”Mies kuoli poliisitehtävän yhteydessä Vaajakoskella.”
Uutinen oli vähäsanainen. Ihmisiä kuolee poliisin käsiin joka vuosi, Suomessa onneksi harvoin, eikä tapauksiin yleensä liity mitään kummallista.
Siltä näytti tälläkin kertaa. 44-vuotias mies oli kuollut tammikuisena keskiviikkoiltana Jyväskylän itälaidalla. Medialle kerrottiin nopeasti, ettei tapauksessa epäilty rikosta.
Netin keskustelupalstalla tapauksen taustoja jaksettiin arvailla hetken aikaa, mutta pian se unohtui muiden puheenaiheiden tieltä.
Omaiset eivät unohtaneet.
Sillä Rami Ritvasen kuolema ei ollut mikään tavallinen tapaus. Omaisten kertoman ja Ylen tutkivan toimituksen selvityksen perusteella viranomaisten toiminta tapauksessa herättää kysymyksiä.
Poliisit toivat kuolinviestin
Kun ovikello soi, Riitta Ritvanen ja hänen miehensä olivat yöpuvuissa. Jyväskylässä sijaitsevan kerrostalohuoneiston ovella seisoi kaksi pitkää poliisia.
– Meillä olisi nyt ikävä asia kerrottavana, Riitta muistelee poliisien sanoneen.
Hän kutsui partion sisään. He kertoivat, että Vaajakoskella oli juuri ollut poliisioperaatio, jossa oli menehtynyt mies.
– Ja tämä mies oli minun poikani.
Riitalle kerrottiin, että Rami oli käyttäytynyt poliisia kohtaan aggressiivisesti. Kiinniottotilanteessa Rami oli valahtanut elottomaksi. Häntä oli elvytetty, mutta turhaan.
Poliisin vierailusta jäi Riitalle olosuhteisiin nähden lämmin vaikutelma. Mutta Riitan oli vaikea uskoa tapahtunutta todeksi. Hän ei pitänyt poikaansa aggressiivisena eikä ymmärtänyt, mitä tilanteessa olisi voinut tapahtua.
– Se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ajattelin että ei, ei tämmöistä voi tapahtua.
Kuolinillan tapahtumat etenivät nopeasti
Syyttäjän asiakirjat avaavat tapahtumien kulkua. Hätäkeskus oli saanut soiton äidiltä, jonka itsetuhoinen poika oli sanonut ottavansa lääkkeitä ja viinaa.
Kaksi Sisä-Suomen poliisin vanhempaa konstaapelia oli lähtenyt etsimään soittajan poikaa. Äiti oli kertonut poliisille tuntomerkit: rastoittunut pitkä tukka ja epäsiisti parta.
Mielenterveyskuntoutujien asuntolan pihalla poliisit olivat nähneet kuvaukseen sopivan henkilön. Hän oli Rami Ritvanen. Toinen poliiseista oli lähestynyt häntä.
– Kysyin nimellä, onko hän etsimämme henkilö, poliisi kertoi myöhemmin.
– Hän vastasi että ei ja saman tien löi minua nyrkillä ylävartaloon. Lyönti osui minua vasemmalle puolen rintaan.
Poliisi oli vienyt Ramin maahan partioauton viereen. Toinen poliiseista oli juossut paikalle, ja Ramille oli pantu käsiraudat. Poliisit olivat yrittäneet saada Ramin työnnetyksi kuljetustilaan.
– Mutta hän punnasi molemmilla jaloilla vastaan pitäen niitä takapuskurin päällä, poliisi kertoi.
Avaa kuvien katselu
Rami Ritvanen asui viimeiset vuotensa päihteettömässä mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Jälleen poliisi oli vienyt Ramin maahan. Toinen konstaapeleista oli pitänyt hänen jaloistaan, kun toinen oli hakenut jalkaraudat.
Tässä vaiheessa paikalle oli tullut asuntolan työntekijä. Hän on poliisin lisäksi tiettävästi ainoa silminnäkijä tapahtuneelle.
Kun poliisit olivat puhuttaneet mahallaan makaavaa Ramia, hän ei enää vastannut. Poliisit alkoivat elvyttää Ramia – mutta hetkeä myöhemmin hän oli kuollut.
Poliisi ei aluksi myöntänyt erehdystä Ylelle
Poliisin toimintaa selvittäneistä asiakirjoista puuttui kuitenkin yksi tärkeä tieto.
Riitta Ritvanen sanoo, että poliisi oli Ramin kuoliniltana etsimässä aivan toista henkilöä. Hänen poikansa valikoitui kohteeksi ainoastaan sattumalta, ulkonäkönsä vuoksi.
