Juttu tiivistettynä
- ARD-kanavan julkaiseman dokumentin mukaan huippupyöräilyssä käytetään edelleen laajalti mikroannosteltua epo-hormonia ja Aicar-nimistä dopingainetta.
- Aicarin havaitsemiseen dopingtesteissä liittyy haasteita, eikä positiivisia testejä ole löytynyt.
- Antidopingtutkija Oliver Catlin toteaa, että Aicarin ja sen kaltaisten aineiden testaus tarvitsee lisää tutkimusrahoitusta ja huomiota.
- Catlinin mukaan lähivuosina saatetaan nähdä Aicarista johtuvia dopingkäryjä.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Juhannuksena antidoping- ja pyöräilypiireissä kuohui, kun tutkivaan urheilujournalismiin erikoistunut saksalainen ARD-kanava julkaisi tuoreimman dokumenttielokuvansa Doping Top Secret: In the Slipstream.
Dokumentti ja siitä julkaistut artikkelit käsittelivät lajin dopingkulttuuria, jossa vuosituhannen alun massakäryt ovat jääneet taka-alalle. Kymmenen viime vuoden aikana lajin klassikkokisassa Ranskan ympäriajossa ei ole nähty ainuttakaan positiivista dopingtapausta kovista kielletyistä aineista.
Avaa kuvien katselu
Kolumbialainen Nairo Quintana on ainoa positiivisen dopingnäytteen antanut pyöräilijä Ranskan ympäriajossa sitten vuoden 2015. Hän jäi kiinni kielletyn kipulääkkeen käytöstä vuoden 2022 Tourilla. Kuva: Tim de Waele/Getty Images
ARD:n haastattelemien, nimettömänä pysytelleiden ilmiantajien mukaan laji on kuitenkin yhä kaukana puhtaasta. Ilmiantajiin lukeutuneet entiset ja nykyiset huippupyöräilijät kertoivat, että mikroannoksina käytetty ja yleisurheilussakin satoja käryjä aiheuttanut epo-hormoni nauttii edelleen lajin absoluuttisella huipulla laajaa suosiota.
Ilmiantajien mukaan vain yksi muu kielletty aine on yhtä suosittu: Aicar. Siitä on puhuttu pitkään pyöräilypiireissä, mutta muussa huippu-urheilussa se on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Aicar vaikuttaa solutasolla tapahtuvaan aineenvaihduntaan. Synteettisenä dopingaineena se lisää tehokkaasti elimistön energiantuotantoa.
Maailman antidopingtoimisto Wada lisäsi Aicarin kiellettyjen aineiden listalle vuonna 2009. Vuonna 2012 Espanjan poliisin maansa ammattipyöräilijöille tekemässä ratsiassa ja niitä seuranneissa kuulusteluissa Aicar nimettiin epon korvikkeeksi, uuden sukupolven superdopingiksi.
Kuluneen 16 vuoden aikana yksikään pyöräilijä saati muunkaan lajin urheilija ei ole vielä antanut Aicarista positiivista dopingtestiä.
– Historiallisesti ARD:n tutkivan journalismin vaikutus on nähty vuosia niiden julkaisun jälkeen. Dokumenttien vaikutus on ollut kuitenkin vavahduttava antidopingin näkökulmasta, yhdysvaltalainen antidopingekspertti Oliver Catlin sanoo Yle Urheilulle videopuhelun välityksellä kotoaan San Diegosta.
Catlin viittaa toimittaja Hajo Seppeltin ja tämän kollegojen paljastuksiin muun muassa vuoden 2014 Sotshin talviolympialaisten dopingskandaalista, Venäjän valtiojohtoisesta dopingohjelmasta aina Pariisin olympialaisia edeltäneeseen kiinalaisuimarien trimetatsidiinivyyhtiin.
– En usko, että olemme vielä tajunneet tämän tuoreen dokumentin merkitystä. ARD:n lahja on paljastaa ongelmia, joista kovin monet eivät puhu tai joiden vaikutusta ei ymmärretä. Aicarin tapauksessa vaikutus voi olla valtava, Catlin sanoo.
