Moniosaisen muistelmateossarjan tuorein osa Manse – Södikan kausi (Like, 2025) kattaa vuodet 2002–2010 ja painottuu Liimatan kirjailijanuran alkuun WSOY:n tallissa. Aikakausi kattaa Nollapisteen levyt Nimi muutettu, Seitsemäs sinetti, Iiris ja Musta hiekka, b-puolikokoelman Sortovuodet 1994–2004 sekä pienempiä julkaisuja. Valon näkevät myös Ahkerien simpanssien Tervehdys, maan asukit -levy, joka julkaistaan 2003, sekä soololevy Tropical Cocktail vuonna 2006.
Love Kustannuksen alla julkaistaan nuottikirja Suvannossa ylpeä ilme ja muita nuotteja, runokirja Avainlastu käynnistää WSOY-uran vuonna 2002. Aksel Sunnarborgin hymy, Muovikorvo ja Nilikki-romaanien lisäksi WSOY julkaisee Liimatalta sarjakuva-albumit Masturbaatio Ranualla ja Ei vaikuta keikkaan. Liimatta toimittaa myös yhden Pahkasika-kirjan sekä kolme Veikko Ennala -kokoelmaa, Sivuhistoria-nimisen kokoelman levyttämättömiä biisinsanoituksia sekä yhteisen kirjeenvaihtokirjan Kotiteollisuuden Jouni Hynysen kanssa nimeltään Rillipää ja läski.
Samaan aikaan kirjailijauran aukeamisen kanssa vaikeutuu tulonmuodostus muusikkona. Perinteinen levynmyynti on murroksessa erilaisten suoratoistokanavien kehittyessä eikä keikoillakaan rikastu. Nollapisteen omaehtoinen musiikki kulkee sen verran marginaalissa, että isoja kansanjoukkoja sillä ei saavuteta, vaikka yritystä listamenestykseenkin on. ”Parhaansa tekee, mutta vähän jää käteen”, Liimatta pohtii.
Edes CMX:n kitaristin Janne Halmkronan tuotannon avulla ei tullut Nollapisteelle radiohittiä: ”On ikävää epäonnistua kaupallisesti ulkopuolisen neuvoilla, mieluummin sitä päätyy kallioleikkaukseen niin että on itse ratissa”
Menestyksen jäädessä toiveita pienemmäksi yhtye joutuu pohtimaan toimintansa mielekkyyttä. Omin päin ei synny valtavia radiohittejä mutta ”jospa edes mielenkiintoista musiikkia”. Liimatta tiivistää, että ”meillä oli mielestäni tarina kesken, sisällämme musiikkia jonka saaminen ulos tuntui tärkeältä”.
Lisäksi tiivis bändiyhteisö ja sen kasvattama ystävyys koetaan tärkeänä: ”Me olemme musiikin palveluksessa, musiikin ei kuulu palvella meitä ja meidän mökkitonttihaaveitamme. Meille musiikki ei ole porras vaurauteen ja seurapiireihin vaan itse päämäärä.”
* *
Liimatan mukaan Absoluuttinen Nollapiste on ”totuusmusiikkia eli tosiikkia, koska se kertoo siitä mitä on olemassa”.
”Olen haaveeton eli totuudellinen taiteilija. Viestini kummastuttaa puhtaudessaan kun siitä puuttuu sentimentaalinen rapa. Ihmiset ovat niin tottuneita epäpuhtaaseen taiteeseen ja turtuneita bisneksen vilppiin, etteivät osaa piitata taideteorian perustalle rakennetusta rockmusiikista. Oma teoriani on aistitodistus: ruohikko ei ole kuvitelma vaan tosiasia.”
Dave Lindholmin kiteytys Liimatan pikkutarkasta asioiden tarkastelusta oli: ”Sää oot tommonen kirjanpitäjä, näkee että sulla on hirrvee moraali.”
”Ihmisenä olen vaikea möykky, taiteilijana möykyn sulattaja. Työni käsittelee ristiriitoja”, pohti tähän Liimatta.
Muistelmateoksen kappaleiden loppuihin on koottu otteita yhtyeen aktiiviselta Kysy Nollapisteeltä! -palstalta. Muun muassa 12.8.2005 esitetty kysymys: ”Miksi te teette vieläkin musiikkia?” ansaitsi vastauksen: ”Se on niin hyvä syy olla pois kotoa.”
Kirjallinen ilmaisu tuntuu vastaukselta musiikkimaailman hankaluuksille. Kun tiukkaan muotoon sidottu rock-sanoittaminen alkaa tuntua kahlitsevalta, löytyvätkö todelliset ymmärtäjät kirjallisista piireistä?
”Maisema voi innoittaa myös musiikkia, ei vain tekstiä ja kuvaa. Taiteenlajista riippumatta kaikki on samaa kokonaistuotantoa.”
* *
Kirjailijuuskaan ei silti täytä kaikkia odotuksia eikä anna täyttymystä ja kirjojenkin luomistyössä on omat lukkonsa.
”Maailma ei odota romaanejani henkeään pidätellen, enkä nauti niiden kirjoittamisesta. Täytyy olla vähemmän hirvittävä tapa lunastaa olemassaolo.”
”Kotona odotti Aksel Sunnarborgin hymyn lämpimäiskappale. Punnitsin kirjaa kädessäni, avasin sattumanvaraisista kohdista ja työnsin hyllyyn: se siitä.”
Lapsen syntymä kesällä 2009 tuo Liimatan mukaan ensimmäisen normaalin asian elämään, jota on leimannut muusikkous ja monialainen tuotteliaisuus. Inttikaverit, opiskelijaelämä ja perinteisen työyhteisön kaltaiset asiat eivät ole juuri Liimatan elämää liipanneet.
Ehkä juuri siksi Liimatan yksityiskohtaiset muistelmat ovat niin kiehtovat, sillä vaikka niissä tapahtuu jatkuvasti paljon ja kiinnikkeitä on niin Kemiin, Pietarsaareen, Rovaniemelle, Helsinkiin kuin Tampereelle, on tuo vuonna 1992 syntynyt tiivis yhteisö edelleen kaiken keskiössä. Tuskinpa sen asema horjuu edes tulevan seuraavan osan Helsingin-vuosien aikana.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.