Jäsenyys Unescon biosfäärialueverkostossa on maailmanperintökohteiden tapaan maailmalla hyvin arvostettu brändi, joka parhaimmillaan edistää alueellista tunnettuutta ja elinvoimaa, kirjoittavat Suomen luontopaneelin Simo Häyrynen ja Janne Kotiaho.
Päijänteen Kirkkoselkä on osa kaavailtua biosfäärialuetta, joka ei toistaiseksi ole edennyt. Kuva: Petteri Kivimäki
Yliö
Simo Häyrynen & Janne S. Kotiaho
Kestävyysmurros on välttämätön tulevien ihmissukupolvien ja muiden lajien hyvän elämän turvaamiseksi. Kestävyysmurros tarkoittaa yhteiskuntien rakenteiden ja ajattelutapojen radikaalia nytkähtämistä kohti kestäviä elämäntapoja sekä ympäristökriisien ratkaisemista.
Toteutuakseen oikeudenmukaisesti niin ihmisten kuin muiden elollisten näkökulmasta kestävyysmurros kannattaa skaalata paikallisesti. Tarvitaan paikallista toimintaa tukevia yhteistyön muotoja, jotka auttavat alueiden asukkaita ja kuntia löytämään jaetun tulevaisuudennäkymän kestävyysmurroksen jälkeiselle elämälle.
Suomessa toistaiseksi vähän hyödynnetty mahdollisuus ovat niin kutsutut biosfäärialueet. Biosfäärialueet ovat YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon kestävän kehityksen mallialueita. Verkostoon kuuluvilla alueilla tutkitaan ja kehitetään toimivia paikallisratkaisuja, joiden lähtökohtana on ihmisten hyvinvoinnin ja taloudellisen toimeliaisuuden edistäminen luonnon kantokyvyn asettamissa rajoissa.
Suomessa on vain kaksi biosfäärialuetta, jotka perustettiin 1990-luvulla, maailmanlaajuisen ympäristöajattelun kultaisella vuosikymmenellä. Pohjois-Karjalan biosfäärialue perustettiin vuonna 1992 ja Saaristomeren alue vuonna 1994.
Sen jälkeen perustamishankkeita on ollut vain yksi, Päijänteen biosfäärialue, joka ei pitkällisestä hakemusvalmistelusta huolimatta ole toistaiseksi edennyt.
Uudet kokonaisvaltaisen kestävyyden aloitteet ovat 2000-luvulla saattaneet kohdata jonkinlaista Natura-kokemuksista viriävää ylivarovaisuutta.
Biosfäärialueiden suhteen aiemmat kokemukset eivät anna tähän perusteita. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan kokemukset osoittavat, että biosfäärialuestatus auttaa toimintaan osallistuvia löytämään resursseja ajankohtaisiin kehitystarpeisiin, joita nopeasti muuttuva kansainvälinen toimintaympäristö esimerkiksi luonnonvara-alalle asettaa.
Onnistuneen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen myötä Pohjois-Karjalan biosfäärialueen aluetaloudelliset vaikutukset ovat olleet selvästi plusmerkkisiä.
Jäsenyys Unescon biosfäärialueverkostossa on maailmanperintökohteiden tapaan maailmalla hyvin arvostettu brändi.
Suomen luonto on monipuolista ja vaihtelevaa. Ainutlaatuinen Suomen luonto ansaitsisi samanlaista kansainvälistä tunnustusta kuin naapurimaassamme Ruotsissa, jossa on seitsemän biosfäärialuetta – puhumattakaan Espanjasta, jossa alueita on 53.
Jäsenyys Unescon biosfäärialueverkostossa on maailmanperintökohteiden tapaan maailmalla hyvin arvostettu brändi, joka parhaimmillaan edistää alueellista tunnettuutta ja elinvoimaa.
Suomi menestyy globaaleissa kestävän kehityksen vertailuissa hyvin ja on noussut kärkeen, kun tarkastellaan Agenda 2030 -tavoitteiden saavuttamisen kokonaisuutta. Suurin osa sosiaalisen kestävyyden tavoitteista on Suomessa saavutettu, mutta ekologisissa tavoitteissa on selvästi parantamisen varaa.
Suomen haasteet liittyvät erityisesti paikalliseen ekologiseen kestävyyteen eli luonnon heikkoon tilaan ja toimien riittämättömyyteen sen parantamiseksi.
Neljän ministeriön yhteisen kyselytutkimuksen valossa on nurinkurista, että haasteemme liittyvät nimenomaan ekologiseen kestävyyteen. 96 prosenttia suomalaisista pitää puhdasta luontoa tärkeänä osana suomalaista identiteettiä ja 97 prosenttia kokee, että luonto lisää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.
Kolme neljästä suomalaisesta on huolissaan Suomen luonnon tilasta ja sanoo, että luonto tulee huomioida kuntatason päätöksenteossa, ja että monimuotoinen luonto on tärkeää alueen maineelle. Niin ikään kolme neljästä suomalaisesta näkee, että luonnon tilan parantamisella voidaan saavuttaa myös taloudellista hyötyä.
Valtioneuvoston kanslian selvityksen mukaan kansalaiset tarvitsevat lisää konkreettisia toimintamahdollisuuksia ja vahvempaa uskoa yksilön vaikutusmahdollisuuksiin ympäristökysymyksissä. Suomalaisten motivaatiota ja mahdollisuuksia ilmasto- ja luontotoimiin voidaan lisätä vahvistamalla osallisuuden tunnetta.
Biosfäärialuekonsepti yhdistää kaikki nämä tavoitteet sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi.
Paikallisyhteisöjen yhteinen tekeminen ja jaetun myönteisen tulevaisuudennäkymän löytäminen vahvistaisi suomalaisten osallisuuden tunnetta ja yhteiskunnan iskunkestävyyttä. Parhaimmillaan se myös aikaansaisi ruohonjuuritason toimintaa suomalaisten arvostaman luonnon turvaamiseksi lapsille ja tuleville sukupolville.
Toteuttaakseen ajamaansa kokonaiskestävyysajattelua Suomen hallituksen kannattaisi käynnistää kansallinen ohjelma biosfäärialueverkoston laajentamiseksi. Suomen kansa – ja jokainen maakunta – ansaitsee oman biosfäärialueensa.
Simo Häyrynen
ympäristöpolitiikan yliopistolehtori
Itä-Suomen yliopisto
Suomen Luontopaneelin jäsen
Janne S. Kotiaho
ekologian professori
Jyväskylän yliopisto
Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja