löytyykö sinulta vanhoja euroseteleitä? Näin niille käy maksuvälineenä

Poimintoja videosisällöistämme