Ennen täällä huhkivat yhdysvaltalaiset diplomaatit, nyt samoja tiloja kuluttavat ultrarikkaat.
Arkkitehti Eero Saarisen (1910–1961) suunnittelema Yhdysvaltojen suurlähetystö Lontoossa avautui syyskuun alussa korjattuna ja laajennettuna.
Siitä tuli hotelli kaikille niille, jotka ovat valmiita maksamaan yösijasta vähintään 1 400 puntaa. Kalleimmat ullakkosviitit kustantavat jopa 20 000 puntaa eli noin 23 000 euroa yöltä.
Lähetystö on ainoa Eero Saarisen Isoon-Britanniaan suunnittelema työ. Se syntyi suunnitelmasta, jolla hän voitti aiheesta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun 1950-luvulla.
Rakennus on suojeltu historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävänä. Tyyliltään 1950-luvun modernismia edustava lähetystö valmistui vuonna 1960, ja sen oli tarkoitus antaa kuva uudenlaisesta avoimesta Amerikasta kylmän sodan keskellä.
Paikalla oli muun muassa julkinen kirjasto, eli sisään pääsivät myös muut kuin viisumiasioilla liikkuvat ulkopuoliset.
Avaa kuvien katselu
Tältä Eero Saarisen suunnittelema Lontoon suurlähetystö näytti 1960-luvulla. Kuva: Library of Congress, Prints & Photographs Division, Balthazar Korab Archive at the Library of Congress
Avaa kuvien katselu
Ja tältä se näyttää nyt. Kerroksia on tullut lisää ylös- ja alaspäin. Kuva: Simon Menges / David Chipperfield ArchitectsProjektin pääarkkitehti on aina ihaillut Saarista
Projektin pääarkkitehti brittiläinen Sir David Chipperfield kertoo Ylelle sähköpostitse, että muut kuin alan ammattilaiset eivät juuri tunne Saarisen töitä Isossa-Britanniassa. Näin siksi, että lähetystö on maassa ainoa Saarisen luomus.
– Viime vuosikymmeninä kasvava kiinnostus 1950–1960-lukujen modernismia kohtaan on kuitenkin muuttanut suhtautumista rakennukseen. Se, että lähetystö on suojeltu kulttuuriperintökohteena, todistaa tästä.
Chipperfield kertoo itse ihailleensa Saarista aina. Siksi lähetystön saneeraus tuntui hänestä paitsi etuoikeudelta myös suurelta vastuulta.
– Usein ajatellaan, että tuon ajan modernismi olisi pidättyvää ja vaatimatonta, mutta Saarisen suunnittelussa on luontaista suuruutta ja ylellisyyttä mittakaavassa, yksityiskohdissa ja materiaaleissa. Se on ollut aiemmin aliarvostettua, Chipperfield sanoo.
Cocktailit nautitaan kullatun kotkan takana
Alun perin Yhdysvaltojen lähetystössä oli 600 huonetta noin 750 lähetystötyöntekijän käyttöön. Kerroksia oli yhdeksän, mutta niistä vain kuusi oli maan päällä.
Perusrakennusmateriaali on betoni. Julkisivu on ruudutettu ritilämäisellä kuvioilla ja ulkopinta verhoiltu Portland-kivellä.
Rakennuksen kruunaa kullattu alumiinikotka, jonka siipien väli on noin 11 metriä. Nyt sen siipien takana voi siemailla epäilemättä hintavia cocktaileja.
Katso videolta, miten Eero Saarisen suunnitteleman Ydysvaltojen Lontoon suurlähetystön katolle asennettiin kullattu kotka vuonna 1960. Kotka oli Theodore Rozakin suunnittelema ja painoi tonnin.
Jo Saarisen jäljiltä suurlähetystössä oli ripaus luksusta: muun muassa julkisivun läpi työntyvien palkkien kullanväriset päät, samoin ikkunoiden ympärillä oli kullattuja koristeita ja katolla röyhelömäinen kruunu.
Aikalaiset kritisoivatkin Saarisen luomusta sekä monumentaalisuudesta että koristeellisuudesta. Arkkitehtuurikriitikko Reyner Banham kutsui sitä mahtipontiseksi massaltaan, mutta pitsimäiseksi yksityiskohdiltaan.
