Muistisairas ei useinkaan tunnista oireitaan. Tämä vaatii läheiseltä paljon. Tässä jutussa on käyty läpi 7 vaaranmerkkiä.
Muistisairauksiin liittyy usein oiretiedostamattomuutta, kertoo neurologi. Adobe stock/AOP
Muistisairauden ensioireita saava harvemmin itse huolestuu muististaan. Tavallisempaa on, että ihminen itse hämmästyy ja jopa loukkaantuu, kun muut huomauttavat asiasta, kertoo neurologian dosentti, erikoislääkäri Johanna Krüger Oulun yliopistollisesta sairaalasta ja Oulun yliopistosta.
– Silloin pitää erityisesti huolestua, jos henkilö itse ei näe mitään ongelmaa. Lääkärinä olenkin erityisen huolissani juuri niistä, jotka eivät tunnista muistiongelmia itse, vaikka läheiset tai työkaverit ovat hänen muistiongelmistaan huolissaan.
Krüger puhui Aivosäätiön Alzheimerin tautia koskevassa webinaarissa.
Krügerin mukaan yleensä on todennäköisempää, että muistisairaus todetaan juuri niillä henkilöillä, jotka eivät itse tunnista muistiongelmiaan tai jos läheiset tai työkaverit ovat enemmän henkilön muistiongelmista huolissaan kuin henkilö itse.
– Toki osa muistisairauksia sairastavista tunnistaa ja huomaa itsekin muistiongelmansa, mutta yleisempää on, että suurin osa muistisairauksiin sairastuneista on yleensä tullut muistitutkimuksiin esimerkiksi perheen tai työnantajan patistamana, Krüger kertoo Iltalehdelle.
Arkea vaikeuttavien tai työkykyä heikentävien toistuvien muistiongelmien syy kannattaa selvittää.
Krügerin mukaan on kuitenkin hyvä muistaa, ettei satunnaisesta unohtelusta tarvitse olla huolissaan.
– Näin on, jos satunnaisesti esimerkiksi avaimet ovat hukassa tai kertaalleen unohtuu esimerkiksi joku palaveri. Jos unohtelu on päivästä toiseen toistuvaa ja haittaa arkea, on syytä hakeutua tutkimuksiin.
Muistisairauden mahdollisuus on olemassa, mutta ongelmien taustalla on työikäisellä useammin jokin muu syy.
– Jos ihminen on itse kovasti muististaan huolissaan, taustalta yleisemmin löytyy jotain muuta, kuten masennus, uniongelmat tai työuupumus.
Läheisen tukena
Jos läheisen muistista on huolissaan, ensikäynnille kannattaa mennä mukaan.
– Usein henkilö ei itse koe mitään ongelmaa, mutta läheisen kokemus voi olla ihan toinen. Lääkäri tarvitsee kaiken tiedon, koska ei tunne potilaita etukäteen.
Miten vastahakoisen muistioireisen sitten saa lääkäriin?
Se voikin olla hankalaa, Krüger sanoo.
– Suosittelisin tuomaan esille, että tutkimuksiin kannattaa hakeutua ajoissa, jotta saadaan selville, mistä on kysymys, ja oli syy oireille mikä tahansa, olisi tärkeää selvittää mistä ne johtuvat.
On mahdollista, että muistioireiden taustalta voi löytyä myös muu syy, kuten esimerkiksi masennus, uniapnea tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämäkin sairaudet on tärkeä hoitaa.
– Ja jos tutkimuksissa selviää, että kyseessä on muistisairaus, sekin on tärkeää diagnosoida varhain, jolloin myös hoidoilla pystytään potilasta paremmin auttamaan.
Näistä aloitetaan
Muistisairautta epäiltäessä tarvitaan liuta tutkimuksia. Alkuvaiheessa esimerkiksi terveyskeskuksessa laboratoriokokeilla suljetaan pois tiettyjä sairauksia, jotka voisivat selittää oireita: esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, b-12-vitamiinin puutos tai erilaisia elektrolyyttihäiriöitä.
Lisäksi tarvitaan neurologista tutkimusta, kognitiota mittaavia testejä, kuten CERAD-testiä ja aivojen kuvantamista. Lisäksi tarvittaessa voidaan tutkia aivo-selkäydinnesteen merkkiaineita. Käytössä on myös aivojen rakenteita kuvaavia isotooppitutkimuksia.
