Tässä Raimo Maaninka näki karhun viimeksi.
Kartta tuntee paikan Taltukkaselkänä. Metsäautotie on päättynyt satakunta metriä aiemmin.
Maaninka osoittaa vanhan hakkuuaukon reunaa, joka puskee matalaa mäntyä ja kuusenkarhakkaa.
– Tuohon, taimikon taakse, se tuli kuin tyhjästä.
Oli elokuun 20. päivä koronavuonna 2020.
Maaninka oli ajanut kotoaan Savukosken kirkolta pari tuntia tänne, Kemihaaran erämaa-alueen länsipuolelle.
Tien päässä hän oli kiepsauttanut rinkan selkäänsä, nostanut kiväärin olalleen ja lähtenyt kohti erämaata.