Poliisi oli etsinyt hätäkeskuspuhelun perusteella miestä, jolla oli ”rastoittunut tukka ja pitkä epäsiisti parta” – Rami oli parrakas ja hänen paksu rastalettinsä oli Vaajakoskella tunnettu näky.
– Minä aina valitin hänelle siitä tukasta. Mutta se auttoi häntä pitämään oman identiteettinsä, Riitta Ritvanen sanoo.
Ei siis ole vaikea kuvitella, miksi poliisi saattoi erehtyä henkilöstä. Erikoisempaa on, ettei viranomainen ole maininnut väärinkäsitystä edes Ramin tapausta käsittelevissä asiakirjoissa.
Avaa kuvien katselu
Riitta Ritvasen kodin seinät ovat täynnä maalauksia ja piirroksia, joista moni on syntynyt Ramin kädestä. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Poliisi ja syyttäjä eivät aluksi myöntäneet erehdystä Ylen kysyessä asiasta. Tapauksen tutkinnanjohtajana toiminut syyttäjä Mari Eerola kirjoitti Ylelle päinvastoin:
– Menehtynyt henkilö on se, jota poliisit etsivät.
Asiakirjoihin on lisäksi kirjattu silminnäkijän lausunto, josta saa samansuuntaisen kuvan. Lausunnon Ylelle luovutettu versio on osin salattu. Siinä lukee näin:
”Siinä välissä poliisit ehtivät kertoa, että he etsivät jotakin henkilöä. Sain sen käsityksen, että he etsivät juuri [nimi salattu], en osaa sanoa oliko hän tehnyt jotain.”
Ylen tietojen mukaan kuolinpaikalla olleet poliisit ovat kumminkin itse myöntäneet silminnäkijälle erehdyksen, samoin toinen poliisi Ramin äidille myöhemmin.
Lisäksi Riitta Ritvanen ei ollut soittanut hätäkeskukseen Ramin kuoliniltana. Hän on vahvistanut tämän itse tietopyynnöllä Ylen pyynnöstä. Hätäkeskukseen soittanut nainen ja hänen mahdollisesti itsetuhoinen poikansa, jota poliisi etsi, olivat siis eri henkilöitä kuin Riitta ja Rami.
Kun Yle kysyi uudelleen syyttäjä Mari Eerolalta asiasta, hän pahoitteli aiempaa vastaustaan:
– Arvioni perustui muistikuviin poliisien antamista alustavista selvityksistä. Ilmeisesti asia on kuitenkin todellisuudessa mennyt kertomallasi tavalla.
Eerolan mukaan henkilöstä erehtyminen ei ole kuitenkaan ollut poliisin toimien arvioinnin kannalta olennaista. Keskeistä on ollut Ramin väkivalta poliisia kohtaan ja kiinnioton vastustaminen.
Riitta Ritvasen on ollut vaikea uskoa Ramin kuolemaa todeksi.
”Hän pelkäsi kuollakseen poliisia”
Riitta Ritvasen mielestä Ramin tunnistaminen väärin on vain yksi poliisin toimintaan liittyvistä ongelmista Ramin kuolemassa. Ritvanen ei voi tietää, mitä tilanteessa on tapahtunut – mutta hän kysyy, onko poliisi käyttänyt liikaa voimaa.
Se ei olisi hänestä ensimmäinen kerta: Rami oli ollut mielenterveysongelmiensa vuoksi tekemisissä virkavallan kanssa aiemminkin.
Parikymmentä vuotta sitten Rami yritti juosta pakoon, kun poliisipartio tuli viemään häntä vanhempien pyynnöstä hoitoon. Riitta ja Ramin veli näkivät, miten poliisit kaatoivat Ramin. Äidin kertoman mukaan poliisit myös pamputtivat häntä.
– Tämän jälkeen hän pelkäsi kuollakseen poliisia, Riitta sanoo.
Ramin pelko poliiseja kohtaan oli myös hänen ohjaajiensa tiedossa mielenterveyskuntoutujien asuntolassa.
Avaa kuvien katselu
Kuvataide ja musiikki olivat Ramin sydäntä lähellä. Kuvassa kitaristi Jimi Hendrixiä esittävä teos. Ramin teosten pohjalta järjestettiin näyttely hänen kuolemansa jälkeen. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Ehkä juuri pelko sai Ramin lyömään poliisia. Poliisin tarkoitus oli löytää itsetuhoinen henkilö tämän auttamiseksi. Tavallinen ihminen ei olisi reagoinut poliisin lähestymiseen aggressiivisesti.
– Joku hoitajista kertoi, että Rami oli sinä iltana laittanut hyväntuulisena iltapalaa ja mennyt sitten ulos tupakalle, Riitta sanoo.
Kaikkea ei voi jälkikäteen tietää – eikä poliisia voi moittia siitä, että he päättivät ottaa Ramin kiinni lyönnin jälkeen. Poliisi joutuu muulloinkin vaaratilanteisiin mielenterveysongelmista kärsivien asiakkaiden kanssa.
Syyttäjä päätti, ettei poliisin toimista tapauksessa aloiteta esitutkintaa.
Yhtäläisyys aiemman kuolintapauksen kanssa
Omaisten näkemien asiakirjojen perusteella Ramin kuolinsyy oli epäselvä. Siihen vaikuttivat poliisin voimankäyttö, Ramin omat terveydelliset taustatekijät ja tilanteen aiheuttama ahdistus.
Asiakirjassa mainitaan, että Ramin kilpirusto oli murtunut. Se on vamma, joka joskus yhdistyy kuristamiseen – esimerkiksi vuonna 2010 Tampereella sattuneessa tapauksessa.
Siinä ravintolan ovimies tuomittiin asiakkaan kuoleman aiheuttamisesta. Murtuma asiakkaan kilpirustossa osoitti, että kaulaan oli kohdistunut painetta.
Tapauksia ei voi kuitenkaan täysin verrata. Silminnäkijä kertoi ovimiehen ottaneen asiakkaan kuristusotteeseen – Ramin kohdalla ei tiedetä, mikä aiheutti kilpiruston murtuman.
Ramia pidättäneiden poliisien omat kuvaukset tapahtumista eivät selitä kaulavamman syntyä.
Syyttäjällä ei ollut käytössä poliisin haalarikameran kuvaa tai muutakaan tallennetta. Ainoa ulkopuolinen silminnäkijä tuli paikalle juuri ennen Ramin kuolemaa, ja hänet puhutettiin vasta yhdeksän kuukautta myöhemmin. Syyttäjän mukaan hitaus johtuu poliisirikosyksikön ruuhkautumisesta.
Silminnäkijä ei todistanut nähneensä liiallista voimankäyttöä tilanteessa.
– Enemmänkin sellaista, että toinen piti häntä kädellä maassa ja toinen laittoi jalkarautoja, hän kuvasi näkemäänsä.
Oikeuslääkäri luokitteli kiinniottotilanteen vaikutuksen Ramin kuolemaan ”määrittelemättömäksi”. Syyttäjä katsoi sen ja muiden tietojen perusteella, ettei kuolema johtunut poliisin toiminnasta tai laiminlyönnistä.
Sisä-Suomen poliisi ei kommentoinut asiaa Ylelle. Poliisin mukaan toimivalta asiassa ei kuulu sille, vaan valtakunnansyyttäjälle.
Asiat olivat juuri menossa parempaan
Ensimmäisenä aamuna Ramin kuoleman jälkeen Riitta Ritvanen meni ruumishuoneelle. Siellä Rami makasi valkeissa lakanoissa.
– Rami näytti siltä kuin nukkuisi, hän sanoo.
Poskessa oli kiinniottotilanteesta jäänyt jälki. Toinen käsi oli osin sinipunainen, se oli jäykistynyt yläasentoon. Riitta kuvitteli uudestaan ja uudestaan, miten poika on kuollut.
Kotona Riitta itki kovaan ääneen. Hän jutteli kehyksessä olevalle Ramin kuvalle ja kertoi tälle päivän kuulumisia.
Suhde ei ollut aina helppo. Kerran Rami jätti palaamatta tukikotiin ja äiti joutui etsimään häntä poliisin kanssa. Mutta viimeisinä vuosina Ramin asiat tuntuivat taas menevän parempaan. Hän asui vuosia päihteettömässä asuntolassa. Hän lasketteli Laajavuoressa ja piti asuntolan muille asukkaille Levyraatia. Hän alkoi piirtää värillisiä kuvia mustavalkoisten oheen.
Siksi Riitasta tuntuu erityisen epäoikeudenmukaiselta, että Ramin elämä päättyi niin kuin päättyi: ennen aikaansa, väärinkäsityksen takia. Tapahtuma on nakertanut hänen luottamustaan viranomaisiin.
– Olen niin monta kertaa kieltänyt itseäni ajattelemasta sitä, hän sanoo.
– Tuntuu vain, että se meni väärin.