– Alle 65-vuotiailla työikäisillä tarvitaan käytännössä lähes aina laajempi neuropsykologinen tutkimus, jossa voidaan samalla ottaa kantaa muun muassa työkykyyn.
Lääkärikäynnille kannattaa mennä läheisen mukana, kun muistiongelmat huolestuttavat. Adobe stock/AOP
Unohtelua ja muita vaikeuksia
Yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti. Sen tyypilliset oireet liittyvät alussa uuden oppimisen ja lähimuistin vaikeuksiin. Myöhemmin tulevat muut oireet.
Tyypillisiä ensioireita ovat toistuva unohtelu, mieleen painamisen ja uuden oppimisen vaikeudet. Esimerkiksi uusien laitteiden käyttö ei toistuvasta kertauksestakaan huolimatta onnistu.
Tapahtumamuisti voi heiketä: asiat ja niiden tapahtumajärjestys menevät sekaisin. Esimerkiksi laskujen maksaminen tai itsestä huolehtiminen ei enää onnistu.
Joskus ennakoiva oire voi liittyä hahmottamisen vaikeuteen. Tähän voi liittyä eksymistä ja vaikeutta hahmottaa etäisyyksiä ja suuntia.
Itsenäinen työskentely voi vaikeutua. Suunnittelu ja päätöksenteko ei enää onnistu ja asiat jäävät kesken.
Myös ihmisen luonne tai käyttäytyminen voi muuttua.
LUE MYÖS
Neurologin mukaan nämä ovat merkkejä, joihin pitää tarttua ajoissa:
- Ei näe ongelmaa itse – läheiset tai työkaverit huolissaan, mutta hän ei.
- Unohtelu toistuu päivittäin – haittaa arkea, ei vain satunnaista.
- Uuden oppiminen takkuaa – laitteet tai ohjeet eivät onnistu, vaikka opetellaan.
- Tapahtumat sekoittuvat – laskut, aikataulut ja arjen asiat jäävät kesken.
- Hahmottamisen vaikeus – eksyy, etäisyydet ja suunnat menevät sekaisin.
- Itsenäinen työskentely ei onnistu – suunnittelu ja päätöksenteko takkuaa.
- Luonne muuttuu – käytös tai persoona poikkeaa aiemmasta ilman muuta syytä.
LUE MYÖS
Näin ehkäiset:
Alzheimerin taudissa on riskitekijöitä, joihin ei omalla toiminnallaan voi vaikuttaa. Niitä ovat ikääntyminen, lähisuvussa esiintyvät muistisairaudet ja perimä.
Vain alle 1 prosentti Alzheimerin taudista on puhtaasti perinnöllisistä syistä johtuvaa.
Sen lisäksi on olemassa eräitä perimään liittyviä riskitekijöitä, jotka lisäävät todennäköisyyttä sairastua Alzheimerin tautiin mutta eivät varsinaisesti aiheuta sitä. Tällainen on muun muassa ApoE4-alleeli. Yksi ApoE4-alleeli lisää sairastumisriskin noin nelinkertaiseksi, kaksi jopa 30-kertaiseksi.
Vaikka kantaisi ApoE4 -muotoa, omaan sairastumisriskiin voi vaikuttaa elintavoilla. Niistä näyttää itse asiassa olevan vielä enemmän hyötyä ApoE4 -kantajille.
Tärkeitä vaikutuskeinoja ovat muun muassa korkean verenpaineen, diabeteksen, korkean kolesterolin ja ylipainon ehkäisy ja hoito. Tupakoinnin ja liiallisen alkoholinkäytön välttäminen sekä monipuolinen terveellinen kasvis- ja kalapainotteinen ruokavalio, riittävä yöuni ja liikunta suojaavat aivoja.
Tärkeitä asioita ovat myös aivojen aktiivinen käyttäminen ja sosiaalinen verkosto.
Uusimpien tutkimusten mukaan suojatekijöiden joukossa saattaa olla myös vyöruusurokote. Taustalla on ajatus siitä, että sairastettu infektio voisi vaikuttaa sairastumisriskiin. Asia vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia.