Demi Mooren tarinat lapsuudesta kertovat lasten henkisestä pahoinpitelystä, heitteillejätöstä ja täydellisestä unohduksesta.
Morgan-pikkuveljen hoitaminen oli enimmäkseen Demin vastuulla jo nuorena. Demillä oli munuaisten vajaatoimintaan liittyvä sairaus, joka vei häntä sairaalahoitoihin.
Demin äiti ja isä muuttivat usein, jopa kymmeniä kertoja vuodessa eri puolille Pohjois-Amerikkaa. Demi vaihtoi kouluja ja tuli enimmäkseen toimeen uusien kavereiden kanssa. Ginny oli keksinyt, että miehen saa pysymään uskollisena, kun poistaa hänet houkutusten läheisyydestä. Ihan ei mennyt nappiin tämäkään teoria.
Demin rakkain henkilö oli Marie, isoäiti äidin puolelta. Hän oli Demille se luotettavin aikuinen, mutta heidän yhdessäolonsa jäi ikävä kyllä vähäiseksi.
Demi oli nuori ja kaunis ja siitä seurasi poikia ja miehiä, jotka olivat joko hyväksikäyttäjiä tai hetkittäisiä rakkauden kohteita.
Demi Moore ei säästele asioiden kertomisessa ketään, varsinkaan itseään. Kun äiti ja isä olivat alkoholisteja, hän huomasi vaaran jo varhain.
Moore keksittiin malliksi jo 15-vuotiaana. Hän pääsi mukaan television saippuasarjaan General Hospital, jossa näytteli pari vuotta. Samoihin aikoihin hän teki myös kaksi elokuvaa, joita ei halua muistella.
Vuonna 1980 Demi Mooren isä Danny teki itsemurhan ja Demille paljastui salaisuuksista suurin. Äiti jatkoi juomista ja pikkurikoksia ja joutui vankilaankin. Demi ei pitänyt yhteyttä äitiinsä vuosikymmeniin.
* *
Salla Voutilaisen suomentama Läpikotaisin – Muistelmat (Johnny Kniga, 2025) on kauhukertomus lapsuudesta, joka aikuisuudessa muuttuu jännityskertomukseksi parisuhteista.
Demi oli pari vuotta naimisissa muusikko Freddy Mooren kanssa, jolta sai hyvän näyttelijäsukunimen. Suuri rakkaus, näyttelijäkollega Emilio Estevez on muutaman vuoden kihlattuna kunnes kuvaan tulee toinen näyttelijä, Bruce Willis. Mooren ja Willisin perheeseen syntyy kolme tytärtä. Avioliiton päätyttyä Moore tapaa Ashton Kutcherin, nuoremman kollegan, ja suhde kestää vuosia.
Demi Mooren elämä on ollut reipasta vuoristorataa. Välillä alamäkiä on ollut enemmän kuin ylämäkiä, joita niitäkin onneksi on ollut. Kaunis nuori nainen joutui liian usein tilanteisiin, joita joku osasi käyttää hyväkseen, niin yksityiselämässä kuin elokuvamaailmassa. Oman painonsa kanssa Moore taisteli vuosia, turhaan. Hän osaa kertoa itse mikä meni vikaan ja miksi.
Moore osaa myös nauttia onnen hetkistä ja yrittää ja onnistuukin korjaamaan menneitä ihmissuhteita. Lapset ovat hänelle tärkeitä, vaikka hän arvioikin muutaman kerran raadollisesti äitiyttään.
Kirjan lukemalla oppii tuntemaan näyttelijän, joka analysoi hienosti paitsi itseään myös tekemiään elokuvia. Moore on tehnyt rooleillaan muotokuvia nykyajan naisesta erilaisissa rooleissa, esimerkiksi armeijan leivissä (Kunnian miehet, 1992, ja Sotilas Jane, 1997) tai pankkimaailmassa (Margin Call, 2011).
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.