Avaa kuvien katselu
Hajo Seppelt on saksalainen tutkiva journalisti. Kuva: Octavio Passos/Getty ImagesMiksi käryjä ei ole?
Positiivisten dopingtestien saamiseen Aicarista liittyy haasteita, joiden kanssa antidopingyhteisö on kamppaillut aiemminkin. Kuten epon, kasvuhormonin tai testosteronin tapauksessa, ihmisen elimistö tuottaa aicaria lunnostaan.
Mikä Aicar?
Aicar eli 5-aminoimidatsoli-4-karboksamidi-ribonukleotidi stimuloi ihmisen soluissa AMP-aktivoitua proteiinikinaasia, josta käytetään lyhennettä AMPK.
AMPK on proteiini, joka toimii energian säätelijänä ja aktivoituu liikunnan tai muiden soluenergiaa kuluttavien olosuhteiden aikana.
Haaste on erottaa ihmisen elimistössä esiintyvä luonnollinen aicar keinotekoisesti valmistetusta Aicarista.
Historian saatossa tämänkaltaisen testin kehittäminen on vaatinut aikaa.
Esimerkkinä käy 1980-luvun lopulla lääketieteestä dopingaineeksi päätynyt epo. Kansainvälinen olympiakomitea listasi sen kielletyksi aineeksi jo vuonna 1990, mutta tutkijat saivat luotettavan epo-testin valmiiksi vasta vuonna 2000.
Testi eposta jatkojalostetulle darbepoetiinille valmistui vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisiin, joissa ensimmäinen käryäjä oli kisoissa kolme kultaa voittanut ja käryn käytyä ne menettänyt hiihtäjä Johann Mühlegg.
Darbepoetiinin ensimmäisen testin esitteli julkisesti Oliver Catlinin isä, vuonna 2024 menehtynyt antidopinglegenda Don Catlin.
Avaa kuvien katselu
Antidopingin isähahmoihin kuuluva Don Catlin kuvattuna vuonna 1999. Kuva: Jonathan Alcorn/Getty Images
– On mahdollista, että olemme Aicarin kanssa samanlaisessa tilanteessa kuin epon ja darbepoetiinin kanssa. Tiesimme, että niitä käytettiin, mutta niille ei ollut luotettavaa testiä, Oliver Catlin sanoo.
Isänsä jalanjälkiä antidopingin tutkimustyössä seurannut Catlin perustaa arvionsa paitsi urheilijoiden tunnustuksiin myös Aicarin kauppaamisen volyymiin internetissä.
– Sieltä näkee nopeasti, kuinka paljon Aicaria on kaupan niin piikitettävässä kuin nieltävässä muodossa. Kun huomioidaan Aicarin valtavat määrät, on erittäin epätodennäköistä, etteivät eri lajien huiput käyttäisi sitä.
Pelote – toimiva sellainen?
Toisin kuin epon ja darbepoetiinin testin kehittämisen aikaan 1990-luvulla, antidopingtoimijat ovat voineet jo 20 vuoden ajan pakastaa osan dopingnäytteistä ja testata niitä myöhemmin uudelleen ajan saatossa kehittyneellä teknologialla.
Vuonna 2000 perustetun Wadan nykyinen sääntö sallii, että laboratoriot voivat testata veri- ja virtsanäytteitä uudelleen kymmenen vuoden ajan näytteenottohetkestä.
Yleisurheilussa kyseinen sääntö on tuottanut satoja käryjä.
– Olemme nähneet uudelleenanalysoinnin vaikutukset myöhemmin kehitetyillä testausmenetelmillä. Venäjältä tulleet aineet ovat yksi esimerkki viime vuosilta.
– Haluan uskoa, että olemme samassa tilanteessa Aicarin kanssa. Meillä on lähitulevaisuudessa erittäin todennäköisesti kyky paljastaa Aicarin käyttö jälkikäteen, Catlin sanoo.
