Ranualla ennallistetaan kahta turvesuota. Toimivia ennallistamismalleja etsitään samalla myös muualle Suomeen, kun valtava määrä maata vapautuu vuosittain turvetuotannosta.
Avaa kuvien katselu
Haprarahkasammal tekee tärkeää työtä Ranuan soilla. Asiantuntija Juulia Suikula John Nurmisen säätiöstä kertoo, miksi juuri tämä sammal on niin tärkeä. Kuva: Samuli Holopainen / Yle
Juttu tiivistettynä
- Ranualla ennallistetaan entisiä turvetuotantoalueita suoksi, mikä on tärkeä ympäristöhanke.
- Tavoitteena on palauttaa 200 hehtaaria suoksi ja kehittää toimintamalleja laajemmalle ennallistamiselle.
- Ennallistaminen vähentää päästöjä ja muuttaa alueet hiilinieluiksi ajan myötä.
- Metsityksessä tai peltokäytössä turpeen hajoaminen jatkuu, joten suoksi muuttaminen on usein paras vaihtoehto.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Matalassa vedessä astelee punajalkaviklo, Lapin sisämaassa harvoin nähty kahlaaja. Sen on houkutellut kosteikko, joka syntyi, kun entistä turvetuotantoaluetta alettiin muuttaa takaisin suoksi.
Kymmeniä tuhansia hehtaareja Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin turvesoita jää Suomessa tyhjän pantiksi, jos hallitus onnistuu puolittamaan turpeen energiakäytön tällä vuosikymmenellä.
Ranuan kahdella suolla selvitetään parhaillaan, mikä olisi paras tapa ennallistaa turvesuo. Karsikkosuolla viimeiset turpeet nostettiin 2018 ja Raakunsuolla 2020.
Avaa kuvien katselu
Ranuan Karsikkosuolla ennallistamistyö on jo pitkällä ja alue on muuttunut kosteikoksi. Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkö Ari-Pekka Auvinen levittää rahkasammaltuppoja alueelle. Kuva: Samuli Holopainen / Yle
Nyt pitäisi palauttaa 200 hehtaaria takaisin vetiseksi suoksi niin, että samalla saataisiin vauhtia soiden ennallistamiseen myös muualla.
– Tavoite on päästä satojen hehtaarien mittakaavasta tuhansiin. Tämä olisi mahdollista, jos olisi valmiit mallit, miten toimia. Näitä toimintamalleja rakennetaan nyt parhaillaan täällä Ranualla, suojelupäällikkö Ari-Pekka Auvinen Luonnonperintösäätiöstä sanoo.
Entisistä turvetuotantoalueista kymmenesosa on ennallistettu. Enemmistö alueista on metsitetty.
Entisiä turvetuotantoalueita on Suomessa noin 90 000 hehtaaria. Ohjelmapäällikkö Anna Saarentaus laskeskelee, että niistä on ennallistettu korkeintaan 9000 hehtaaria. Uudelleen soistamista on tehty Suomessa vasta hyvin vähän. Video: Samuli Holopainen / YleKonevoimalla nopeutetaan suon palautumista
Ranuan soilla selvitetään, miten ihmisen tekemillä rakennelmilla voidaan parhaiten auttaa alueen vettymistä. Kun turvetuotannossa ollut alue muutetaan takaisin suoksi, sinne tehdään patoja, moreenikynnyksiä, suojänteitä ja muita rakennelmia. Myös veden laatua valvotaan.
Ohjelmapäällikkö Anna Saarentaus John Nurmisen säätiöstä kertoo, että Karsikkosuolle on johdettu vesiä ympäröiviltä metsänojitusalueilta.
– Tänne on myös muotoiltu aapasuon jänteitä, jotka hidastavat veden kulkua, pakottavat sen tietylle reitille ja näin alue saadaan vettymään.
Lisäksi alueelle istutetaan rahkasammalta, joka imee 20 kertaa oman painonsa vettä.
Asiantuntija Juulia Suikula John Nurmisen säätiöstä kertoo, miksi juuri haprarahkasammal on niin tärkeä. Video: Samuli Holopainen / Yle
Turvealueiksi ojitetut ja kuivatut suot tuottavat ilmasto- ja vesistöpäästöjä niin kauan kun turve jatkaa hajoamista.
Vettämisen myötä päästöt vähenevät ja suo muuttuu ajan myötä hiilinieluksi ja lopulta hiilivarastoksi.
Peltokäyttö huonoin vaihtoehto
Entisiä turvesoita voidaan myös metsittää tai muuttaa pelloiksi. Turvesoille on suunniteltu myös aurinkopaneelipuistoja.
Turvesoiden jatkokäytöstä ollaan kiinnostuneita myös Geologian tutkimuskeskuksessa. Esimerkiksi GTK:n Suohiili-projekti selvitti soiden maankäytön vaikutusta turpeen hiilen määrään.
Simon Ruonansuolla tutkitaan GTK:n voimin sitäkin, voisiko turvetuotantoalueelle perustetun aurinkopuiston vettää ja istuttaa alueelle rahkasammalta.
Jos entinen turvetuotantoalue metsitetään, muutetaan pelloksi tai sinne rakennetaan aurinkopuisto, maan kuivuminen jatkuu. Samalla jatkuu turpeen hajoaminen, mikä tarkoittaa huomattavia päästöjä ilmastoon ja vesistöön, sanovat Ranualla ennallistamistyötä tekevien säätiöiden edustajat.
Suoksi muuttaminen onkin heidän mukaansa kirkkaasti paras ratkaisu.
– Peltokäyttö on vaihtoehdoista kaikkein dramaattisin ympäristövaikutuksiltaan, mutta metsittämisessäkin turpeen kuivuminen ja hajoaminen jatkuu. Näin käy myös, jos ei alueelle tehdä mitään, ohjelmapäällikkö Anna Saarentaus sanoo.
Avaa kuvien katselu
Raakunsuo on alunperin ollut Simojokea kohti viettävä aapasuo. Simojoki on yksi Pohjois-Suomen lohijoista. Kuva: Samuli Holopainen / Yle
Maanomistajalle metsitys tai maan vuokraus aurinkopuistolle on tuottoisampaa kuin ennallistaminen. Saarentaus kaipaakin taloudellisia kannustimia maanomistajille.
Entisten turvesoiden kohtalosta päättämistä saattaa vaikeuttaa se, että maanomistajia voi olla kymmeniä.
Osittainen metsittäminenkin voi olla hyvä ratkaisu
Entisten turvesoiden osittainen metsittäminenkään ei ole huono vaihtoehto, sanoo GTK:n tutkija Liisa Maanavilja.
– Kun puhutaan ilmastovaikutuksista sadan vuoden aikajänteellä, metsitys ja suoksi ennallistaminen ovat kasvihuonekaasujen vapautumisen kannalta parhaat vaihtoehdot. Pidemmällä aikavälillä suoksi ennallistaminen on parempi.
Hänen mukaansa paras käyttömuoto riippuu muun muassa maastonmuodoista ja turvekerroksen paksuudesta.
Ranualla Raakunsuolla ja Karsikkosuolla ennallistamistyötä tehdään kahden säätiön yhteisponnistuksena.
Suokeidas-hankkeessa Luonnonperintösäätiö ostaa maat ja John Nurmisen Säätiö vastaa töiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Työtä tekevät paikalliset urakoitsijat ovat olleet aikoinaan mukana myös turvetuotannossa eli suomaasto on tuttua ja näin heitä työllistetään turvetuotannon loputtua.
Myöhemmin näille alueille haetaan pysyvän suojelualueen statusta.