Kalleimmat sviitit ovat ”Elizabeth” ja ”Charles”
Hotellin sovittaminen entiseen lähetystöön on vaatinut mittavia laajennuksia ja muutoksia. The Guardian -lehden mukaan käytännössä kaikki julkisivun takana on purettu ja rakennettu uudelleen.
Tilaa on kaivettu alaspäin parikymmentä metriä, jotta hotelliin on saatu luksusmääritelmän täyttävä kylpylä-, sauna- ja hyvinvointikompleksi. Kylpylän päällä on nyt muun muassa jättimäinen juhlasali, jolla on oma autohissi.
Rakennus on kasvanut myös ylöspäin ja saanut muita korkeamman kuudennen kerroksen sekä pari lisäkerrosta taaksevedettyyn kattopaviljonkiin. Sinne on sijoitettu baari ja kalleimmat penthouse-sviitit, jotka on nimetty kuninkaallisten mukaan Elizabethiksi ja Charlesiksi.
Laajennustyössä auttoivat Saarisen aiemmat luonnokset, joissa hän oli kaavaillut rakennuksesta suurempaa versiota. Piirroksia syntyi, kun Saarinen vietti häämatkansa aikana kolme viikkoa Lontoossa.
Avaa kuvien katselu
Ensimmäisestä kerroksesta poistettiin kaikki myöhemmin lisätyt väliseinät, jotta näkyville saatiin alkuperäinen, yhtenäinen ristikkokatto. Kuva: Simon Menges / David Chipperfield Architects”Suojelu ei aina tarkoita ajan pysäyttämistä”
Projektiarkkitehti Ryan Butterfield kertoo Ylelle, että kohteen suojelustatus määräsi, että julkisivu, kattorakenne ja kotka on jätettävä ennalleen. Chipperfieldin toimisto pyrki kuitenkin säilyttämään myös muuta, muun muassa alkuperäiset messinkiset ikkunakahvat.
– Vaikka iso osa sisätiloista jouduttiin uudistamaan nykyvaatimusten mukaisiksi, suurin osa rakennuksen ulkomateriaaleista ja detaljeista säilytettiin, Butterfield sanoo sähköpostitse.
Butterfieldin mukaan yli 4 000 yksittäistä elementtiä purettiin, puhdistettiin ja kunnostettiin ennen asennusta takaisin.
Butterfield kertoo, että Chipperfieldin toimistolla on Britanniassa vahva maine historiallisten kohteiden parissa työskentelystä.
– Arkkitehtuuri ei ole staattista. Rakennuksen on jatkettava elämäänsä ja palveltava tarkoitustaan sekä ympäristöään. Suojelu ei siis aina tarkoita ajan pysäyttämistä, vaan rakennuksen historian jatkamista.
Projektiarkkitehti korostaa, että kulttuuriperinnön kanssa työskentely tarkoittaa aina väistämättä myös erilaisten arvojen yhteensovittamista.
Lopputulos on ”ylellisyyden houreuni”
Rakennus ehti palvella alkuperäisessä tarkoituksessaan vuoteen 2018, jolloin Yhdysvallat siirsi lähetystönsä toisaalle. Maailma oli muuttunut, samoin turvallisuushuolet kasvaneet.
Tilan osti qatarilaisten sijoittajien yhtiö, joka on Qatarin kuningasperheen omistuksessa. Hotellia pyörittää Rosewood-ketju, jonka puolestaan omistaa nykyisin hongkongilainen konserni.
Avaa kuvien katselu
Rakennuksen julkisivun ikkunanpielissä on Eero Saarisen jäljiltä Portland-nimistä kalkkikiveä. Kuva: Simon Menges / David Chipperfield Architects
Bling-blingiä on lisätty muutostöissä luksuskauhalla. Sisustussuunnittelusta vastaa ranskalainen Joseph Dirand, ja lopputulos on The Guardianin mukaan ”ylellisyyden houreuni”, joka näyttää ”oligarkin luksusjahdilta” tai ”kullatulta temppeliltä”, jonka ”tunnelma muistuttaa Kim Il-sungin mausoleumia”.
Sisustuksen raaka-aineina on käytetty muun muassa oksatonta pähkinäpuuta, ja kylpyhuoneet on vuorattu intialaisella vihreällä marmorilla. Observer-julkaisun mukaan ”kulutuksen karnevaali” vaikuttaa siltä, että louhokset ja metsät on tyhjennetty marmorista ja jalopuusta.
Sitä, mitä kaikki on maksanut, ei ole kerrottu julkisuuteen.