Avaa kuvien katselu
Marija Savinova juoksi olympiakultaa Lontoossa vuonna 2012. Myöhemmin hän menetti mitalinsa, kuten monet maannaisensa ja -miehensä, kun kehittyneet testimenetelmät onnistuivat paljastamaan kielletyt menetelmät. Kuva: Ian MacNicol/Getty Images
Catlin ei ole kuitenkaan tyytyväinen antidopingin nykytilaan. Hän arvioi, ettei pelote ole riittävän vahva, jos kielletyt menetelmät pystytään paljastamaan uudelleenanalyysillä vasta vuosien päästä.
– Olympialaisissa on tehty järjestelmällistä uudelleentestausta, mutta muissa kisoissa ei niinkään. Toimintaan pitäisi saada järjestelmällisyyttä.
Samat aineet
Kun tarkastellaan 2000-luvun dopingtilastoja, pyöräily ja yleisurheilu ovat kulkeneet käsi kädessä mitä tulee esimerkiksi epo-käryihin.
Tätä taustaa vasten Catlin pitää todennäköisenä, että Aicar näyttelee pyöräilyn ohella merkittävää roolia myös yleisurheilussa. Myös käynnissä olevissa Tokion MM-kisoissa.
– Kun puhutaan vuonna 2009 kielletystä aineesta, josta ei ole jääty kiinni, sen käytön mahdollisuus on suuri.
Isompi ongelma
Catlinin mukaan antidopingilla on kuitenkin pulma, joka ei rajaudu vain Aicariin vaan ulottuu sen sukulaisaineisiin.
Kuten mainittua, Aicar on yksi Wadan kieltämistä kahdesta AMPK-aktivaattoreista. Toinen tunnetaan nimellä MOTS-c.
Nämä aineet eivät ole kuitenkaan ainoita kaupan olevia AMPK-aktivaattoreita. Kun ARD haastatteli Catlinia juhannuksena julkaistuun dokumenttiinsa, Catlinin mukaan erään kemikaali- ja lääkeyhdisteitä listaavan yrityksen verkkosivustolla oli myytävillä 166 AMPK-aktivaattoriksi nimettyä yhdistettä, joita Wada ei ole kieltänyt.
– Tämä oli muutama kuukausi sitten. Nyt samalla sivustolla myytäviä AMPK-aktivaattoreita on 208, ja niistä siis 206 ei ole Wadan kieltämiä. Kaikki eivät välttämättä ole niin tehokkaita, mutta jos edes kourallinen on, niitä voi käyttää laillisesti parantamaan suoritusta.
Avaa kuvien katselu
Dopingin testausmenetelmät ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä valtavasti, mutta kiellettyjen aineiden kehitys on ottanut myös jättiharppauksia. Kuva: Frederic T Stevens/Getty Images
Koska ongelma on ilmeinen, Catlin haluaa nähdä, että Wada ja muut antidopingtahot suhtautuvat ARD:n pyöräilydokumentin paljastuksiin vakavasti, jotta tutkimus Aicarin ja sen kaltaisten aineiden testin kehittämiseen saisi lisää rahoitusta.
Rahoituksen kasaamiseen liittyy kuitenkin huippu-urheilun ja antidopingin ikuisuusdilemma.
– Mitä enemmän ongelman kanssa työskentelee, oletus on, että sitä likaisemmalta huippu-urheilu näyttäytyy. Pyöräily keskittyi vuosia puhdistamaan pelikenttää kielletyistä aineista ja sai likaisen maineen. Kenen intresseissä on rahoittaa tutkimusta, jonka tulokset voivat saattaa urheilun huonoon valoon?
– Olemme puhuneet Aicarista vuodesta 2009. Voimmeko antaa systeemin toimia kuin mitään ongelmaa ei olisi samalla, kun ARD julkaisee dokumentin, jossa kerrotaan ongelman olevan läsnä?
Catlinin mukaan antidoping on nykyresursseillaan vaikeassa tilanteessa, jossa Wadan kiellettyjen aineiden lista toimii käyttöoppaana, mikäli urheilija haluaa turvautua dopingiin. Tokion MM-kisoista hän ei odota välittömiä käryjä.
– Isäni tapasi sanoa, että kilpailussa kielletystä aineesta kiinni jääminen on kuin älykkyystesti.