Siiri Siikarla

Korkeakoulujen olisi syytä kantaa opiskelijoidensa työllistymisestä edes jonkinlaista vastuuta, kirjoittaa toimittaja Siiri Siikarla.

Tänään klo 19:47

Opiskelijoiden työllistyminen näyttelee korkeakoulujen rahoituksessa hyvin pientä roolia. Kuvituskuva Tampereen yliopistolta. Tiina Somerpuro

Opiskelu kannattaa aina. Vai kannattaako sittenkään?

Tätä yhä useampi korkeakoulutettu suomalainen on joutunut pohtimaan viimeisen vuoden aikana.

Yle uutisoi tammikuun lopussa, että korkeakoulutettujen työttömyys on noussut ennätyslukemiin. Tiedot pohjasivat Akavan rahoittaman ajatus- ja tutkimusyksikkö Akava Worksin työttömyys- ja lomautuskatsaukseen.

Vaikka tuoreimmassa – heinäkuussa tehdyssä katsauksessa – näkyy pieniä merkkejä paremmasta, tilanne on yhä synkkä. Korkeakoulutettujen työttömien määrä on kasvanut edelleen, ja valtaosa työttömyyden kasvusta selittyy pitkäaikaistyöttömyyden lisääntymisellä.

Alkuviikosta Helsingin Sanomat uutisoi, että Suomessa koulutetaan runsaasti väkeä aloille, joissa työllisyysnäkymät ovat kaikkea muuta kuin ruusuiset. Jutussa nostettiin esiin liikakoulutus muun muassa av-, media- ja taidealalla.

HS:n mukaan korkeakoulut ovat lisänneet edellä mainittujen alojen aloituspaikkoja, vaikka työvoiman kysyntä ei ole kasvanut samoissa määrin.

Tilanne on inhimillisestä näkökulmasta lohduton.

Media- ja taideala sekä monet heikosta työllisyystilanteestaan tunnetut humanistiset alat ovat niin kutsuttuja intohimoaloja, joille päädytään ensisijaisesti oman mielenkiinnon – ei niinkään järkisyiden – siivittämänä.

Eivät nuoret silti tyhmiä ole. Monet varmasti jo toisen asteen koulutukseen tai viimeistään korkeakouluun hakiessaan ymmärtävät, että joillakin aloilla leipä on lihavampi ja varmempi kuin toisilla.

Silti opiskelupaikan saaminen voi antaa vääristyneen kuvan, että töitä kyllä riittää, kunhan koulun vain käy kunnialla loppuun. Onhan meille kerrottu pienestä asti, että kouluja kannattaa käydä ja tekevälle töitä riittää.

Karu todellisuus iskee pahimmillaan päin näköä vasta siinä kohtaa, kun korkeakoulua on takana vuosia, eivätkä ovet työelämään lukemattomista hakemuksista ja yrityksistä huolimatta avaudu.

On murheellista kuulla vasta korkeakoulusta valmistuneen, lahjakkaan nuoren aikuisen pohtivan, mille alalle kannattaisi seuraavaksi kouluttautua. Mielellään jollekin sellaiselle, jossa työllistyminen olisi edes jossain määrin realistista eikä vakituinen työpaikka vaatisi sitä, että epämääräisiä ja osa-aikaisia sopimuksia sietää ensin vuodesta toiseen.

On totta, että taloustilanne on tällä hetkellä synkkä, ja monella alalla työnhakijoille tarjotaan ei oota.

Silti korkeakoulujen olisi syytä kantaa opiskelijoidensa työllistymisestä edes jonkinlaista vastuuta. Se onnistuisi muuttamalla korkeakoulujen valtionrahoitusta siihen suuntaan, että opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen näyttelisi siinä entistä suurempaa roolia.

Tutkimuslaitos Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen totesi HS:lle, että korkeakouluilta puuttuu rahallinen kannustin ohjata väkeä aloille, joilla he voivat aidosti työllistyä.

Tällä hetkellä opiskelijoiden työllistyminen näyttelee korkeakoulujen rahoituksessa mitättömän pientä, vain parin prosentin roolia. Huomattavasti suuremmat rahat tulevat valmistuneista.

Korkeakoulut voivat siis surutta haalia väkeä aloille, joilla paneutuneita opiskelijoita riittää – riippumatta siitä, piisaako heille töitä vai ei. Tämä on järjetöntä paitsi yhteiskunnan yhteisten varojen, myös jokaisen suurella todennäköisyydellä työttömäksi valmistuvan nuoren suomalaisen kannalta.